Erityistä osaamista

Suomessa käydään läpi valtakunnallista ammatillisen koulutuksen reformia – laajaa uudistusta, jossa ammatillisen koulutuksen rahoitusta, ohjausta, toimintaprosesseja, tutkintojärjestelmää ja järjestäjärakenteita kehitetään. Ammatillisten tutkintojen määrä vähenee, mutta valinnaisuus lisääntyy. Keskeistä on osaamisperusteisuus ja asiakaslähtöisyys – toisin sanoen yksilölliset opintopolut kohti työelämää. Tutkinnot ja työllistyminen muodostavat koulutuksenjärjestäjien rahoituksen perustan: 50% perusrahoituksen, 35% suoritetuista tutkinnoista ja tutkinnon osista sekä 15% työllistymisen ja jatko-opintoihin siirtymisen perusteella. Yhteistyö työelämän kanssa on ensiarvoisen tärkeässä asemassa, tarkoitushan on kouluttaa työelämän tarpeisiin erilaisia osaajia.

 

Nimenomaan erilaisia osaajia. Sitran megatrendit ennakoivat, että työ on murroksessa – valmiiden mallien mukaan tehtävä suorittava työ vähenee samalla kun ongelmanratkaisukyky ja luovuus korostuvat. Ammatillisen osaamisen lisäksi tarvitaan tiedonhakutaitoja ja verkosto-osaamista. Tämä on haaste opiskelijoille, jotka tarvitsevat erityistä tukea.

 

Ammatilliset erityisoppilaitokset ovat perustaneet opetuksen käytännönläheiseen oppimiseen. Mennään työpaikoille, aitoihin työtehtäviin ja opitaan käytännössä. Ollaan yksilöllisillä poluilla työelämässä: kenties osa-aikaisesti, tehden usean työnkuvan kautta koostuneen uuden työnkuvan tehtäviä, mitkä tukevat työpaikan ydintehtävän toteutumista. Yllä olevaa työn muotoilua varten on olemassa Ratko-hankkeen kehittämä Ratko-toimintamalli.  Erityisopiskelijan vahvuuksien kautta löydetään se ydinosaaminen, mikä sovitetaan yhteen työtehtävän vaatiman osaamisen kanssa. Työ ja tekijä kohtaavat.

 

Sitran megatrendien mukaan tulevaisuutta ovat niin kutsutut mikrotutkinnot ja opintotilit. Omaa osaamistaan päivitetään lyhyillä täsmäkoulutuksilla ja mikrotutkinnot – vai puhutaanko tutkinnon osista – koostavat osaamisen palapeliä, mihin on aina mahdollista täydentää lisää paloja.

 

Elinikäisen oppimisen avaintaitoja on harjoitettu ennenkin, mutta reformin myötä niiden merkitys korostuu entisestään.

 

Ammatillisen koulutuksen rahoitusleikkausten edessä koulutustenjärjestäjien tulee uudistaa toimintatapojaan ketterästi. Vaikka valtionrahoituksen ennustettavuus muuttuu epävakaammaksi koulutuksenjärjestäjän kannalta, hankerahoituksen kautta voidaan turvata kehittämistyölle resursseja. Ammatillisen koulutuksen reformi haastaa, mutta myös mahdollistaa uusia tuulia.

 

Lähteet:

Sitra. Megatrendit. Viitattu 16.4.2018

https://www.sitra.fi/aiheet/megatrendit/#megatrendit-2017

OKM. Ammatillisen koulutuksen reformi. Viitattu 26.4.2018

http://minedu.fi/amisreformi

Vamlas. Ratko-hanke. Viitattu 26.4.2018

https://www.vamlas.fi/wp-content/uploads/2018/03/ratko-teksti-nettiin.pdf

MUUTOSVASTARINNAN KOHTAAMINEN – mahdollisuus vai uhka?

Satu Kalliokoski

Toni karilainen

Piia Oja

 

Nykypäivälle on tyypillistä jatkuva muutos työelämässä/ työpaikoilla, muutos on nopeampaa kuin milloinkaan aikaisemmin. Työntekijän vastuunkantaminen on kasvanut samaan aikaan sekä vaatimustaso osaamiselle/ ammattitaidolle. Työn luonne usein vaatii luovuutta sekä itsenäistä työskentelyä. Kysymys nousee esiin kuka tätä kaikkea johtaa? Onko muutoksen johtamista mietitty tarpeeksi?

Nykyisten trendien mukaan työympäristöjen kiire on kasvanut, vaaditaan enemmän sosiaalisia taitoja ja työympäristöt digitalisoituvat kovaa vauhtia. Vain jatkuva kouluttautuminen pitää työntekijän osaamisen kilpailukykyisenä. Asiantuntija roolit kasvavat, työmenetelmien muutoksessa tarvitaan työntekijän osallisuutta sekä johtamista, jota ei sanella ylhäältäpäin. Muutos koetaan mielekkäämmäksi silloin, kun on saanut itse olla vaikuttamassa muutokseen. Työhyvinvointi tulee lähteä siitä, että saa kokea itsensä osaavana ja arvostettuna. Kun johtaminen tapahtuu ylhäältäpäin, se passivoi ja vähentää motivaatiotasoa ja samalla kadotetaan arvokkaita ideoita. Näin ollen muutosjohtamisessa pitäisi pystyä erottamaan ulkopuolelta tulevat välttämättömät toimenpiteet muutoksen toteuttamiseksi sen tuomista mahdollisuuksista toteuttaa ideoita, joita työyhteisöstä kumpuaa. Johtajalla voidaan nähdä myös olevan enemmän mahdollisuuksia viedä työyhteisöstä noussutta perusteltua kritiikkiä eteenpäin ylemmille tahoille.

Muutosvastarinta kumpuaa luopumisen tunteesta, työntekijä joutuu luopumaan jostain tutusta ja turvallisesta toimintamallista. Muutosvastarinta kuitenkin nostaa kritiikkiä, jota ilman ei saada tuotettua onnistunutta muutosta, kritiikki ja kyseenalaistaminen auttavat välttämään prosessissa tapahtuvia virheitä. Muutoksen keskellä ja johtamisessa tulee oppia sietämään keskeneräisyyttä sekä epäonnistumisia. Edellä mainittujen tunteiden sietäminen ei ole helppoa vaan vaatii yhä uudelleen työntekijältä motivaatiota jatkaa eteenpäin ja kokea itsensä riittäväksi muutoksen keskellä.

Johtamisessa tulee muistaa, että työntekijät ovat organisaation voimavara ja asiantuntijat, heiltä tulee parhaat ideat. Työyhteisön sisällä tulee lisätä keskinäistä vuorovaikutusta ja viestintää mikä lähentää työyhteisöä puhaltamaan yhteiseen hiileen. Johtamisella voidaan tukea mahdollisuuksien hyödyntämistä. Hyvässä muutosjohtamisessa työyhteisöt toimivat yhteisen asetetun tavoitteen saavuttaakseen tiimeinä ja ovat osallisia omassa työssään, johtajan rooliksi jää vuorovaikutuksen mahdollistaminen ja ylläpitäminen. Tärkeänä roolina on myös huolehtia työyhteisön hyvinvoinnista ja jaksamisesta sekä tunnistaa kuormittuminen, stressi tai kiire. Kiireeseen ja stressiin tulee puuttua ajoissa.

Muutoksia on erilaisia, osa kumpuaa työyhteisön sisäisistä tarpeista vastata ulkoisiin vaatimuksiin, osa muutoksista tuodaan suoraan työyhteisöön ja niiden kyseenalaistaminen voi olla jopa lain vastaista. Elettäessä jatkuvan työn muutoksen aikakautta on johdon ajoittain priorisoitava muutosten toteuttamistarve ja kiireellisyys sekä toimia strategisesti. Muutosten ”sisään ajo” tapahtuu sen päämäärän asettamien raamien sisällä. Hyvässä muutosjohtamisessa toimitaan strategisesti tiedostaen mitä kohti mennään ja miten nopeasti sinne on päästävä. Suunnitelmallisuuden lisäksi on siedettävä mahdollista kriittisyyttä, inhimillistä epätäydellisyyttä ja jopa vastustusta. Ajattelemme että kaikki edellä mainitut ovat voitettavissa kunhan työntekijä on motivoitunut työhönsä ja johtaja on valmis kohtaamaan työyhteisössä heränneitä tunteita.

