Käyttäydytäänhän hyvin toisiamme kohtaan, myös somessa

Johonkin kuuluminen on aina ollut ihmisille tärkeää. Sosiaalinen media eli some mahdollistaa tämän. Jokaisella on mahdollisuus löytää toinen ihminen, ryhmä tai yhteisö johon kuulua välimatkasta riippumatta. Some tuo paljon positiivista elämäämme. Se tuo uutta kuulumisen tunnetta, se voi ehkäistä yksinäisyyttä, se tarjoaa tietoa, vertaistukea, ja antaa uuden väylän ilmaista itseään ja ajatuksiaan. Sosiaalinen media ei ole erillään lasten ja nuorten muusta sosiaalisesta elämästä, vaan se on osa sitä. Se on yksi paikka muiden joukossa olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa.

Some voi myös pahimmillaan sulkea ulos ryhmästä, jostain mihin haluaisi kuulua tai jostain johon jopa pitäisi kuulua. Se on luonut uuden ympäristön ja tavan kiusata ja loukata. Kiusaaminen ei ole enää tönimistä käytävillä, se on Snapchat ja yksityiset ryhmät. Se on toisten videoiden jakamista ja niiden pilkkaamista, kuvien muokkaamista meemeiksi.

Applikaatioissa erilaiset emojit ja palkinnot motivoivat lähettämään enemmän ja enemmän kuvia kavereiden kesken. Monia ilman varsinaista sisältöä, mutta monet jakaen sisältöä itsestä tai toisista. Nuoret kuvaavat toisia salaa. Sinä voit olla tietämättäsi uhri ja naurun aihe somessa, vain koska satuit kaatumaan kadulla tai riisuuduit uimahallissa väärään aikaan.

Sosiaalisen median hyödyt ja haitat eivät niinkään liity siihen, että joku palvelu tai sovellus olisi itsessään huono vaan siihen etteivät käyttäjät käytä sitä oikein. Somessa pätevät ihan samat säännöt kuin muuallakin sosiaalisessa kanssakäymisessä, kohtele toisia kuin itseäsi haluaisit kohdeltavan ja toimi vastuullisesti.

Emme voi kuitenkaan osoittaa ainoastaan nuorisoa syyttävällä sormella. Some on täynnä kiusaamista ja huonoa käytöstä, ikään katsomatta. Yksi mieleenpainuvimmista itselleni on ollut Sakari Timosen blogikirjoitus liittyen 8.3.17 Helsingissä mielenosoituksen yhteydessä yritettyyn itsemurhaan ja sen aiheuttamaan some keskusteluun. (https://blogit.apu.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/2017/03/08/ihmisyyden-raunioilla/?_ga=1.82863827.410094973.1481982313)

Sosiaalipsykiatrian professori Sami Pirkola Tampereen yliopistosta arvioi, että kiusaamiseen houkuttelee osaltaan sosiaalisen median luonne. Tietynlaiset estot katoavat koska kommunikointi on helppoa ja siinä on pieni anonyymiuden tunne, vaikka osallistuttaisiin nimelläkin. Keskustelusta ei voi yhtä konkreettisesti poistua kuin todellisen maailman keskustelusta ja syvälle tunkeutuneita sanoja kannetaan mielessä.

Emme kukaan tunnu vielä olevan kunnollisen some -etiketin omaavia. Tämä on ensiarvoisen tärkeä taito. Työantajat käyttävät googlea palkatessaan uutta väkeä ja epäasiallinen käytös ja kuvat voivat maksaa työpaikan verran. Ihmisiä on myös irtisanottu epäasiallisen kirjoittelun vuoksi.

Tulevaisuus kun tulee olemaan enemmän ja enemmän digiä – halusimme tai emme. Tarvinnemme some -taito kortin, ajokortin sosiaaliseen mediaan ja siellä käyttäytymiseen. Tähän kun lisäämme vielä empatia taidon jota me kaikki voimme toisissamme vahvistaa, ehkä meillä vielä on toivoa käyttää somea enemmän hyvään kuin pahaan.

Sanat satuttavat ja jättävät jälkiä, nekin joita ei koskaan ääneen ole lausuttu, ne jotka vain luemme. Some ei ole verho jonka taakse voi piiloutua ja sen takaa huudella asioita, joita ei kasvotusten kehtaisi sanoa kuten Espoon Saunalahden koulun neljännen luokan luokanopettajan Taru Ikäheimonen kuvasi Ylen uutisissa.

Ollaan jokainen esimerkkinä toisillemme hyvästä käytöksestä, myös täällä somessa.

Kuva: https://elisa.fi/sananvastuu/

– Elisan #sananvastuu -hanke jonka tavoitteena on yhdessä asiakkaiden kanssa tuottaa yhden päivän aikana (19.11.) verkkoon niin paljon positiivisuutta, että se jättää varjoonsa kiusaajat, häiriköt ja vihapuheet.

 

Emma Piirinen

Asiasanat: some-taidot, some -etiketti, empatia, yhteisvastuu

 

Lähteet:

https://yle.fi/uutiset/3-10333414

https://yle.fi/uutiset/3-9399679

https://yle.fi/uutiset/3-9800930

https://www.mll.fi/vanhemmille/tietoa-lapsiperheen-elamasta/lapset-ja-media/lapsi-sosiaalisessa-mediassa/

https://elisa.fi/sananvastuu/

”I want to be an active citizen” – Maahanmuuttajan kokemuksia vapaaehtoistoiminnasta

Maahanmuuttajat vapaaehtoistoiminnan tekijöinä on Suomessa jäänyt sangen tutkimattomaksi alueeksi. Maahanmuuttajat nähdään useimmiten vapaaehtoistoiminnan kohteina ja osallistujina. Vapaaehtoistyötä tulisi tutkia laajemmin, jotta voitaisiin saavuttaa kattavampi ymmärrys sen kokonaisuudesta ja moninaisuudesta. Vapaaehtoistoiminta on yhteiskunnankin kannalta merkittävää, sillä maahanmuuttajien määrä on koko ajan kasvussa. Maahanmuuttajat vapaaehtoistyön tekijöinä nostaa heidät myös erilaiseen rooliin. He ovat aktiivisia toimijoita yhteisössään ja aktiivisia kansalaisia yhteiskunnassa. Vapaaehtoistoiminta onkin tärkeä kansalaisyhteiskunnan osa-alue.

Iranista Suomeen opiskelemaan muuttanut Daniel kiinnostui pari vuotta sitten vapaaehtoistoiminnasta. Hän toteaa yhdeksi motiiviksi: ”I want to be an active citizen.”

Ajatus maahanmuuttajasta maahanmuuttajien parissa onkin varsin mielenkiintoinen. Tällainen asetelma mahdollistaa niin vertaisena toimimisen kuin kokemusasiantuntijuuden hyödyntämisen. Lisäksi kielimuuri voi olla matalampi ja kulttuurien törmäys vähäisempää. Mikä saa Suomeen muuttaneen ulkomaalaisen innostumaan vapaaehtoistyöstä? Millaisia kokemuksia tällainen on antanut ja millaisia vaikutuksia sillä on ollut henkilön omaan elämään?