Muutosvastarintaa esiintyy myös johtamisen tasolla. Miten tähän voidaan sitten puuttua? Johtajan alaisuudessa toimivien voi olla vaikeaa huomata tai luottaa kokemukseen puuttuvasta muutoksen johtamisesta. Terhi Tirkkonen mainitsee blogi tekstissään, että johdon tulisi ennakoida tulevaa eikä ennustaa tulevaisuutta. Suunnitelmalliseen muutokseen ei Tirkkosen mukaan ole aikaa hektisessä työelämässä joten pitäisi siirtyä suunnitelmista ennakoimiseen. (Tirkkonen 2014.) Ennakoimisessa johdolla on valtava asema. Ennaltaehkäisevällä muutoksen johtamisella voidaan välttää turhaa muutosvastarintaa muun muassa vähentämällä kiirettä ja näin ollen työyhteisön muutoksesta syntyvää stressiä.

Tirkkonen T. 2014. Ennakoi tulevaisuutta ja johda muutosta. Viitattu 15.4.18. https://terhotirkkonen.com/2014/05/04/ennakoi-tulevaisuutta-ja-johda-muutosta/

Westeri – tesomalaisten oma olohuone

Tampereen Tesomalle avautui 9.4.2018 uusi upea hyvinvointikeskus Westeri. Hyvinvointikeskusta on odotettu alueelle jo pitkään, sillä palvelut ovat olleet hajanaiset ja palveluiden keskittäminen on ollut toivottu muutos. Hyvinvointikeskusta ja sen toimintaa on ollut ollut suunnittelemassa useita toimijoita. Tampereen kaupunki ja Mehiläinen-ryhmittymä ovat tehneet tiivistä yhteistyötä ja mukana on ollut myös kolmas sektori. Myös alueen asukkaat on otettu mukaan hyvinvointikeskuksen kehittämiseen. Tesomalaiset ovat osallistuneet palvelujen suunnitteluun erilaisissa työpajoissa ja asukastilaisuuksissa. OmaTesoma –hankkeella on oma aktiivinen blogi, joka on asukkaiden käytössä ja se tiedottaa ajankohtaisista asuinalueen asioista.

 

Allianssimallilla kohti yhteisöllisyyttä

Tesoman hyvinvointikeskus on toteutettu allianssimallilla. Tämä on ensimmäinen kerta kun terveys- ja sosiaalipalveluja järjestetään tällä mallilla Suomessa. Allianssimallia on käytetty Tampereella hyvin kokemuksin esimerkiksi tunnelihankkeessa, joka valmistui ennakoitua nopeammin. Allianssimallissa yhdistetään julkisen ja yksityisen sektorin osaaminen ja opitaan toinen toiselta. Se korostaa myös kolmannen sektorin osuutta palvelutuotannossa. Mallissa osapuolet jakavat keskenään toiminnan riskit ja hyödyt sekä sitoutuvat yhteisesti sovittuihin tavoitteisiin. Hyvinvointia on kuitenkin hyvin haasteellista mitata ja yhtenä mittarina allianssissa käytetään kansansairauksien hoidon onnistumista. Tärkein tavoite on asiakkaiden hyvinvointi – tässä tapauksessa tesomalaisten.

Tesoman hyvinvointikeskuksessa on laajat palvelut saman katon alla. Siellä toimivat terveysasema, lapsiperheiden palvelut, hammashoitola, kirjasto, nuorisotila sekä Setlementin ylläpitämä yhteisökahvila. Keskuksesta saa ohjausta ja neuvontaa erilaisiin pulmiin. Myös Fimlabin laboratorio palvelee asiakkaita Westerissä.  Hyvinvointivointikeskuksen tavoitteena on asiakaslähtöinen toiminta, palvelun nopeus ja oikea-aikaisuus saman katon alla. Kun eri alojen työntekijät verkostoituvat, on myös konsultointi helpompaa. Tämä edesauttaa myös varhaista puuttumista. Keskuksen on tarkoitus palvella kaikkia alueen asukkaita ja sinne voi tulla hyvin matalalla kynnyksellä.

Olemmeko valmiita yhteiseen olohuoneeseen?

Rakenteelliset ratkaisut antavat mainiot puitteet Tesoman asukkaille toimia yhteisöllisesti, mutta nähtäväksi jää miten tesomalaiset ottavat uuden keskuksen vastaan ja tuleeko siitä ikärajat ylittävä yhteinen olohuone? Ovatko tesomalaiset tai tamperelaiset ylipäätään valmiita tällaiseen yhteisölliseen toimintaan? Miten rinnakkaiselo eri ikäisten kesken ja eri elämäntilanteissa olevilla sujuu käytännössä? Hyvinvointikeskuksella voi olla myös taloudelliset riskinsä, jotka jakautuvat yksityisen ja julkisen sektorin kesken. Toivottavaa on, että eri alojen toimijat saavat yhteistyön toimimaan asiakkaan parhaaksi. Tämä voi ottaa aikansa, mutta kun tahtotila on sama, on hyvään yhteistyöhön kaikki mahdollisuudet.

 

Sote-uudistus ja allianssimalli

Tesoman hyvinvointikeskus on edelläkävijä myös tulevaa sote-uudistusta ajatellen. Sote- ja maakuntauudistuksessa allianssimallia pilotoidaan hyvinvointipalvelujen järjestämisen ja tuottamisen toteutustapana. Valtakunnallinen sote-uudistus, joka pitäisi tulla voimaan vuonna 2020, siirtää vastuun sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä maakunnille. Miten silloin käy hyvinvointiallianssille? Tulevaisuudessa maakunta voi olla yksi allianssin kumppaneista. Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra tekee parhaillaan juridista selvitystä siitä, voiko maakunta toimia allianssikumppanina. Mikäli sote-uudistus jää kokonaan toteutumatta, mikä on hyvinvointikeskusten tulevaisuus?

 

Lähteet:

https://www.tampere.fi/tampereen-kaupunki/yhteystiedot-ja-asiointi/alueelliset-palvelut/tesomanhyvinvointikeskus.html

https://www.tampere.fi/tampereen-kaupunki/ajankohtaista/tiedotteet/2018/02/20022018_7.html

Hyvinvointikeskus

https://yle.fi/uutiset/3-9897002

https://omatesoma.net/category/tesoman-blogi/

https://www.aamulehti.fi/uutiset/allianssimalli-kannustaa-kaikkia-hyviin-tuloksiin-tampereella-jos-tavoitteet-saavutetaan-henkilokunnalle-on-luvassa-bonuksia-200482070/

https://tem.fi/documents/1410877/6676970/K+Hakari+Tesoman+hyvinvointikeskuksen+allianssimalli.pdf

Hyvinvointipalvelujen tulevaisuus testissä Tesomalla – Mehiläinen ja kaupunki kokeilevat allianssimallia

 

Tanja Jokela-Penttinen ja Jenni Salo

Murroksia vapaaehtoistyön kentällä

Sari Keskinen ja Vilma Ahola, 17YSO.

 

Vapaaehtoistyö tänään ja huomenna

Vuonna 2018 Maija, 68-vuotias nainen on onnekas. Hän on edelleen hyväkuntoinen ja päässyt eläkkeelle. Aika kuluu mukavasti arjen askareissa ilman kiirettä ja lapsenlapset käyvät häntä välillä moikkaamassa. Arkeen kuitenkin mahtuisi vielä jotain muuta. Maija on aina ollut sosiaalinen ja osallistunut paljon tapahtumiin. Nyt eläkepäivillä voisi olla aikaa tehdä enemmänkin? Maija soittaa seurakunnasta tutulle ohjaajalle ja kertoo halustaan tehdä vapaaehtoistyötä. Kuukautta myöhemmin Maija vetää torstaisin kahvitteluja yksinäisille senioreille seurakuntatalolla ja on mukana järjestämässä seurakunnan tapahtumia. Maijasta tuntuu hyvältä, että hän voi auttaa muita.

 

Vuonna 2038 Minca, 22-vuotias nainen on onnekas. Hänellä on paljon kavereita ja elämässä riittää tekemistä. Itse asiassa Minca ei paljon ehdi rentoutua riennoiltansa. Kesken koulupäivän kännykkä piippaa ja Minca vilkaisee näyttöä. 250 pistettä vain puolen tunnin vapaaehtoistyökeikasta ja vieläpä läheltä kotia. Hän voisi hankkia vuoden aikana kerätyillä pisteillä uuden talvitakin, opiskelijabudjetilla kun sen ostoa on tullut lykättyä jo liian pitkään. Yhdellä napinpainalluksella tehtävä on hyväksytty. Luentojen välissä pari koulukaveria kehuu Mincaa ahkeraksi ja tosi hyväksi ihmiseksi. Minca kokee, että muut ihailevat häntä.

 

Tietenkin se, mitä tapahtuu vuonna 2038 on vain arvailua. Mutta Mincan kokemukset eivät välttämättä ole aivan tuulesta temmattuja. Jo nyt on kehitetty sovelluksia, joilla vapaaehtoistyön suunnittelua ja tekemistä on helpotettu. Mun Vuoro -sovellus on yksi näistä.