Daniel kertoo aikanaan kotimaassaan Iranissa halunneensa maksaa takaisin yhteiskunnalle muun muassa sen tarjoamasta koulutuksesta hyvän tekemisen muodossa. Kuitenkaan tällöin hänellä ei ollut tähän mahdollisuutta. Tampereelle muuttamisen jälkeen innostus vapaaehtoisena toimimista kohtaan johdatti hänet mukaan Punaisen Ristin toimintaan tekemään muun muassa käännösaputehtäviä. Myöhemmin Daniel sai kuulla asuinalueellaan toimivasta TEKO-hankkeesta, josta hän kiinnostui. TEKO eli Tehostettu kotoutuminen -hankkeessa edistetään kotoutumista Hervannan alueella kahdensuuntaisesti. Hanke näkee uudet tulijat positiivisesti aktiivisina toimijoina. Kulttuurien kohtaamisen sekä vuorovaikutuksen myötä avautuvan avoimen dialogin kautta tavoitellaan uudenlaista monimuotoista yhteisöllisyyttä.

”They have seen something in me. They respect me”

TEKO-hankkeessa annettiin Danielille kirjaimellisesti vapaat kädet hyödyntää osaamistaan ja kiinnostustaan. Hän huomasi TEKO-hankkeeseen tutustuessaan toimintaan osallistuvien maahanmuuttajien englannin kielen taidot puutteellisiksi. Danielia kannustettiin englannin ryhmä -idean suhteen, jota hän vetänyt persiankielisille nyt noin vuoden ajan kaksi kertaa viikossa. Ryhmässä käy 19–37-vuotiaita maahanmuuttajia, joista suurin osa on afgaaneja. Ryhmäkoko on suurimmillaan 12 henkeä ja vähimmillään 4. Osa ryhmäläisistä kulkee toimintaan mukaan keskustasta asti.

Daniel kokee päässeensä mukaan osaksi TEKO-hankkeen yhteisöä ja pystyneensä rakentamaan verkostoaan toiminnan kautta. Vapaaehtoistoiminnan kautta maahanmuuttaja voi hyödyntää yksilötekijöitään ja samalla kokea olevansa tärkeä osa ympäristöään. Vapaaehtoistoiminnalla on tutkitusti kotoutumista tukeva vaikutus. Daniel kertoo olleensa hankkeen kautta mukana myös erilaisilla retkillä ja henkilökunnan koulutuksissa sekä virkistyspäivissä. Danielin sanojen mukaan ”they try to make me happy”, mikä kuulostaa siltä, että hän on tärkeä osa paikan toimintaa ja hänen panoksensa yhteisön hyväksi on merkittävää.

Vapaaehtoistyö on saanut nuoren miehen myös kiinnostumaan sosiaalityöstä, vaikka hän opiskelee ja työskenteleekin täysin eri alalla. Vapaaehtoistoiminta on yksi reitti osallisuuteen ja vaikka itse vapaaehtoistoiminta tapahtuu hyvin lähellä esimerkiksi juuri Hervannassa, sen vaikutukset voivat olla paljon laajempia, valtakunnallisia jopa maailmanlaajuisia. Vapaaehtoistoiminta on monimerkityksellistä ja sillä on vaikutusta myös onnellisuuteen ja hyvinvointiin.

 

Lähteet:

http://lauda.ulapland.fi/handle/10024/62626

https://tampereenseurakunnat.fi/sivustot/teko-hanke

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/23357/Itkonen_Outi.pdf?sequence=1

TEKO-hankkeessa vapaaehtoisena toimivan Danielin haastattelu

 

Niina Kärkkäinen

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vinkkejä taloudenhallinnan työkalupakkiin

Kirjoittajat:
Sosionomi YAMK-opiskelijat Paula Pihkoluoma ja Taika Karodia, ryhmä 18YSO

Taloudenhallinnan käsitteet

Sosiaalityöhön on noussut uusi ajankohtainen teema – taloussosiaalityö. Aiemmin suomenkielisessä sosiaalityön sanastossa melko tuntemattoman käsitteen toi esiin Katri Viitasalo tuoreen väitöskirjansa “Äitien pyrkimykset ja toimintamahdollisuuksien valikko. Käsitteellinen tutkimus äitien taloudellisista toimintamahdollisuuksista” myötä. Taloussosiaalityö tarkoittaa lyhyesti asiakkaan taloudellisen toimintakyvyn vahvistamista, taloudellisen osaamisen ja toiminnan kehittämistä ja toimia taloudellisesti haavoittuvaisten aseman parantamiseksi. Muun muassa PRO SOS hanke- on tarttunut härkää sarvista kiinni. Hankkeen avulla sosiaalialan ammattilaisia on tiedotettu ja koulutettu asiakkaan auttamiseksi taloussosiaalityön suuntauksen mukaisesti. Sosiaalityöntekijät Tampereen kaupungilta kertoivat huomanneensa työssään, että asiakkaiden velkaantuminen on selkeästi kasvanut viime vuosina, ja velkamäärät nuorillakin asiakkailla voivat olla huomattavan suuria. Tilastokeskuksen raportista ilmenee, että suomalaisten velat ovat lisääntyneet huomattavasti 2000-luvun puolivälin jälkeen. Tähän on vaikuttanut toki matala korkotaso ja halu parantaa asumisen tasoa, mutta osansa on varmasti myös pikavippiyhtiöillä ja muilla luotontarjoajilla.

Ketkä velkaantuvat?

Heikko taloudellinen toimintakyky ei rajaudu koskettamaan pelkästään sosiaalityön asiakkaita. Jopa työssäkäyvät, koulutetut ja hyvätuloiset henkilöt saattavat elää yli varojensa. Suomessa on varmasti paljon ihmisiä, jotka elävät jatkuvasti luotolla. He siis saattavat olla hyvätuloisia, mutta joutuvat tuloillaan aina maksamaan edellisessä kuussa otettuja luottojaan, josta seuraa taas se, että loppukuusta on jälleen otettava uusi kulutusluotto. Monet ihmiset elävät yli varojensa.

Naisten heikkoutena ovat usein vaatteet ja kosmetiikka, miehillä elektroniikka ja harrastusvälineet. Ostokset aiheuttavat hetkellisen mielihyvän, joka vakavimmillaan johtaa ostoriippuvuuteen. Takuusäätiön ja velkaneuvonnan havaintojen mukaan ostoriippuvuudesta kärsivät yleisimmin alle 40-vuotiaat naiset. Uutena ylivelkaantuneena ryhmänä on tullut esille eläkkeelle jääneet isoäidit, jotka ostelevat lapsenlapsilleen materiaa yli varojensa. Myös päihde-, peli- ja mielenterveysongelmat voivat helposti johtaa velkaantumiseen. Ostoriippuvuus voi johtaa taloudellisiin vaikeuksiin, velkoihin, ahdistukseen, masennukseen, ihmissuhteiden huonontumiseen ja itsetuhoisuuteen.