 

Vapaaehtoistyö murrosvaiheessa

Vapaaehtoistyöntekijöissä on meneillään sukupolvenvaihdos. Vaikka monet työtehtävät jaetaankin vielä perinteisesti, tuttujen tai puhelinsoittojen kautta, digiympäristö on ottamassa jalansijaa tälläkin saralla. Ja se on tärkeää, jollei välttämätöntä, sillä sukupolvenvaihdoksen myötä tavat tehdä vapaaehtoistyötä muuttuvat. Maaliskuussa 2018 Tampereen ylemmän ammattikorkeakoulun sosiaalialan opiskelijoiden toteuttamissa kyselyssä ja haastattelussa selvisi, että tällä hetkellä vapaaehtoistyötä tekevät seniorit arvostavat vapaaehtoistyön saavutettavuudessa yksinkertaisuutta. Heille tärkeää on itse työ, jota monet tekevät mielellään tutuissa paikoissa. Mitkä asiat motivoivat tulevaisuuden nuorta tekemiseen? Eivät varmasti samat asiat kuin Maijaa vuonna 2018.

 

Niin herkullista kuin olisikin teettää kysely tulevaisuuden nuorille siitä, mitä he haluavat vapaaehtoistyöltä, joudumme pohjaamaan ajatukset mielikuvituksen varaan. Tällä hetkellä nuoria kiinnostavat muissa sovelluksissa mahdollisuudet voittaa palkintoja, pisteiden kerääminen ja sosiaaliset verkostot digiympäristössä. Ylipäänsä verkossa tapahtuvan tekemisen imu on tällä hetkellä niin suuri, että se tuskin vuoteen 2038 mennessä päästää otteestaan.  Siinä vaiheessa 22-vuotias Minca on elänyt koko lapsuutensa, nuoruutensa ja varhaisaikuisuutensa tässä ympäristössä, tietäen tavan toimia vain siinä.

 

Uudet toimintaympäristöt motivoivat ja luovat haasteita

Työ nuorelle sukupolvelle ei ole vain velvollisuudenomaista rankkaa vääntöä, sen on oltava myös hauskaa ja innostavaa. Pelinomaisuus toiminnassa on valttia, ja kiinnostusta herättäviä mielenmaisemia maalailevat sovellukset kuten Mun Vuoro ovat z-sukupolvelle motivaatiota herättävä työkalu. Sovelluksien käyttö vapaaehtoistöissä sopii tälle ”kännykkä kädessä” syntyneelle sukupolvelle, joka maalaa mielenmaisemiaan juuri virtuaalisessa ympäristössä.

 

Sukupolven vaihtuessa myös uuden sukupolven haasteet on otettava huomioon. Viime aikoina otsikoissa on pyörinyt muun muassa nykynuorten heikentynyt lukutaito. Se, miten digitaalisessa ympäristössä huomioidaan se tai ylipäänsä muut saavutettavuuden haasteet kuten kielellisten vaikeuksien tai näkökyvyn haasteiden kanssa kamppailevat kansalaiset, jää sovellusten kehittäjien pohdittavaksi. Trendien seuraamisen ohella on tärkeää kehittää vapaaehtoistyön digiympäristöä siten, että siitä hyötyvät kaikki, rajoitteistaan huolimatta. Parhaimmillaan meillä kaikilla on mahdollisuus toteuttaa itseään ja vapaaehtoistyö on yksi oiva tapa kokea voivansa vaikuttaa ja olla ympäristölleen merkityksellinen.

 

Maija ja Minca ovat oman aikansa tuote, ja on upeaa, että myös vapaaehtoistyön saralla nähdään muutos ja siihen halutaan vastata. Seuraava askel voisi olla esimerkiksi nuorten kuuleminen kehittämistyössä. Pienet porkkanat, kuten pisteiden kerääminen voivat olla hyvä motivaattori; tosin onko vapaaehtoistyö enää vapaaehtoista työtä, jos siihen kuuluvat palkkiot? Tärkeintä kuitenkin on, että vapaaehtoistyölle löytyy tulevaisuudessakin tekijöitä ja vapaaehtoistyön kulttuuri säilyy osana yhteiskuntaamme – että vapaaehtoistyö on vielä kymmenienkin vuosien päästä pop.

 

 

 

Lähteet:

 

Mun Vuoro -sovellus. 18.4.2018 https://ytya.fi/wp-content/uploads/2017/12/6_MunVuoro_Heikki_P%C3%A4lvi%C3%A4_ja_Ville_Gr%C3%B6nberg.pdf

 

Haastattelu 9.3.2018: Mereon vapaaehtoistyön koordinaattori Johanna Kivistö.

 

Maaliskuussa 2018 Mereon vapaaehtoistyöntekijöille teetetty anonyymi kysely Mun Vuoro -sovelluksen käytöstä.

 

Sosionomi soteviidakossa

Sosionomi Soteviidakossa

 

Kati Kenttälä, Satu Rantanen, Heidi Salonen

Suomi vuonna 2018. Sote-uudistus lähenee. Osa kokee, että suomen kieleen on tullut uusi kyseenalainen kirosana, sote-uudistus. Halusimme tai emme, Sote on meille sosiaalialan ihmisille tulevaisuudessa tuttu kaveri, tavalla tai toisella. Ottakaamme siis Sote haltuun siten, kuin se on mahdollista.

 

No. Soten kokonaisvaltainen ymmärtäminen lienee mahdotonta tässä vaiheessa, kun muutoksia ja päätöksiä tehdään alituiseen. Vielä jää nähtäväksi, tuleeko koko Sotesta hyvän päivän tuttu, vihollinen, vai kenties läheinen ystävä. Tai se voi olla mitä vain edellä mainituista, henkilöstä riippuen. Soten vallatessa mediaa ja keskustelutilaa työpaikoilla, on meidän sosionomien syytä pitää itsemme tietoisina, mitä missäkin päätetään, ja miten tämä kaikki vaikuttaa omaan työhömme tai asiakkaidemme elämään.

 

Sote, vai pelkkä te?

Mediaa aktiivisesti seuratessa tulee väistämättä huomanneeksi, että sosiaalipalveluiden osuus koko Sote- keskustelussa on selvästi pienempi kuin terveyspalveluiden saama keskustelu- ja palstatila. Tämä nyt ei sinällään ole ihme; terveyspalveluiden piirissä saamme olla kaikki, riippumatta elämäntilanteesta, mutta sosiaalipalvelut koetaan sellaisiksi, joiden vaikutuspiiriin päätyminen on joutumista. Karrikoidusti katsoen sosiaalipalveluiden jokseenkin taka-alalle jääminen aiheuttaa mielikuvan, että myös näitä palveluita käyttävät ihmiset ovat yhteiskunnassa taka-alalla, ja heidän näkyvyyden lisäämistä ei nähdä oleellisena. Kuitenkin he ovat juuri niitä, joille koko sote on kaikista hankalimmin omaksuttavissa, kun voimavarat ovat muutenkin vähissä.

 

 

Sosionomi, Puolestapuhuja

Soten sosiaalipalveluiden ymmärrettävyyteen voidaan linkittää entisen tutkijan ja lehtorin, nykyisen työttömän Jouni Kylmälän tuore haastattelu Helsingin Sanomissa, jossa Kylmälä kertoo omasta syrjäytymisestään, ja tulemisestaan köyhyyden kokemusasiantuntijaksi. Erittäin osuva oli haastattelun yhteydessä kommentti Minna Canthin Köyhää kansaa -novellista, jossa varakkaat rouvashenkilöt ihmettelevät, minkä vuoksi köyhän perheen koti on kovin likainen, kun vesi ei kumminkaan mitään maksa. Ihmettelyyn todetaan, että kun huolet painavat, ei vain jaksa. Köyhyys muuttaa ihmistä kiireen tavoin; ei ihminen silloin jaksa miettiä, onko ruoka terveellistä, lasten pienen huolet ei kiinnosta, saati kodin siisteys. Tähän kohtaan pitäisi sitten ottaa haltuun uusi Sote-uudistus. Sopii yrittää.

 

Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen, THL:n tutkija Jouko Karjalainen pohtii kärjistäen Kansanuutisten artikkelissa, halutaanko rehjut asiakkaat pitää ulkona tulevista Sote-keskuksista? Samalla Karjalainen muistuttaa, että lisäämällä työntekijöitä palveluihin, häiriöitä saataisiin vähennettyä. Sosionomi puhuu heikompiosaisten puolesta osallistaen ja valtaistaen heitä oman elämänsä asiantuntijoiksi ja toimijoiksi. Hän myös tukee asiakasta löytämään omat voimansa ja vahvuutensa ja käyttämään niitä arjessa. Tätä ammattitaitoa tulee käyttää, oli Sote käsillä tai ei.

Samaisessa Kansanuutisten artikkelissa THL:n tutkimuspäällikkö Minna Kivipelto arvioi, että tekeillä oleva valinnanvapauslaki edistää hyvin koulutettujen ja osaavien ihmisten mahdollisuuksia valita palveluiden tuottaja, mutta heikentää tai sekavoittaa heikommassa asemassa olevien mahdollisuuksia. Sosiaalipalveluiden osalta tämä on erityisen ongelmallista, kun niiden palveluiden käyttäjät ovat usein niitä heikommassa asemassa olevia. Samainen Kivipelto peräänkuuluttaa asiakkaiden puolestapuhujia, ja tässä kohtaa sosionomin osaaminen on avainasemassa.

 

Sosionomin asema tulevaisuuden työmarkkinoilla

Tämän blogikirjoituksen näkökulma kumpusi esityksestämme Sosiaalipalvelut Sotessa. Perehtyessämme aiheeseen huomasimme, että Sotessa tulevien sosiaalipalvelujen kohdalla henkilöstöstä käytettiin vaihtelevaa nimikkeistöä. Lähteet olivat kuitenkin ministeriön ja valtioneuvoston sekä THL:n materiaalia, joten havainto oli hämmentävä ja jätti kysymyksiä. Nimikkeinä käytettiin enimmäkseen sosiaalityöntekijää, mutta myös sosiaalihuollon ammattihenkilöä. Mitä tämä tarkoittaa meidän sosionomien kannalta? Meitä alemman ja ylemmän sosiaalialan ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneita ammattilaisia on Suomessa paljon, ja meidän osaamisemme on monipuolista ja laaja-alaista.

Mediassa käy parhaillaan kiivas keskustelu sekä puolesta että vastaan, miten jatkossa sosionomi on kelpoinen lastentarhanopettajan tehtäviin. Kuitenkin on nähty, että sosionomi on yhtä pätevä pedagogisesti kuin kasvatustieteen kandidaattikin. Sosiaalialan ammattihenkilöiden pätevyysvaatimukset ja nimikkeet, aivan kuten koko sosiaalipalveluiden tuottaminenkin Sote-uudistuksessa, herättävät vielä monta kysymysmerkkiä. Toivottavasti pätevyyksiä pohdittaessa arvostetaan kaikkien sosiaalialan koulutusten tuomaa osaamista ja ammattitaitoa ja ajatellaan niitä toisiaan täydentävinä niin, ettei kilpailu ja hierarkia eri koulutusten välillä lisäänny. 2020- lukua lähestyttäessä voitaisiin jo tunnustaa eri koulutusmuotoja ja tehdä aitoa yhteistyötä asiakkaiden hyväksi, unohtaen kyräilyn ja vertailun. Miksi emme voisi toimia moniammatillisina sosiaalialan osaajina sellaisella kentällä, jossa jokaisen ammattitaito on tärkeä ja saa arvostusta osakseen? Saman asian eri näkökulmista katsominen pitäisi nähdä etuna, ei haittana. Yhdessä saavutamme tavoitteet parhaiten pitäen samalla asiakkaan keskiössä.

 

Asiakas ytimessä

Sotessa lähtökohtana on asiakas ja hänen kokonaisvaltainen huomioiminen. Näin palveluiden tarpeen arvioinnin työ tulee isoksi osaksi asiakkaan ensimmäistä kohtaamista. Samalla palveluohjauksen tarve lisääntyy. Kuka on kelpoinen antamaan ohjausta ja arvioimaan palveluiden tarvetta? Ja mitä se tarkoittaisi asiakkaan kannalta?  Sosionomilla on työskentelyssään vahvuutena asiakkaan kohtaaminen ja ohjaaminen, asiakkaan yksilöllisen tarpeen mukaan. Sosiaalialan palvelukentän laajalla tuntemuksella asiakas pystytään ohjaamaan oikeiden palveluiden piiriin. Palveluohjaus ei ole vain asiakkaan neuvomista ja opastusta, vaan asiakkaan elämäntilanteen kokonaisvaltaista kartoittamista ja oikeanlaisen tuen etsimistä asiakkaan tarpeiden ja toiveiden mukaan. Toivomme, että tämä tullaan ottamaan huomioon, kun päätetään sosiaalialan ammattilaisten pätevyyksistä ja nimikkeistä Sote-uudistuksen edetessä.

Meidän sosionomien tulee tuoda esille omaa ydinosaamistamme ja olla siitä ylpeitä. Ulkopuolelta tulevan arvostuksen lähtökohtana on, että arvostamme itse omaa työtämme ja pidämme sitä tärkeänä ja merkityksellisenä. Emme saa vaieta, kun meitä koskevista asioista päätetään.

 

 

 

 

LÄHTEET

Jouni Kylmälä, haastattelu, https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005632161.html

Sosiaalialan ammattikorkeakouluverkoston kannanotto, https://www.innokyla.fi/documents/1167850/ebf4d715-7ff7-41e3-ac69-1273cb3b1a40

Sosiaalihuollon asiakkaan oltava moniosaaja, Kansanuutiset, https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3677392-sosiaalihuollon-asiakkaan-oltava-moniosaaja-sote-uudistuksen-jalkeen

Sosiaalipalvelut sote-uudistuksessa, http://alueuudistus.fi/sote-uudistus/sosiaalipalvelut

Sote-heprea eksyttää avuttoman, https://yle.fi/uutiset/3-10084042

Aktiivimalli, valmiita liki

Heidi Salonen, yso17

 

Blogikirjoitus aiheesta aktiivimalli on höystetty anagrammi-väliotsikoin, jotta lukija jaksaa näin virkeän aiheen äärellä hetkisen viipyä.

 

Aktiivimalli, valmiita liki

Aktiivimalli on pyörinyt otsikoissa pitkään. Jo pelkkä nimi ”Aktiivi” saa monella niskakarvat pystyyn, tuoden sen mielikuvan, että työtön on automaattisesti passiivinen retale, jonka ensisijainen tehtävä olisi nyt aktivoitua ja lopettaa passiivinen oleminen. Muutenkin on jäänyt median tietojen kautta suhteellisen negatiivinen kuva koko mallista. Median tehtävä faktojen esiin tuojana on tämäkin mallin myötä välillä hälventynyt; mielipiteiden ja faktojen erottaminen on välillä vaikeaa. Toisaalta ne työttömät, jotka aktiivimallin kynsissä ovat, antanevat todellisen kuvan elämästään, ja siltä osin tarjoavat faktapohjaista tietoa tähänkin keskusteluun.

 

Aktiivimalli lyhyesti: jos et hae ja saa töitä, tai osallistu tiettyihin työvoimapoliittisiin palveluihin, työttömyysturvastasi tai peruspäivärahastasi vähennetään 4,64% suuruinen summa. Tämä toistuu 65 päivän tarkastelujaksoissa.

 

Erityisen mieleenpainuva oli tieto, ettei aktiivimallissa voi yhdistää eri aktiivisuuden keinoja. Tämä tuntuu jäykältä ja erityisen epäihmislähtöiseltä. Lähipiirissäni on työttömyyttä, ja todella eri tyyppisiä ja toisistaan eroavia lähtötilanteita työttömyydelle. Näissä tilanteissa olen havainnut työttömän pohjakoulutuksen erityisen suuren merkityksen. Toinen voi koulutuksensa perusteella joutua hakemaan ja vastaanottamaan ties minkä epämieluisankin työpaikan, kun toiselle soveltuvia töitä ei meinaa löytyä mistään. Tämä ongelma ennen aktiivimallia toi tullessaan sen, että niin sanotusti hankalasti työllistyvä sai niin halutessaan helpommin ”olla työtön” saaden ansiosidonnaista päivärahaa, eikä haastattelukutsuja eri työpaikkoihin satanut postilaatikkoon, kuin se työtön, jonka koulutukseen sopivia työpaikkoja oli tarjolla. Viimeksi mainitulla työttömällä oli suurempi riski joutua karenssiin, jos jättikin huomaamattaan hakematta jotain työpaikkaa tai muuten toimi työvoimapoliittisesti moitittavalla tavalla. Tällaisessa tilanteessa työtön saattoi myös joutua ottamaan vastaan työpaikan todella pitkäkin matkan päästä, eikä huomioon välttämättä otettu muita arjen tekijöitä.

 

Työllistymisedellytykset, mikset edellytys työllisty?

Työllistymisedellytyksiä parantava palvelu. Tämä on sellainen sanayhdistelmä, että tulkinnan varaa on. Lähipiirissäni oli tilanne, että aktiivisuusehto ei täyttynyt, vaikka työtön oli hakeutunut oman alansa täydennyskoulutukseen. TE -toimiston henkilön näkemys oli, ettei täydennyskoulutus lisää työttömän henkilön työllistymisedellytyksiä. Tällainen toiminta on mielestäni enemmän kyykytystä kuin työttömän ihmisen tukemista. Keppiä tulee, ja porkkanaa ei näy missään.