Apuvälineitä velkataakasta selviytymiseen

Velkaantumisesta selviytymiseen on tarjolla monia apukeinoja. Tampereella apua saa A-killasta ja talous- ja velkaneuvonnasta. Yhteyttä voi ottaa myös terveydenhuoltoon tai sosiaalityöhön ja sitä kautta saada tapaamisajan ammattilaisen kanssa keskusteluun. Huoli suomalaisten velkaantumisesta herätti idean lähteä selvittämään, kuinka omaa talouttaan voi pyrkiä hallitsemaan ilmaisin keinoin omatoimisesti, ennen turvautumista julkisiin sosiaali- tai terveyspalveluihin.

Mielestämme tärkeintä taloudenhallinnassa on hahmottaa, kuinka paljon rahaa tulee ja menee tililtä joka kuukausi. Homma alkaa tylsältä kuulostavan budjetin laatimisesta. Tulot on yleensä helppo tarkistaa tiliotteelta tai etuudenmaksajalta, samoin kuukausittain toistuvat laskut ja asumismenot, mutta muiden menojen selvittäminen voi olla vaikeampaa. Kuukauden ajan kannattaa kerätä kuitit kaikista ostoksista ja kirjata exel- taulukkoon tai ruutuvihkoon joka ikinen meno. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta tieto omista todellisista numeroistaan on varmasti vaivan väärti. Kun on tiedossa tulot ja menot, on luonnollisesti helpompaa tehdä korjausliikkeitä turhien menojen poistamiseksi.

Keskusteluapu ja vertaistuki

Jos haluaa keskustella anonyymisti velkatilanteestaan ja saada ohjausta esimerkiksi omien turhien menojen karsimiseen, tai rohkaisua avun hakemiseen, löytyy Takuusäätiöltä mainiot matalankynnyksen palvelut tähän tarkoitukseen. Takuusäätiön internetsivustoon kannattaa tutustua, sieltä löytyy paljon tietoa, artikkeleita, oma-apuohjeita ja työkaluja parempaan taloudenhallintaan.

https://www.takuusaatio.fi/

Velkalinja puh. 0800 98009, arkisin klo 10-14

Kysy rahasta chat-palvelu ma-to klo 12:30-15

Facebookissa on paljon ryhmiä aiheena taloudenhallinta ja vaurastuminen. Nykyään löytyy myös blogeja ja internetsivustoja, joista voi saada asiallista tietoa taloudenhallinnasta, esimerkiksi https://www.rahataidot.fi/ Kirjastosta saa lainattua selkokielisiä kirjoja taloustaitojen kohentamiseksi, esimerkiksi Jenni Selosmaan Kukkaron kuningatar tai Mikko Sjögrenin Tunne taloutesi – tunnetaloutesi.

Työkalut

Penno.fi -sovellus https://penno.fi/home, tai paperinen Penno-työkirja https://www.takuusaatio.fi/sites/default/files/penno_selvita_rahatilanteesi_netti.pdf ovat kehuttuja työkaluja rahankulun seuraamiseen. Myös pankeilla on omia sovelluksiaan rahankäytön seuraamiseen ja hallintaan. Pivo-sovellus https://pivo.fi/ toimii kaikkien pankkien asiakkailla, sen avulla on erittäin helppo seurata kuinka paljon rahaa menee päivittäin korttimaksamiseen. Sovelluksen kautta kilahtaa puhelimeen heti ilmoitus kaikesta kortilla maksamisesta.

Käteisen käytön väheneminen aiheuttaa varmasti jossain määrin rahan arvon hämärtymistä, joten joillekin toimiva tapa voi olla nostaa käteisenä ruoka- ja käyttörahansa ja jakaa kirjekuoriin viikon käyttövarat. Erillisten tilien hankkiminen eri käyttötarkoituksiin voi olla myös toimiva menetelmä. Näin korvamerkityt summat voivat pysyä paremmin tallessa. Esimerkiksi voi olla hyödyllistä pitää erilliset tilit ruokaostoksille ja kulutukselle ja molempiin omat maksukortit, toki tarkistaen ensin pankin hinnastot. S-pankissa saa asiakasomistajana pitää kaksi maksukorttia veloituksetta ja avata maksutta useita tilejä. Myös harvemmin tuleville laskuille, kuten vakuutuslaskulle, voi siirtää erilliselle tilille joka kuukausi pienen summan.

Tärkein työkalu löytyy tietenkin jokaisen pään sisältä ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Taloudenhallintaa pitäisi opetella jo lapsuudenkodissa, mutta sitä on mahdollista oppia myös myöhemmin. Kantapään kautta saatu oppi on parasta, mutta taloudenhallinnan suhteen se voi käydä turhan kalliiksi.

LÄHTEET

Suomen virallinen tilasto (SVT): Velkaantumistilasto [verkkojulkaisu].
ISSN=1797-8793. 2015, 1 Asuntokuntien velkaantuminen hidastunut viime vuosina. Helsinki: Tilastokeskus. Luettu 24.10.2018.
http://www.stat.fi/til/velk/2015/velk_2015_2016-06-22_kat_001_fi.html

Takuusäätiö.fi

Tilastokeskus 2013. Suomalaisten velkaantuminen eurooppalaista keskitasoa. Julkaistu 3.6.2013. Luettu 24.10.2018. http://www.stat.fi/artikkelit/2013/art_2013-03-11_009.html

Karhukorpi, M. 2018. Ostin hyvää mieltä. Aamulehti. 137 (288), A6-A11.

 

 

Lähiöiden eriytymisen ennaltaehkäisyyn on olemassa keinoja 

Marjo Viitanen, Sanna Unkuri ja Heidi Oinonen, 18YSO

 Ruotsin uhkakuvat ja Suomen lähiöiden tilanne 

Ruotsin ongelmalähiöt ja jengit ovat olleet viime aikoina runsaan uutisoinnin kohteena. Erityisesti maahanmuuttajataustaiset katujengit ovat iso ongelma Ruotsissa. Jengien toiminta pyörii tietyllä alueella (lähiöissä) ja jengit haluavat näyttää valtaansa mm. väkivallan kautta. Huumekauppa ja velanperintä kuuluvat olennaisesti jengien toimintaan. Monelle nuorelle jengiytyminen on houkuttelevampaa kuin yhteiskunnan tarjoamat vaihtoehdot. Nyt myös Suomessa on havaittavissa samoja ongelmia kuin Ruotsissa. Keskusrikospoliisin mukaan Suomessa on nyt sama tilanne kuin Ruotsissa oli kymmenen vuotta sitten. Jengiläisiä Suomessa on jo noin 900 ja uusia ryhmittymiä syntyy koko ajan. Suomessa toistaiseksi jengien voimannäytöt olleet jengien keskinäistä kilvoittelua. Maahanmuuttajien määrä on kasvanut Suomessa runsaasti viimevuosina ja alueiden eriytymistä on havaittavissa. Alueellista eriytymistä aiheuttaa myös tuloerojen kehitys ja työttömyys, joka on vahvasti keskittynyt tiettyihin lähiöihin. Tilanteeseen tulisi puuttua nyt eikä huomenna.

Mitä on jo tehty? 

Suomessa asuntopolitiikka on ollut monikerroksellista eli samoilla alueilla on rakennettu sekä vuokra- että omistusasuntoja. Tämä on lähiöiden alueellisen tasapainon ylläpidossa jatkossakin erityisen tärkeää, jotta alueet eivät eriytyisi toisistaan. On myös tärkeää huolehtia yhteisöllisyydestä lähiöissä, jotta ei pääse syntymään ns. valkoista pakoa eli kantaväestö muuttaa pois tietyiltä alueilta ja syntyy etnistä eriytymistä. Yhteisöllisyys vaikuttaa vahvasti myös yksilön hyvinvointiin ja kiinnittymiseen yhteiskuntaan. Monia ongelmia voidaan ennaltaehkäistä, kun tätä tuetaan eri keinoin. Lähiöiden kehittämiseksi on tehty paljon erilaisia hankkeita ja projekteja vahvistamaan alueiden yhteisöllisyyttä ja asukkaiden osallisuutta. Yhteisösosiaalityöllä on myös tärkeä osa lähiöiden kehityksen muuttamisessa.

TEKO-hanke lisää yhteisöllisyyttä Hervannassa 

Esimerkiksi Tampereen Hervannan alueella toimiva TEKO-hanke tuottaa matalankynnyksen palvelua maahanmuuttajien kahdensuuntaisen kotoutumisen tueksi. Hankkeen toiminta on vahvasti ennaltaehkäisevää. Hanke pyrkii lisäämään yhteisöllisyyttä Hervannan alueella. Hankkeen työntekijöiden mukaan Hervannan alueella on jo nyt ollut havaittavissa valkoista pakoa eli joissain taloissa tai rapuissa asuu vain maahanmuuttajataustaisia asukkaita.  TEKO-hankkeen toiminnassa ei ole juurikaan kantasuomalaisia mukana, mutta hanke jalkautuu erilaisiin paikallisiin tapahtumiin ja on mukana järjestämässä esimerkiksi korttelijuhlia, jotka synnyttävät kohtaamisia maahanmuuttajien ja kantasuomalaisten välillä.

Toiminnassa mukana olleet kaupungin sosiaalitoimen työntekijät ovat kokeneet toiminnan erittäin tärkeäksi työnsä kannalta. He ovat saaneet asiakkaiden tilanteista paremman kokonaiskuvan ja pystyvät ymmärtämään ihmisen kokonaistilannetta yksilöllisemmin. Toiminnan myötä he ovat tavoittaneet asiakkaita jopa kolminkertaisen määrän. TEKO-hankkeen palveluissa käy paljon asiakkaita myös muilta alueilta kuin Hervannasta. Tämä kertoo palvelun tärkeydestä ja siitä, että vastaavaa matalan kynnyksen toimintaa on vähän tarjolla.

Projektien hyvät käytännöt eivät itsestään juurru sosiaalityön rakenteisiin 

Samalla kun lähipalvelut katoavat alueilta palveluiden keskittämisen myötä, erilaiset lähiöprojektit kuten TEKO-hanke koittavat tuovat niitä takaisin ja kehittävät lähes unohdettuja yhteisösosiaalityön menetelmiä. Suomalaisessa sosiaalityössä on viime vuosikymmeninä keskitytty enimmäkseen yksilökeskeiseen työhön, kun taas yhteisösosiaalityön keinoja, kuten uudenlaisten toimintamuotojen kehittäminen asukkaiden kanssa, on hyödynnetty enää lähinnä erilaisissa lähiöhankkeissa ja –projekteissa. Valitettavasti määräaikaisten projektien hyvät käytännöt valuvat hukkaan, mikäli niitä ei onnistuta juurruttamaan yhteiskunnan rakenteisiin.

TEKO-hanke koittaa vastata tähän huoleen toteuttamalla Kaapeli-valmennusta, jonka tavoitteena on valmennettavien voimaantumisen, osallisuuden ja itsestään ja yhteisöstään vastuunottamisen lisäksi uudistaa ja vahvistaa ammatillista yhteisöllisyyttä ja kehittää yhteisörakenteita. Eri sektorirajojen ylittävällä yhteistyöllä voidaan ennaltaehkäistä ongelmia, mutta tarvitaan alustoja ja malleja ja ennen kaikkea tahtotilaa vastuunjakoon ja sopimuksellisuuteen pääsemiseen. Ilman resursseja kädet viimeistään nousevat pystyyn. Ennaltaehkäisevään työhön kannattaisi satsata, mutta miten inhimillisen hyödyn ja osallisuuden tunteen pystyy arvottamaan päättäjille?

Työntekijät saatava liikkumaan asiakkaiden luokse 

Vaikka viidakkorumpu on tehokas sanansaattaja, erilaisista palveluista pitää tiedottaa aktiivisesti. Sosiaalityöntekijöiden tulisi jalkautua vähintäänkin niiden asiakkaiden luokse, joilla on vaikeuksia syystä tai toisesta liikkua varatuille ajoille. Yhteisösosiaalityön menetelmistä myös etsivää työtä voisi enemmänkin hyödyntää sosiaalityön kentällä, jotta tavoitettaisiin myös ne henkilöt jotka eivät aktiivisesti hakeudu palveluiden piiriin tai eivät ole niistä tietoisia.

Luottamuspula viranomaisia kohtaan voi taas vaikeuttaa tuen vastaanottamista. Erityisesti etsivässä nuorisotyössä voitaisiin hyödyntää (maahanmuuttaja)-kokemusasiantuntijoita kohtaamis- tilanteissa. Helsingissä Meilahden peruskoulussa työskentelee monikielisiä ohjaajia ns. kulttuuritulkkeja lasten ja nuorten parissa. Kulttuuritulkit tasoittavat kulttuurieroja kantasuomalaisten ja maahanmuuttajien välillä ja koulupoissaolot ovat vähentyneet. Voisiko tästä ottaa mallia valtakunnallisesti?

Alueiden hyvinvoinnista huolehtiminen on kaikkien vastuulla 

Ennakkoluulot hälvenevät parhaiten tulemalla tutuksi kyseisen asian tai ihmisen kanssa. Parhaassa tapauksessa voimme oppia jotakin uutta. Aina ei tarvita mittavia toimenpiteitä vaan jo pienillä kohtaamisilla voi olla suuri merkitys. Usein on luontevinta kohdata muita ihmisiä jonkin mielekkään tekemisen tai yhdessä oppimisen kautta. Tarvitaan siis yhteisiä kohtaamis- ja toimintapaikkoja ja vastuutaho, työntekijä joka ohjaa tarvittaessa ja huolehtii paikan neutraliteetista.

Yhtä lailla kohtaamattomuus koituu ongelmaksi eri yhteisöjen ja toimijoiden välillä. On pidettävä yllä jatkuvaa keskustelua erilaisten ratkaisujen löytämiseksi lähiöittemme asukkaiden hyvinvoinnin lisäämiseen ja eriarvoisuuden poistamiseen. Näkyvien ja näkymättömien suojamuurien taakse piiloutuminen ei ratkaise mitään vaan ongelmat on kohdattava silmästä silmään ja muutettava negatiivisia toimintatapoja. Tämä on meidän kaikkien yhteinen asia!