 

Ylipäätään voisi olettaa, että hankittu koulutus olisi jo itsessään työllistymisen edellytys. Työtön joutuu usein hattu kourassa vakuuttelemaan tuntemattomille ihmisille omaa ihmisarvoaan, tai näin ainakin työtön voi asian kokea. Moni erittäin korkeasti koulutettu työtön joutuu nielemään katkeria kyyneleitä, kun edessä on joko aktiivimallin prosenttivähennys työttömyysturvassa, tai työvoimakoulutus, jonka alkajaisiksi filosofian maisteri- työttömän kohdalta arvioidaan, osaako hän esimerkiksi käyttää tietokonetta. Nämä kokemukset voivat olla äärimmäisen nöyryyttäviä ja mieleen jääviä.

 

Omaehtoinen opiskelu, Kielenopas miun ehtoo

Oman henkilökohtaisen elämäntilanteen huomioiminen ei erityisen paljoa kuvastu aktiivimallin koukeroita lukiessa. JHL pitää aktiivimallia epäreiluna, koska mallin puitteissa työtön voi hakea vaikka sataa työpaikkaa, ja jos ei niistä mihinkään pääse eikä muiltakaan osin aktiivisuus ei ole oikeanlaista, vähenee työttömyyskorvauksen määrä 4,65 %. Kuka voi määrittää tällaisen aktiivisuuden, mikä milloinkin on oikeaa? No, nyt se on määritelty.

 

Omaehtoinen opiskelu on puhuttanut. Joillekin tämä on ollut hyvä väylä työttömyyden alettua päästä selvästi elämässä eteenpäin, kun taas joidenkin kohdalla itse aktiivisesti haettu ja saatukin opiskelupaikka ei olekaan ollut soveltuva TE-toimiston mielestä, ja aktiivisuus ei täyty. Tuntuu, että mielivalta rehottaa tälläkin osa-alueella aika reippaasti.

 

Punkalaitumen työttömät, Työttömän kemut palautin

Kun aktiivimallin ensimmäiset tilastot tulivat Aamulehteen, luin niitä mielenkiinnolla. Etukäteen oli kirkossa kuulutettua, että kyllä se on helppo suurissa kaupungeissa työllistyä, ja täyttää aktiivimallia, mutta eri asia se on asua kuusen nokassa, eikä ole aktiiviimallin täytölle mahdollisuuksia. No. Aamulehden julkaisun perusteella Pirkanmaalla Punkalaidun, tuo suurkaupunki Urjalan ja Huittisten välissä, sai 84% aktiivisuuden, kun taas Tampereella aktivoitumisprosentti oli vain 42 %, ollen samaa tasoa Helsingin ja Oulun kanssa. Näistä tilastoista tietysti voi vetää useita johtopäätöksiä, ja perinteisen Vale-Emävale-Tilasto -jorinankin valossa tätä voi pyöritellä monelta eri kantilta. Saattaapi olla, että esimerkiksi Punkalaitumen väestön maahanmuuttajien osuus on eri prosenttiluokkaa Tampereen kanssa, ja näilläkin kahdella seikalla voi olla jokin yhteys työllisyyttä katsoessa.

 

Mitä tästä seuraa, trauma estää sitä?

Anagrammi Työttömyysturvan aktiivimallista: Kivitin mallia työttömyysturva, lienee osaltaan kuvaava. Monelle aktiivimalli on tuonut harmia, mutta olen kuullut työttömän suusta myös lausahduksen, ettei 4,65 % ole suuri summa näistä ”tienesteistä”, eikä sen takia kannata yöuniaan menettää. Varteenotettava näkökulma tuokin, prosentuaalinen summa ei kuitenkaan kertaudu, vaikka passivoituisi TE-keskuksen silmissä täysin. Odottaisin aktiivimallin aktiivista seuraamista niiden taholta, jotka sen työllistävien vaikutusten takana ovat, sekä rehellistä tulosten julkaisua.

Nyt Talouselämässä oli luettavissa 16.4.2018 ilmestynyt JHL:n selvitys, jonka mukaan aktiivimalli ei ole lisännyt työssäkäyntiaktiivisuutta lainkaan. Nämä uutiset eivät ole omiaan puolustamaan aktiivimallia, vaikka sen luojilla onkin ollut jalommat tarkoitusperät: Mallin tavoitteena on kannustaa lyhyidenkin sijaisuuksien tai määräaikaistöiden vastaanottamiseen ja näin ehkäistä pitkäaikaistyöttömyyttä ja lisätä työllisyyttä, kerrotaan Sosiaali- ja terveysministeriön sivustolla. Aktiivimallia pidetään vastustajien leireissä työttömyysturvan leikkurina, jota se toki onkin. Jään seuraamaan tilannetta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

LÄHTEET

 

Aamulehti, aktiivimallin vaikutukset Pirkanmaalla, https://www.aamulehti.fi/uutiset/kelan-ennakkotiedot-paljastavat-aktiivimallin-todelliset-vaikutukset-korvauksia-leikataan-yli-puolelta-tyottomista-200840293/

Kela, aktiivimalli, http://toimistot.te-palvelut.fi/uusimaa/aktiivimalli

Sosiaali- ja terveysministeriö, aktiivimalli, http://stm.fi/tyottomyysturvan-aktiivimalli

Talouselämä, aktiivimallin seurauksia, https://www.talouselama.fi/uutiset/liiton-selvitys-aktiivimalli-ei-lisannyt-tyossakayntiaktiivisuutta-lainkaan/07f664fa-bfc1-3149-978e-fde2b74c524c

Jouni Kylmälän haastattelu, https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005632161.html

Palveluntuottaja Sotessa 

 

Mediassa on ollut paljon keskustelua siitä, mitä soten valinnanvapaus tarkoittaa meidän käyttäjien näkökulmasta. Vähemmälle kirjoittelulle ja huomiolle on jäänyt palveluntuottajan näkökulma.  Sitra ja Suomen Yrittäjät ovat nostaneet esiin sen merkitystä erityisesti palveluntuottajien kannalta. Sitra on koonnut palveluntuottajille infopakettia, jossa on avattu yleisesti niin sotea kuin yrittäjän näkökulmaa palveluntuottajana uudistuvassa sotessa. 

Valinnanvapaus tuo myös erilaisille yrityksille mahdollisuuden tuottaa sotepalveluja. Hallitus on korostanut sitä, että monipuolinen palveluntuottajarakenne edesauttaa koko sosiaali- ja terveydenhuollon tulevaa palvelujärjestelmää. Samoin uusille toimijoille ja pk-yrityksille halutaan antaa mahdollisuus tarjota palveluitaan sote-markkinoilla Monipuolisella palvelutuottajarakenteella voidaan tarjota monenlaisia hyötyjä sosiaali- ja terveyspalveluiden näkökulmasta esimerkiksi erikoistumisen ja erilaisten uusien innovaatioiden kautta.

Vaikka palveluntuottaja olisi kuka tahansa, joka on listautunut palveluntuottajaksi, on valinnanvapaus ensisijaisesti se, joka asiakkaan ohjautumisen perustason sosiaali- ja terveyspalveluissa   määrittelee (erikoistason sos. – ja terveyspalveluissa toteutetaan soveltuvin osin).Valinnanvapauden tarkoituksena on vahvistaa erityisesti perustason palveluita ja turvata nykyistä nopeampi hoitoon pääsyä.

 

Ketkä sitten ovat palveluntuottajia? 

Palveluntuottajia ovat yksityisen tai kolmannen sektorin sosiaali– ja terveyspalveluiden tuottajat, jotka tarjoavat perustason sote-palveluitaPalveluntuottaja voi olla maakunnan liikelaitos, yhtiö, yhteisö, yhdistys, osuuskunta, säätiö tai itsenäinen ammatinharjoittajaJärjestämisestä vastaa 1.1.2020 lähtien maakunta, nykyisin vastuu on kunnilla ja kuntayhtymillä.   Maakunta kertoo palvelustrategiassaan, mitä palveluita asiakkaalle tarjotaan ja miten sovitetaan yhteen valinnanvapauden piirissä olevat palvelut

Markkinoiden avautuminen palveluntuottajille tulee olemaan ainutkertaista ja nopeaa, joten on tärkeää, että yritykset ja palveluntuottajat ymmärtävät tulevat muutokset ajoissa. Julkisen sektorin toimijoiden on myös kehitettävä osaamistaan ja toimintojaan vastaamaan uuden toimintaympäristön tarpeita.