Lähteet: 

  • TEKO-hankkeen työntekijöiden haastattelu 2.10.2018 sekä TEKO-hankkeen internet-sivu https://tampereenseurakunnat.fi/sivustot/teko-hanke

  • https://www.mtv.fi/uutiset 23.8.2018, Meilahden koulun rehtori Timo Heikkisen haastattelu. Helsinkiläiskoulun rehtori huolissaan alueiden eriytymisestä: ”Siihen pitäisi puuttua nyt eikä huomenna, jotta ei kävisi kuin Rinkebyssä”. Toimittaja Joonas Lepistö.

  • https://www.mtv.fi/uutiset 22.8.2018, Monikieliset ohjaajat onnistuneet vähentämään lasten koulupoissaoloja.  Toimittaja Joonas Lepistö.

  • https://www.mtv.fi/uutiset, 16.8.2018. Ruotsissa riehuva jengikulttuuri rantautuu Suomeen – Poliisilla tiedossa noin 900 jengiläistä: ”Uusia ryhmiä nousee joka kuukausi”, rikoskomisario Antti Hyyryläisen (keskusrikospoliisi) haastattelu.  Toimittaja Nelly Rauhala.

  • Lähiöiden osallisuuskirja. 2018. Toim. Lindholm, A.  Humanistinen ammattikorkeakoulu.

  • Sosiaalityön yhteisöllisyyttä etsimässä. 2015. Toim. Sanna Väyrynen, Kaisa Kostamo-Pääkkö, Pekka Ojaniemi. United Press. 

  • Yhteisöt ja sosiaalityö – Kansalaisen vai asiakkaan asialla? 2008. Irene Roivainen, Marianne Nylund, Riikka Korkiamäki & Suvi Raitakari (toim.).  Jyväskylä: PS-kustannus.

Erityistä osaamista

Suomessa käydään läpi valtakunnallista ammatillisen koulutuksen reformia – laajaa uudistusta, jossa ammatillisen koulutuksen rahoitusta, ohjausta, toimintaprosesseja, tutkintojärjestelmää ja järjestäjärakenteita kehitetään. Ammatillisten tutkintojen määrä vähenee, mutta valinnaisuus lisääntyy. Keskeistä on osaamisperusteisuus ja asiakaslähtöisyys – toisin sanoen yksilölliset opintopolut kohti työelämää. Tutkinnot ja työllistyminen muodostavat koulutuksenjärjestäjien rahoituksen perustan: 50% perusrahoituksen, 35% suoritetuista tutkinnoista ja tutkinnon osista sekä 15% työllistymisen ja jatko-opintoihin siirtymisen perusteella. Yhteistyö työelämän kanssa on ensiarvoisen tärkeässä asemassa, tarkoitushan on kouluttaa työelämän tarpeisiin erilaisia osaajia.

 

Nimenomaan erilaisia osaajia. Sitran megatrendit ennakoivat, että työ on murroksessa – valmiiden mallien mukaan tehtävä suorittava työ vähenee samalla kun ongelmanratkaisukyky ja luovuus korostuvat. Ammatillisen osaamisen lisäksi tarvitaan tiedonhakutaitoja ja verkosto-osaamista. Tämä on haaste opiskelijoille, jotka tarvitsevat erityistä tukea.

 

Ammatilliset erityisoppilaitokset ovat perustaneet opetuksen käytännönläheiseen oppimiseen. Mennään työpaikoille, aitoihin työtehtäviin ja opitaan käytännössä. Ollaan yksilöllisillä poluilla työelämässä: kenties osa-aikaisesti, tehden usean työnkuvan kautta koostuneen uuden työnkuvan tehtäviä, mitkä tukevat työpaikan ydintehtävän toteutumista. Yllä olevaa työn muotoilua varten on olemassa Ratko-hankkeen kehittämä Ratko-toimintamalli.  Erityisopiskelijan vahvuuksien kautta löydetään se ydinosaaminen, mikä sovitetaan yhteen työtehtävän vaatiman osaamisen kanssa. Työ ja tekijä kohtaavat.

 

Sitran megatrendien mukaan tulevaisuutta ovat niin kutsutut mikrotutkinnot ja opintotilit. Omaa osaamistaan päivitetään lyhyillä täsmäkoulutuksilla ja mikrotutkinnot – vai puhutaanko tutkinnon osista – koostavat osaamisen palapeliä, mihin on aina mahdollista täydentää lisää paloja.

 

Elinikäisen oppimisen avaintaitoja on harjoitettu ennenkin, mutta reformin myötä niiden merkitys korostuu entisestään.

 

Ammatillisen koulutuksen rahoitusleikkausten edessä koulutustenjärjestäjien tulee uudistaa toimintatapojaan ketterästi. Vaikka valtionrahoituksen ennustettavuus muuttuu epävakaammaksi koulutuksenjärjestäjän kannalta, hankerahoituksen kautta voidaan turvata kehittämistyölle resursseja. Ammatillisen koulutuksen reformi haastaa, mutta myös mahdollistaa uusia tuulia.

 

Lähteet:

Sitra. Megatrendit. Viitattu 16.4.2018

https://www.sitra.fi/aiheet/megatrendit/#megatrendit-2017

OKM. Ammatillisen koulutuksen reformi. Viitattu 26.4.2018

http://minedu.fi/amisreformi

Vamlas. Ratko-hanke. Viitattu 26.4.2018

https://www.vamlas.fi/wp-content/uploads/2018/03/ratko-teksti-nettiin.pdf

MUUTOSVASTARINNAN KOHTAAMINEN – mahdollisuus vai uhka?

Satu Kalliokoski

Toni karilainen

Piia Oja

 

Nykypäivälle on tyypillistä jatkuva muutos työelämässä/ työpaikoilla, muutos on nopeampaa kuin milloinkaan aikaisemmin. Työntekijän vastuunkantaminen on kasvanut samaan aikaan sekä vaatimustaso osaamiselle/ ammattitaidolle. Työn luonne usein vaatii luovuutta sekä itsenäistä työskentelyä. Kysymys nousee esiin kuka tätä kaikkea johtaa? Onko muutoksen johtamista mietitty tarpeeksi?

Nykyisten trendien mukaan työympäristöjen kiire on kasvanut, vaaditaan enemmän sosiaalisia taitoja ja työympäristöt digitalisoituvat kovaa vauhtia. Vain jatkuva kouluttautuminen pitää työntekijän osaamisen kilpailukykyisenä. Asiantuntija roolit kasvavat, työmenetelmien muutoksessa tarvitaan työntekijän osallisuutta sekä johtamista, jota ei sanella ylhäältäpäin. Muutos koetaan mielekkäämmäksi silloin, kun on saanut itse olla vaikuttamassa muutokseen. Työhyvinvointi tulee lähteä siitä, että saa kokea itsensä osaavana ja arvostettuna. Kun johtaminen tapahtuu ylhäältäpäin, se passivoi ja vähentää motivaatiotasoa ja samalla kadotetaan arvokkaita ideoita. Näin ollen muutosjohtamisessa pitäisi pystyä erottamaan ulkopuolelta tulevat välttämättömät toimenpiteet muutoksen toteuttamiseksi sen tuomista mahdollisuuksista toteuttaa ideoita, joita työyhteisöstä kumpuaa. Johtajalla voidaan nähdä myös olevan enemmän mahdollisuuksia viedä työyhteisöstä noussutta perusteltua kritiikkiä eteenpäin ylemmille tahoille.

Muutosvastarinta kumpuaa luopumisen tunteesta, työntekijä joutuu luopumaan jostain tutusta ja turvallisesta toimintamallista. Muutosvastarinta kuitenkin nostaa kritiikkiä, jota ilman ei saada tuotettua onnistunutta muutosta, kritiikki ja kyseenalaistaminen auttavat välttämään prosessissa tapahtuvia virheitä. Muutoksen keskellä ja johtamisessa tulee oppia sietämään keskeneräisyyttä sekä epäonnistumisia. Edellä mainittujen tunteiden sietäminen ei ole helppoa vaan vaatii yhä uudelleen työntekijältä motivaatiota jatkaa eteenpäin ja kokea itsensä riittäväksi muutoksen keskellä.

Johtamisessa tulee muistaa, että työntekijät ovat organisaation voimavara ja asiantuntijat, heiltä tulee parhaat ideat. Työyhteisön sisällä tulee lisätä keskinäistä vuorovaikutusta ja viestintää mikä lähentää työyhteisöä puhaltamaan yhteiseen hiileen. Johtamisella voidaan tukea mahdollisuuksien hyödyntämistä. Hyvässä muutosjohtamisessa työyhteisöt toimivat yhteisen asetetun tavoitteen saavuttaakseen tiimeinä ja ovat osallisia omassa työssään, johtajan rooliksi jää vuorovaikutuksen mahdollistaminen ja ylläpitäminen. Tärkeänä roolina on myös huolehtia työyhteisön hyvinvoinnista ja jaksamisesta sekä tunnistaa kuormittuminen, stressi tai kiire. Kiireeseen ja stressiin tulee puuttua ajoissa.

Muutoksia on erilaisia, osa kumpuaa työyhteisön sisäisistä tarpeista vastata ulkoisiin vaatimuksiin, osa muutoksista tuodaan suoraan työyhteisöön ja niiden kyseenalaistaminen voi olla jopa lain vastaista. Elettäessä jatkuvan työn muutoksen aikakautta on johdon ajoittain priorisoitava muutosten toteuttamistarve ja kiireellisyys sekä toimia strategisesti. Muutosten ”sisään ajo” tapahtuu sen päämäärän asettamien raamien sisällä. Hyvässä muutosjohtamisessa toimitaan strategisesti tiedostaen mitä kohti mennään ja miten nopeasti sinne on päästävä. Suunnitelmallisuuden lisäksi on siedettävä mahdollista kriittisyyttä, inhimillistä epätäydellisyyttä ja jopa vastustusta. Ajattelemme että kaikki edellä mainitut ovat voitettavissa kunhan työntekijä on motivoitunut työhönsä ja johtaja on valmis kohtaamaan työyhteisössä heränneitä tunteita.

Muutosvastarintaa esiintyy myös johtamisen tasolla. Miten tähän voidaan sitten puuttua? Johtajan alaisuudessa toimivien voi olla vaikeaa huomata tai luottaa kokemukseen puuttuvasta muutoksen johtamisesta. Terhi Tirkkonen mainitsee blogi tekstissään, että johdon tulisi ennakoida tulevaa eikä ennustaa tulevaisuutta. Suunnitelmalliseen muutokseen ei Tirkkosen mukaan ole aikaa hektisessä työelämässä joten pitäisi siirtyä suunnitelmista ennakoimiseen. (Tirkkonen 2014.) Ennakoimisessa johdolla on valtava asema. Ennaltaehkäisevällä muutoksen johtamisella voidaan välttää turhaa muutosvastarintaa muun muassa vähentämällä kiirettä ja näin ollen työyhteisön muutoksesta syntyvää stressiä.

Tirkkonen T. 2014. Ennakoi tulevaisuutta ja johda muutosta. Viitattu 15.4.18. https://terhotirkkonen.com/2014/05/04/ennakoi-tulevaisuutta-ja-johda-muutosta/

Westeri – tesomalaisten oma olohuone

Tampereen Tesomalle avautui 9.4.2018 uusi upea hyvinvointikeskus Westeri. Hyvinvointikeskusta on odotettu alueelle jo pitkään, sillä palvelut ovat olleet hajanaiset ja palveluiden keskittäminen on ollut toivottu muutos. Hyvinvointikeskusta ja sen toimintaa on ollut ollut suunnittelemassa useita toimijoita. Tampereen kaupunki ja Mehiläinen-ryhmittymä ovat tehneet tiivistä yhteistyötä ja mukana on ollut myös kolmas sektori. Myös alueen asukkaat on otettu mukaan hyvinvointikeskuksen kehittämiseen. Tesomalaiset ovat osallistuneet palvelujen suunnitteluun erilaisissa työpajoissa ja asukastilaisuuksissa. OmaTesoma –hankkeella on oma aktiivinen blogi, joka on asukkaiden käytössä ja se tiedottaa ajankohtaisista asuinalueen asioista.

 

Allianssimallilla kohti yhteisöllisyyttä

Tesoman hyvinvointikeskus on toteutettu allianssimallilla. Tämä on ensimmäinen kerta kun terveys- ja sosiaalipalveluja järjestetään tällä mallilla Suomessa. Allianssimallia on käytetty Tampereella hyvin kokemuksin esimerkiksi tunnelihankkeessa, joka valmistui ennakoitua nopeammin. Allianssimallissa yhdistetään julkisen ja yksityisen sektorin osaaminen ja opitaan toinen toiselta. Se korostaa myös kolmannen sektorin osuutta palvelutuotannossa. Mallissa osapuolet jakavat keskenään toiminnan riskit ja hyödyt sekä sitoutuvat yhteisesti sovittuihin tavoitteisiin. Hyvinvointia on kuitenkin hyvin haasteellista mitata ja yhtenä mittarina allianssissa käytetään kansansairauksien hoidon onnistumista. Tärkein tavoite on asiakkaiden hyvinvointi – tässä tapauksessa tesomalaisten.

Tesoman hyvinvointikeskuksessa on laajat palvelut saman katon alla. Siellä toimivat terveysasema, lapsiperheiden palvelut, hammashoitola, kirjasto, nuorisotila sekä Setlementin ylläpitämä yhteisökahvila. Keskuksesta saa ohjausta ja neuvontaa erilaisiin pulmiin. Myös Fimlabin laboratorio palvelee asiakkaita Westerissä.  Hyvinvointivointikeskuksen tavoitteena on asiakaslähtöinen toiminta, palvelun nopeus ja oikea-aikaisuus saman katon alla. Kun eri alojen työntekijät verkostoituvat, on myös konsultointi helpompaa. Tämä edesauttaa myös varhaista puuttumista. Keskuksen on tarkoitus palvella kaikkia alueen asukkaita ja sinne voi tulla hyvin matalalla kynnyksellä.