 

Palvelusetelijärjestelmästä 

Asiakassetelillä saatavat palvelut voivat olla jatkuvia tai kertaluonteisia. Se, mikä on asiakkaan kokemus saamastaan palvelusta, merkitsee yritykselle tulevaisuudessa enemmän kuin kilpailutuksessa pärjääminen. Palveluntuottajien satsaus investointeihin myös vaihtelee palvelusta riippuen, esimerkiksi kotihoitopalvelut vaativat huomattavasti pienempiä investointeja kuin hoivakodin perustaminen. Henkilökohtainen budjetti puolestaan on kaikille toimijoille Suomessa täysin uudenlainen konsepti. Niiden palveluiden tuottaminen, jotka kuuluvat henkilökohtaisen budjetin alle, edellyttävät pk-yrityksiltä ymmärtämystä palveluiden tuotteistamisesta sekä kykyä hinnoitella palvelut kustannustehokkaasti.

Sosiaalipalveluissa asiakasseteli ja henkilökohtainen budjetti mahdollistavat pk-yritysten  pääsyn julkisten palveluiden tuottajiksi. Muutos sosiaalipalveluissa   tulee kuitenkin olemaan terveydenhuoltoa pienempi, sillä pk-yritykset tuottavat jo nyt paljon julkisesti rahoitettuja sosiaalipalveluita, joita ovat esimerkiksi vammaisten ja mielenterveyskuntoutujien asumispalvelut.

 

Yritysten toimintamahdollisuuksista sote-palveluissa

Työ- ja elinkeinoministeriö tilasi selvityksen Accenture oy:ltä pienten ja keskisuurten yritysten toimintaedellytyksistä sosiaali- ja terveysalalla, koska sote uudistuksen myötä muutokset toimintaympäristössä tulevat kohdistumaan erityisesti pk-yrityksiin. Selvitys julkaistiin 11.4.2018. Selvityksessä nousi haasteina esiin erityisesti tulevien maakuntien valmistelun ja päätöksenteon vaikutukset sekä pk-yritysten puutteellinen liiketoimintaosaaminen. Haasteiksi tunnistettiin myös toiminnan kehittämisen ja digitalisaation laajuuden puute suhteessa suurempiin toimijoihin

Sosiaali- ja terveysalalla toimiviepk-yritysten haasteeksi otunnistettu alalle tulevat uudet toimijat, jotka ovat muilta toimialoilta ja uusia toimijoita uudenlaisilla toimintamalleilla.

Olemme saaneet jo lukea Postin tarjoamista kotiin vietävistä palveluista.   Nyesimerkiksi SOK selvittää maanlaajuisen terveyspalvelubisnekseen mukaan lähtemistä. Kesko on jo yhteistyössä Oriolan kanssa avannut useita Hehku-hyvinvointiketjuja suurimpiin kaupunkeihin, samoin Kesko tekee yhteistyötä Plusterveyden hammashoidon kanssa. 

Uudenlaisia toimijoita alalla ovat esimerkiksi Heltti ja Lääkäripalvelu Neliapila. Heltti keskittyy työterveyteen. Heltin toimintamalli perustuu kuukausipohjaiseen hinnoitteluun ja sähköisiin sekä ennaltaehkäiseviin palveluihin. Lääkäripalvelu Neliapila on taas diabeetikkojen hoitoon keskittyvä yritys. Yritys seuraa IoT-pohjaisen seurannan kautta potilaiden hoitotasapainoa jatkuvasti ja toimii proaktiivisesti keräämiensä tietojen pohjalta.

 

Ja vielä yksi juttu!

Valtioneuvoston sivuilla pääset testaamaan tietojasi kansakunnan tärkeimmästä uudistuksesta, mutta jos testin tekemiseen ei ole aikaa tällä hetkellä, mieti edes testin viimeistä kysymystä SOTE-keskuksen uudesta nimestä hetken aikaa…Mikä nimi houkuttelisi sinua palveluntuottajana? Entä minkä nimiseen keskukseen haluaisit itse asiakkaana astua sisään?

Uudistuksessa terkkareista eli terveyskeskuksista tulee SOTE-keskuksia. Hyvä niin, mutta nimi on aika tylsä, vai mitä?

Äänestä mieleistäsi alla olevista vaihtoehdoista tai kerro oma ehdotuksesi:

  • a) St2 – yhden pysähdyksen taktiikalla 
  • b) Valkkari –valinnanvapausterkkari 
  • c) Stoke– kulkee kuin juna
  • d) Keksi itse parempi:

 

Tämän linkin takaa löydät koko testin http://omamaakunta.fi/tietovisa/

 

Lähteet

https://www.sitra.fi/soteuttamo/

https://www.sitra.fi/blogit/uusi-kaikille-avoin-kumppaniportaali-tukee-sote-toimijoiden-verkottumista/

https://www.yrittajat.fi/valinnanvapaus

http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160732/TEMrap_8_2018_verkkojulkaisu.pdf?sequence=1&isAllowed=y

 

Kirjoittajat Aho Riina ja Kräkin Maarit

 

Aktiivimalli: Positiivinen työttömiä aktivoiva muutos vai eriarvoinen yhdenvertaisuutta sortava pakote?

1.1.2018 Suomessa tuli voimaan laki työttömien aktiivimallista.

Aktiivimalli on asia, joka herätti jo ennen voimaantuloaan paljon tunteita sekä puolesta että vastaan.

”Eriarvoinen. Sekava. Pakote.”

Ja toisaalta taas:

”Aktivoi työttömät. Työttömät ovat tottuneet liian helppoon ja säikähtävät tällaista väliintuloa.”

Aihetta median kautta sivustaseuranneena aktiivimallia on kyseenalaistettu paljon, ja tuskin kukaan on voinut välttyä sen saamalta mediahuomiolta.

Aktiivimallin ideana on siis aktivoida työtön. Jotta työtön ei menettäisi 65 päivän tarkastelujakson aikana nykyisestä tuestaan 4,65 prosenttia, hänen tulee tehdä jakson aikana joko 18 tuntia palkkatyötä, saada yritystoiminnassa vähintään 23% yrittäjän kuukausiansiosta tai oltava viisi päivää TE-toimiston työllisyyttä edistävissä palveluissa.

Aktivointi itsessään kuulostaa hyvältä, positiiviselta asialta. Tässä kuitenkin pari lisähuomiota: Edellä mainittuja aktiivisuuden osoittamisen keinoja ei voi yhdistää. Vielä kukaan ei tiedä, mitkä alueelliset hankkeet tai työllistymisen palvelut kelpaavat työllisyyttä edistäviksi palveluiksi.Ja miten tulisi suhtautua siihen, että vaikka työtön kuinka aktiivisesti hakisi töitä, ei hänellä ole mitään takeita siitä tuleeko hän työllistyneeksi? Jos oletetaan, että ainahan on vaihtoehtona osallistua jakson aikana viiden päivän ajaksi työllisyyttä edistäviin palveluihin, tämäkään ei välttämättä pidä paikkaansa. Eri kunnissa palveluiden tarjonta vaihtelee runsaasti ja kaikki halukkaat eivät välttämättä pääse näihin palveluihin. Ehkä siis lain kyseenalaistamiseen on tosiaan syynsä.

 

”Aktiivimallia vastustava kansalaisaloite keräsi yhteensä 100 000 allekirjoitusta.” (Keskisuomalainen 4.1.2018)

Helsingin Kampin TE-toimiston asiantuntija Helena Termälä-Himanen: ”Asiakkaat ovat harmistuneet, kun on selvinnyt, ettei työvoimakoulutukseen tai työkokeiluun pääse vain täyttääkseen aktiivisuuden ehdot. Koulutuksen tai kokeilun täytyy olla aina hakijan kannalta työvoimapoliittisesti tarkoituksenmukaista” (Yle 18.1.2018)

”Aktiivimallia vastustamassa jopa 8000 henkilöä.” (Yle 2.2.2018)

 

Tammikuun 2018 loppuun mennessä lain kumoamiseksi kerättiin Kansalaisaloite, johon saatiin lyhyessä ajassa huimat 140000 allekirjoitusta. Tämä kertoo sen, että ihmiset eivät purematta niele tällaista lakia. Vaikka pyrkimys olisi positiiviseen lopputulokseen, lain toteutus ei miellytä juuri ketään.

Kun kuukausi lain voimaantulosta on mennyt, Suomen suurin palkansaajajärjestö SAK kutsui koolle mittavan mielenosoituksen aktiivimallia vastaan. Kansa nousee barrikadeille, hyvinvointiyhteiskunnassa tällainen tukien mittava supistaminen pakotteiden kautta koetaan asiana, joka sortaa ihmisiä ja erityisesti niitä joiden toimeentulo on muutenkin tiukoilla. Tyytymättömyys lakia kohtaan kasvaa.