Olemmeko valmiita yhteiseen olohuoneeseen?

Rakenteelliset ratkaisut antavat mainiot puitteet Tesoman asukkaille toimia yhteisöllisesti, mutta nähtäväksi jää miten tesomalaiset ottavat uuden keskuksen vastaan ja tuleeko siitä ikärajat ylittävä yhteinen olohuone? Ovatko tesomalaiset tai tamperelaiset ylipäätään valmiita tällaiseen yhteisölliseen toimintaan? Miten rinnakkaiselo eri ikäisten kesken ja eri elämäntilanteissa olevilla sujuu käytännössä? Hyvinvointikeskuksella voi olla myös taloudelliset riskinsä, jotka jakautuvat yksityisen ja julkisen sektorin kesken. Toivottavaa on, että eri alojen toimijat saavat yhteistyön toimimaan asiakkaan parhaaksi. Tämä voi ottaa aikansa, mutta kun tahtotila on sama, on hyvään yhteistyöhön kaikki mahdollisuudet.

 

Sote-uudistus ja allianssimalli

Tesoman hyvinvointikeskus on edelläkävijä myös tulevaa sote-uudistusta ajatellen. Sote- ja maakuntauudistuksessa allianssimallia pilotoidaan hyvinvointipalvelujen järjestämisen ja tuottamisen toteutustapana. Valtakunnallinen sote-uudistus, joka pitäisi tulla voimaan vuonna 2020, siirtää vastuun sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä maakunnille. Miten silloin käy hyvinvointiallianssille? Tulevaisuudessa maakunta voi olla yksi allianssin kumppaneista. Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra tekee parhaillaan juridista selvitystä siitä, voiko maakunta toimia allianssikumppanina. Mikäli sote-uudistus jää kokonaan toteutumatta, mikä on hyvinvointikeskusten tulevaisuus?

 

Lähteet:

https://www.tampere.fi/tampereen-kaupunki/yhteystiedot-ja-asiointi/alueelliset-palvelut/tesomanhyvinvointikeskus.html

https://www.tampere.fi/tampereen-kaupunki/ajankohtaista/tiedotteet/2018/02/20022018_7.html

Hyvinvointikeskus

https://yle.fi/uutiset/3-9897002

https://omatesoma.net/category/tesoman-blogi/

https://www.aamulehti.fi/uutiset/allianssimalli-kannustaa-kaikkia-hyviin-tuloksiin-tampereella-jos-tavoitteet-saavutetaan-henkilokunnalle-on-luvassa-bonuksia-200482070/

https://tem.fi/documents/1410877/6676970/K+Hakari+Tesoman+hyvinvointikeskuksen+allianssimalli.pdf

Hyvinvointipalvelujen tulevaisuus testissä Tesomalla – Mehiläinen ja kaupunki kokeilevat allianssimallia

 

Tanja Jokela-Penttinen ja Jenni Salo

Murroksia vapaaehtoistyön kentällä

Sari Keskinen ja Vilma Ahola, 17YSO.

 

Vapaaehtoistyö tänään ja huomenna

Vuonna 2018 Maija, 68-vuotias nainen on onnekas. Hän on edelleen hyväkuntoinen ja päässyt eläkkeelle. Aika kuluu mukavasti arjen askareissa ilman kiirettä ja lapsenlapset käyvät häntä välillä moikkaamassa. Arkeen kuitenkin mahtuisi vielä jotain muuta. Maija on aina ollut sosiaalinen ja osallistunut paljon tapahtumiin. Nyt eläkepäivillä voisi olla aikaa tehdä enemmänkin? Maija soittaa seurakunnasta tutulle ohjaajalle ja kertoo halustaan tehdä vapaaehtoistyötä. Kuukautta myöhemmin Maija vetää torstaisin kahvitteluja yksinäisille senioreille seurakuntatalolla ja on mukana järjestämässä seurakunnan tapahtumia. Maijasta tuntuu hyvältä, että hän voi auttaa muita.

 

Vuonna 2038 Minca, 22-vuotias nainen on onnekas. Hänellä on paljon kavereita ja elämässä riittää tekemistä. Itse asiassa Minca ei paljon ehdi rentoutua riennoiltansa. Kesken koulupäivän kännykkä piippaa ja Minca vilkaisee näyttöä. 250 pistettä vain puolen tunnin vapaaehtoistyökeikasta ja vieläpä läheltä kotia. Hän voisi hankkia vuoden aikana kerätyillä pisteillä uuden talvitakin, opiskelijabudjetilla kun sen ostoa on tullut lykättyä jo liian pitkään. Yhdellä napinpainalluksella tehtävä on hyväksytty. Luentojen välissä pari koulukaveria kehuu Mincaa ahkeraksi ja tosi hyväksi ihmiseksi. Minca kokee, että muut ihailevat häntä.

 

Tietenkin se, mitä tapahtuu vuonna 2038 on vain arvailua. Mutta Mincan kokemukset eivät välttämättä ole aivan tuulesta temmattuja. Jo nyt on kehitetty sovelluksia, joilla vapaaehtoistyön suunnittelua ja tekemistä on helpotettu. Mun Vuoro -sovellus on yksi näistä.

 

Vapaaehtoistyö murrosvaiheessa

Vapaaehtoistyöntekijöissä on meneillään sukupolvenvaihdos. Vaikka monet työtehtävät jaetaankin vielä perinteisesti, tuttujen tai puhelinsoittojen kautta, digiympäristö on ottamassa jalansijaa tälläkin saralla. Ja se on tärkeää, jollei välttämätöntä, sillä sukupolvenvaihdoksen myötä tavat tehdä vapaaehtoistyötä muuttuvat. Maaliskuussa 2018 Tampereen ylemmän ammattikorkeakoulun sosiaalialan opiskelijoiden toteuttamissa kyselyssä ja haastattelussa selvisi, että tällä hetkellä vapaaehtoistyötä tekevät seniorit arvostavat vapaaehtoistyön saavutettavuudessa yksinkertaisuutta. Heille tärkeää on itse työ, jota monet tekevät mielellään tutuissa paikoissa. Mitkä asiat motivoivat tulevaisuuden nuorta tekemiseen? Eivät varmasti samat asiat kuin Maijaa vuonna 2018.

 

Niin herkullista kuin olisikin teettää kysely tulevaisuuden nuorille siitä, mitä he haluavat vapaaehtoistyöltä, joudumme pohjaamaan ajatukset mielikuvituksen varaan. Tällä hetkellä nuoria kiinnostavat muissa sovelluksissa mahdollisuudet voittaa palkintoja, pisteiden kerääminen ja sosiaaliset verkostot digiympäristössä. Ylipäänsä verkossa tapahtuvan tekemisen imu on tällä hetkellä niin suuri, että se tuskin vuoteen 2038 mennessä päästää otteestaan.  Siinä vaiheessa 22-vuotias Minca on elänyt koko lapsuutensa, nuoruutensa ja varhaisaikuisuutensa tässä ympäristössä, tietäen tavan toimia vain siinä.