 

 Aktiivimallin porsaanreikä on otettu käyttöön – tilanne voi räjähtää käsiin maaliskuussa, työttömien eläkepapereista odotetaan ruuhkaa” (Yle 23.2.2018)

”Työttömyysturvan aktiivimallista kantelusuma” (Yle 14.3.2018)

 

Ensimmäisien kuukausien vierähdettyä sama negatiivinen suhtautuminen lakiin jatkuu ja laista sekä sen vaikutuksista löydetään yhä enemmän puutteita.Asiaan positiivisesti suhtautuvia löytyy myös, mutta useimmat heistäkin myöntävät, että laki saattaisi vaatia jonkintasoista viilaamista.

Ylen (14.3.2018) artikkelista selviää, että oikeuskanslerinvirastoon toimitetuissa kanteluissa on väitetty aktiivimallia muun muassa yhdenvertaisuuden, perustuslain ja rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen vastaiseksi. Nämä eivät ole toistaiseksi edenneet toimenpiteisiin, mutta eduskunnan oikeusasiamies on välittänyt selvityspyynnön sosiaali- ja terveysministeriöön, työ- ja elinkeinoministeriöön sekä Kelaan. Tarkoitus on selvittää, miten ohjeistus työttömille on laadittu ja miksi ohjeiden saapuminen on viipynyt.

Aktiivisuusedellytyksen piiriin eivät kuulu (omais- ja perhehoitajien sekä vamman tai sairauden perusteella etuutta saavien lisäksi) työkyvyttömyyseläkettä saavat tai päätöstä odottavat henkilöt. Työkyvyttömyyseläkehakemusten määrä onkin ollut kasvussa ja tätä ilmiötä on kuvattu lain porsaanreiäksi.

 

Kelan ennakkotiedot paljastavat aktiivimallin todelliset vaikutukset – Korvauksia leikataan yli puolelta työttömistä” (Aamulehti, 28.3.2018)

”Suomen suurimman työttömyyskassan toimitusjohtaja: Ehkä puolet työttömistä voi menettää korvauksia aktiivimallin takia” (Yle, 16.4.2018)

 

Kun alustavia faktoja lain vaikutuksista huhtikuussa 2018 lyödään tiskiin, niin kukaan tuskin voi väittää, että ainakaan tässä vaiheessa muutos olisi tehnyt sen mihin sillä on tähdätty. Kärjistetysti lain on todettu olevan vain työttömyysturvan leikkuri ja ajavan pitkäisaikaistyöttömiä toimeentuloluukulle.

Tosin hienoahan on se, jos lain myötä työttömiä on työllistynyt ja aktivoitunut, mutta suuremmassa mittakaavassa ensivaikutukset eivät näytä johtaneen kovinkaan positiiviseen muutokseen ainakaan työttömien näkökulmasta.

Jää nähtäväksi mitä aika tuo tullessaan pidemmällä tähtäimellä. Mikäli lakia vielä muokataan tai muutetaan, saataisiinko aikaseksi jotain hyvinkin toimivaa? Tammikuussa on laitettu vireille kansalaisaloite ”Aidosti palkitseva aktiivimalli”, jossa ehdotetaan yhdeksi aktiivisuuden osoittamiskeinoksi vapaaehtoistyötä. Kansalaisaloitteen laatija huomauttaa, että ”Nyt tarvitaan aidosti luovia ja kannustavia osallistamisen ja osallistumisen tapoja”.

Positiivinen muutos ei aina välttämättä tapahdu suorinta ja helpointa reittiä, vaan saattaa vaatia matkaansa muutaman mutkan ja saavuttaa vasta sitten lopullisen muotonsa. Näin me toivomme aktiivimallin suhteen tapahtuvan.

 

 

Lähteet:

Aamulehti.Kelan ennakkotiedot paljastavat aktiivimallin todelliset vaikutukset – Korvauksia leikataan yli puolelta työttömistä. https://www.aamulehti.fi/uutiset/kelan-ennakkotiedot-paljastavat-aktiivimallin-todelliset-vaikutukset-korvauksia-leikataan-yli-puolelta-tyottomista-200840293. Luettu 18.4.2018.

Kansalaisaloite. Aidosti palkitseva aktiivimalli. https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2810. Luettu 8.4.2018.

Keskisuomalainen. Aktiivimallia vastustava kansalaisaloite keräsi 100 000 allekirjoitusta. https://www.ksml.fi/kotimaa/Aktiivimallia-vastustava-kansalaisaloite-keräsi-100%E2%80%89000-allekirjoitusta/1090868. Luettu 8.4.2018.

Te-palvelut. Aktiivimalli. http://toimistot.te-palvelut.fi/uusimaa/aktiivimalli.  Luettu 7.4.2018

Yle. Aktiivimallia vastustamassa jopa 8000 henkilöä, meteli yltyi välillä korviahuumaavaksi: Yle seurasi mielenilmausta hetki hetkeltä. https://yle.fi/uutiset/3-10055205.Luettu 8.4.2018.

Yle Uutiset. Aktiivimalli näkyy työttömän kukkarossa ja työkkärin arjessa – päivärahaa voi joutua odottamaan viikkoja, jopa kuukausia. https://yle.fi/uutiset/3-10026715. Luettu 7.4.2018.

Yle uutiset.  Aktiivimallin porsaanreikä on otettu käyttöön – tilanne voi räjähtää käsiin maaliskuussa, työttömien eläkepapereista odotetaan ruuhkaa. https://yle.fi/uutiset/3-10089522.Luettu 7.4.2018.

Yle uutiset. Työttömyysturvan aktiivimallista kantelusuma – eduskunnan oikeusasiamies vaatii selvityksiä ohjeistuksen viipymisestä. https://yle.fi/uutiset/3-10114956. Luettu 7.4.2018.

Yle uutiset. Suomen suurimman työttömyyskassan toimitusjohtaja: Ehkä puolet työttömistä voi menettää korvauksia aktiivimallin takia.https://yle.fi/uutiset/3-10158437. Luettu 18.4.2018.

 

Merja Hietanen & Johanna Skantz

Kuntouttavan työtoiminnan vaikutukset asiakkaan identiteettiin

Kuntouttavan työtoiminnan vaikutukset
asiakkaan identiteettiin

Iso-Kukkula Katja
Jokela Anne-Marie

Blogin tarkoituksena on pohtia, onko kuntouttava työtoiminta oikeasti kuntouttavaa, ja vaikuttaako se positiivisella tavalla työttömän identiteettiin. Yleinen mielipide tai uskomus on, että kuntouttavalla työtoiminnalla on osoitettu olevan myönteiset vaikutukset hyvinvointiin; elämän- ja arjen hallintaan sekä työ- ja toimintakykyyn. Näin mekin ajattelimme ennen kuin opintojaksolla tutustuimme kuntouttavaan työtoimintaan syvällisemmin.

Työttömyydestä työllisyyteen?

Osalle kuntouttava työtoiminta onkin varmasti riittävä toimenpide uudelle alulle työttömyysjakson jälkeen; työttömät, jotka kaipaavat vain pientä apua tai potkua takapuoleensa, hieman lisäkoulutusta tai taitojen päivittämistä.
Entä ne osallistujat, jotka ovat mukana työtoiminnassa, koska henkilö ei oman työ- tai toimintakykynsä rajoitusten vuoksi kykene osallistumaan työhön tai julkisiin työvoimapalveluihin? Kuntakyselyn osaraportin (2016) mukaan heitä on kuitenkin yli 70% kuntouttavan työtoiminnan osallistujista. Tämä tukee tutkimustuloksia, joiden mukaan osallistujien työllistyminen ei ole edistynyt. Joillekin kuntouttavasta työtoiminnasta tuleekin ns. pyöröovisyndrooma, jossa työttömyysjaksot ja aktivointitoimet vuorottelevat. Pitkäaikaistyötöntä pallotellaan paikasta toiseen.

Osattomuudesta osallisuuteen?

Kuntouttavalla työtoiminnalla pyritään löytämään mielekästä tekemistä, jonka ansiosta päivärytmi jäsentyy ja arki selkeytyy. Kuntoutuja tuntee itsensä tärkeäksi ja merkitykselliseksi, kun häntä arvostetaan omana itsenään, oikeudenmukaisessa ympäristössä. Kuntouttava työtoiminta vahvistaa näin omaa identiteettiä. Osallisuus perustuu vastavuoroisuuteen ja tunnustamiseen. Ihmiset tulevat nähdyiksi ja kuulluiksi tavoilla, jotka he kokevat omakseen. Heidän voimavaransa ja kyvykkyytensä vahvistuvat. He ovat valmiit suunnittelemaan elämäänsä ja näkevät lähitulevaisuutensa myönteisenä. Minäpystyvyys vahvistuu ja luo tulevaisuutta.
Tämä visio koskee kuitenkin pientä osaa kuntoutujista. Vastentahtoiset kuntoutujat kokevat osallistamisen turhana, koska he eivät oman näkemyksensä mukaan kuitenkaan voi vaikuttaa asioihinsa. Vaikka kuntouttavaan työtoimintaan osallistuisi aluksi aktiivisesti, niin mitä lähemmäksi kuntoutusjakson loppua mennään, sitä vähemmän työtoimintaan halutaan osallistua. Koetaan, ettei saada kuitenkaan töitä, vaan kierre jatkuu. Osallistutaan vain etujen jatkuvuuden vuoksi, eikä uskota työllistymiseen. Epävarmuus vain lisääntyy, ja työttömän identiteetti säilyy.
Osallisuus parhaimmillaan voimaannuttaa, valtaistaa ja vahvistaa autonomista toimijaa. Toisaalta taas ulkopuolisuus, toimettomuus ja työtoiminnan kontrolloiva vaikutus lisäävät osattomuutta. Ei kuuluta joukkoon.

”Työttömät, joiden ongelmista työttömyys on vain yksi – eikä välttämättä edes isoin”

Pirkanmaan työllisyyskokeilussa 2017-18, on mukana 23 000 työtöntä, joista suurin osa on ollut työttömänä yli 1000 päivää. Kokeilussa on pyritty järjestämään oma valmentaja ja otettu käyttöön uusia välineitä, työttömän yksilöllisten tarpeiden kartoittamiseksi. Kokeilussa on käynyt selväksi, että työttömät ovat kaikkea muuta kuin yhtenäinen massa ja esiin on noussut ryhmä työttömiä, joilla on ennakoitua enemmän ongelmia elämän eri osa-alueilla, kuten ahdistuneisuutta, paniikkihäiriöitä ja voimakasta sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Työttömyyden taustalla saattaakin olla mielenterveyden ongelmia, jotka ovat vuosien mittaan johtaneet siihen, että ihminen on käpertynyt yhä tiiviimmin kotiinsa.

Mäntynevan ja Hiilamon tutkimus (2017) osallisuuden ja osattomuuden dynamiikasta, vahvisti omaa käsitystämme siitä, että nykyinen kuntouttava työtoiminta ei sinällään toimi nyky-yhteiskunnassa. Olisi otettava enemmän huomioon myös osallistujajoukon kokemusten erot, ihmisten elämän tilanteet, elämänketjut ja tosiasialliset mahdollisuusrakenteet. Kenenkään identiteetti ei vahvistu turhilla lupauksilla ja tulevaisuudennäkymillä, jos niihin ei itse yksilönä ole mahdollisuutta, eikä niihin muistakaan henkilöön kohdistuvista syistä päästä.

Mikä neuvoksi?

Muilta opiskelijoilta saamamme palautteen mukaan kuntouttavaa työtoimintaa pidetään hyvänä toimintamallina. Esityksen jälkeen annetuista palautteista kävi ilmi, että työtoiminta kaipaa uusia toimintatapoja tai -muotoja. Esimerkiksi osallistavan budjetoinnin keinoin asiakas osallistuisi oman kuntouttamispolkunsa suunnitteluun demokraattisessa prosessissa. Palvelujen ja investointien suunnittelussa ja päätöksenteossa voitaisiin hyödyntää hyvinkin erilaisia toteutustapoja ja osallistamisen menetelmiä. Osallistuva budjetointi voidaan esimerkiksi sitoa kunnan vuotuiseen talousarvioprosessiin ja määritellä kiinteänä prosenttina budjetista.
Kuntoutuuko työttömän identiteetti työtoiminnan avulla vai ei? Kuntoutuu ja ei kuntoudu. Kuka sen määrittää, mikä on riittävä osallisuuden aste ihmiselle tässä yhteiskunnassa? Tässä osallisuuden, asiakaslähtöisyyden ja valinnanvapauden maassa, sen pitäisi olla itsestään selvyys.

Mäntyneva, P. & Hiilamo, H. 2017. Osallisuuden ja osattomuuden dynamiikka työtoiminnassa. Etnografinen tutkimus kolmella kuntoutuvan työtoiminnan kentällä.
http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/136023/YP1801_Mantyneva%26Hiilamo.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Osallistuva budjetointi

THL–TILASTORAPORTTI 33|2017. Kuntouttava työtoiminta 2016–Kuntakyselynosaraportti
29.9.2017 (Korjattu 6.10.2017)
https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/135308/Tr33_17.pdf?sequence=4

https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/tyollisyyskokeilu-nostanut-tyottomien-aktivointiasteet-hurjiin-lukemiin-punkalaidun-70-sastamala-60-lempaala-46/6774330#gs.w5k2S2M

Seksuaalisuuden edistäminen ja avusteinen seksi

Seksuaalisuus on meissä kaikissa, nuorissa ja vanhoissa, kaikissa erilaisissa ihmisissä. Seksuaalisuus ja sukupuoli, ajatukset ja tunteet ovat monimuotoisia, jokaisella ihmisellä omanlaisia. Jokaiselle meistä kuuluu seksuaalioikeudet eli oikeus seksuaaliseen vapauteen ja mielihyvään sekä oikeus saada tietoa.

Avusteisesta seksistä puhuttaessa puhutaan seksuaalisuuden toteuttamisen avustamisesta sellaisten ihmisten kanssa, jotka siihen tarvitsevat erityistä tukea. Avusteinen seksi voidaan jakaa passiiviseen ja aktiiviseen avustamiseen. Passiivista avustamista on kaikki sellainen avustaminen, jossa ei olla kosketuskontaktissa avustettavan kanssa, esimerkiksi keskustelu ja ohjaus seksuaalisuuteen ja seksiin liittyvissä asioissa. Aktiivinen avustaminen edellyttää koskettamista seksuaalisissa tilanteissa tai niiden valmistelussa, kuten esimerkiksi kehon tukemisessa tai apuvälineiden käytössä. Avusteinen seksi on merkityksellistä esimerkiksi vammaisten, pitkäaikaissairaiden, mielenterveyskuntoutujien ja ikääntyvien ihmisten elämässä. Avusteisessa seksissä on tärkeää huomioida avustettavan arvokas kohtaaminen, koska avustettavan minäkuvaan ja itsetuntoon on voinut vaikuttaa kehollinen monimuotoisuus.

Sosiaali- ja terveysalalla työskentelevien tulee huomioida ihmisten seksuaalisen hyvinvoinnin edistäminen ja seksuaalioikeuksien toteutuminen. Tulee huomioida ihmisten seksuaalisuus, siinä missä muutkin elämän perustarpeet. Seksuaalisuuden toteuttaminen on merkittävä mielenterveydellinen tekijä, koska jokainen meistä tarvitsee rakkautta, läheisyyttä, kosketusta ja ihmissuhteita. Työntekijöinä meidän tulisi pohtia omia asenteitamme ja arvojamme, ammatillisuutta ja etiikkaa. Aihe herättää varmasti tunteita työntekijöissä. Silloin on hyvä kysyä itseltämme miksi? Seksuaalisuuden teemaa tulisi rohkeasti viedä kahvipöytäpuheisiin. Seksuaalisuudesta ja seksistä voi ja pitää puhua. Tulevaisuuden mahdollisuudet voivat muuttua, jos huomioi asiakkaiden kokemukset ja keskustelee seksuaalisuudesta heidän kanssaan. Miten sinä voisit edistää seksuaalioikeuksien toteutumista? Voisitko käydä seksuaaliterveyskaupassa asiakkaasi kanssa? Olisiko seksityöntekijällä tarjota osaamista avusteiseen seksiin? Tulisiko sosiaali- ja terveysalan koulutuksiin vaatia lisää opetusta ja puhetta seksuaalisuudesta ja seksistä?

Seksuaalisuus on ja pysyy, mutta me voimme vaikuttaa siihen, että asenteet ja ymmärrys muuttuvat niin, että jokaisen seksuaalioikeudet tulevat huomioiduiksi. Jokaisella on oikeus haluta, tuntea ja rakastaa. Mitä enemmän tiedät, sitä helpompi sinun on keskustella seksuaalisuudesta ja seksistä sekä tukea seksuaalisen hyvinvoinnin edistämistä.

Mikäli koet epävarmuutta, voit aina olla yhteydessä Sexpoon –seksuaalisuuden ja ihmissuhteiden asiantuntijaan. Sexpo edistää seksuaalista hyvinvointia ja pyrkii siihen, että jokainen voisi toteuttaa seksuaalisuuttaan tyydyttävästi ja tasapainoisesti. Sexpolta saa maksutonta neuvontaa netissä ja puhelimitse, nimettömästi ja luottamuksellisesti.

Videolla Sexpon, Pro-tukipisteen ja seksuaaliterveyskauppa Maukasteen työntekijöiden ajatuksia aiheesta.

 

www.sexpo.fi

www.pro-tukipiste.fi

maukaste.fi

 

Kirjoittajat

Johanna Rajala

Veera Alakoski ja Leea Eskelinen

Sosionomi YAMK -opiskelijat, TAMK

« Older posts