 

Uudet toimintaympäristöt motivoivat ja luovat haasteita

Työ nuorelle sukupolvelle ei ole vain velvollisuudenomaista rankkaa vääntöä, sen on oltava myös hauskaa ja innostavaa. Pelinomaisuus toiminnassa on valttia, ja kiinnostusta herättäviä mielenmaisemia maalailevat sovellukset kuten Mun Vuoro ovat z-sukupolvelle motivaatiota herättävä työkalu. Sovelluksien käyttö vapaaehtoistöissä sopii tälle ”kännykkä kädessä” syntyneelle sukupolvelle, joka maalaa mielenmaisemiaan juuri virtuaalisessa ympäristössä.

 

Sukupolven vaihtuessa myös uuden sukupolven haasteet on otettava huomioon. Viime aikoina otsikoissa on pyörinyt muun muassa nykynuorten heikentynyt lukutaito. Se, miten digitaalisessa ympäristössä huomioidaan se tai ylipäänsä muut saavutettavuuden haasteet kuten kielellisten vaikeuksien tai näkökyvyn haasteiden kanssa kamppailevat kansalaiset, jää sovellusten kehittäjien pohdittavaksi. Trendien seuraamisen ohella on tärkeää kehittää vapaaehtoistyön digiympäristöä siten, että siitä hyötyvät kaikki, rajoitteistaan huolimatta. Parhaimmillaan meillä kaikilla on mahdollisuus toteuttaa itseään ja vapaaehtoistyö on yksi oiva tapa kokea voivansa vaikuttaa ja olla ympäristölleen merkityksellinen.

 

Maija ja Minca ovat oman aikansa tuote, ja on upeaa, että myös vapaaehtoistyön saralla nähdään muutos ja siihen halutaan vastata. Seuraava askel voisi olla esimerkiksi nuorten kuuleminen kehittämistyössä. Pienet porkkanat, kuten pisteiden kerääminen voivat olla hyvä motivaattori; tosin onko vapaaehtoistyö enää vapaaehtoista työtä, jos siihen kuuluvat palkkiot? Tärkeintä kuitenkin on, että vapaaehtoistyölle löytyy tulevaisuudessakin tekijöitä ja vapaaehtoistyön kulttuuri säilyy osana yhteiskuntaamme – että vapaaehtoistyö on vielä kymmenienkin vuosien päästä pop.

 

 

 

Lähteet:

 

Mun Vuoro -sovellus. 18.4.2018 https://ytya.fi/wp-content/uploads/2017/12/6_MunVuoro_Heikki_P%C3%A4lvi%C3%A4_ja_Ville_Gr%C3%B6nberg.pdf

 

Haastattelu 9.3.2018: Mereon vapaaehtoistyön koordinaattori Johanna Kivistö.

 

Maaliskuussa 2018 Mereon vapaaehtoistyöntekijöille teetetty anonyymi kysely Mun Vuoro -sovelluksen käytöstä.

 

Sosionomi soteviidakossa

Sosionomi Soteviidakossa

 

Kati Kenttälä, Satu Rantanen, Heidi Salonen

Suomi vuonna 2018. Sote-uudistus lähenee. Osa kokee, että suomen kieleen on tullut uusi kyseenalainen kirosana, sote-uudistus. Halusimme tai emme, Sote on meille sosiaalialan ihmisille tulevaisuudessa tuttu kaveri, tavalla tai toisella. Ottakaamme siis Sote haltuun siten, kuin se on mahdollista.

 

No. Soten kokonaisvaltainen ymmärtäminen lienee mahdotonta tässä vaiheessa, kun muutoksia ja päätöksiä tehdään alituiseen. Vielä jää nähtäväksi, tuleeko koko Sotesta hyvän päivän tuttu, vihollinen, vai kenties läheinen ystävä. Tai se voi olla mitä vain edellä mainituista, henkilöstä riippuen. Soten vallatessa mediaa ja keskustelutilaa työpaikoilla, on meidän sosionomien syytä pitää itsemme tietoisina, mitä missäkin päätetään, ja miten tämä kaikki vaikuttaa omaan työhömme tai asiakkaidemme elämään.

 

Sote, vai pelkkä te?

Mediaa aktiivisesti seuratessa tulee väistämättä huomanneeksi, että sosiaalipalveluiden osuus koko Sote- keskustelussa on selvästi pienempi kuin terveyspalveluiden saama keskustelu- ja palstatila. Tämä nyt ei sinällään ole ihme; terveyspalveluiden piirissä saamme olla kaikki, riippumatta elämäntilanteesta, mutta sosiaalipalvelut koetaan sellaisiksi, joiden vaikutuspiiriin päätyminen on joutumista. Karrikoidusti katsoen sosiaalipalveluiden jokseenkin taka-alalle jääminen aiheuttaa mielikuvan, että myös näitä palveluita käyttävät ihmiset ovat yhteiskunnassa taka-alalla, ja heidän näkyvyyden lisäämistä ei nähdä oleellisena. Kuitenkin he ovat juuri niitä, joille koko sote on kaikista hankalimmin omaksuttavissa, kun voimavarat ovat muutenkin vähissä.

 

 

Sosionomi, Puolestapuhuja

Soten sosiaalipalveluiden ymmärrettävyyteen voidaan linkittää entisen tutkijan ja lehtorin, nykyisen työttömän Jouni Kylmälän tuore haastattelu Helsingin Sanomissa, jossa Kylmälä kertoo omasta syrjäytymisestään, ja tulemisestaan köyhyyden kokemusasiantuntijaksi. Erittäin osuva oli haastattelun yhteydessä kommentti Minna Canthin Köyhää kansaa -novellista, jossa varakkaat rouvashenkilöt ihmettelevät, minkä vuoksi köyhän perheen koti on kovin likainen, kun vesi ei kumminkaan mitään maksa. Ihmettelyyn todetaan, että kun huolet painavat, ei vain jaksa. Köyhyys muuttaa ihmistä kiireen tavoin; ei ihminen silloin jaksa miettiä, onko ruoka terveellistä, lasten pienen huolet ei kiinnosta, saati kodin siisteys. Tähän kohtaan pitäisi sitten ottaa haltuun uusi Sote-uudistus. Sopii yrittää.

 

Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen, THL:n tutkija Jouko Karjalainen pohtii kärjistäen Kansanuutisten artikkelissa, halutaanko rehjut asiakkaat pitää ulkona tulevista Sote-keskuksista? Samalla Karjalainen muistuttaa, että lisäämällä työntekijöitä palveluihin, häiriöitä saataisiin vähennettyä. Sosionomi puhuu heikompiosaisten puolesta osallistaen ja valtaistaen heitä oman elämänsä asiantuntijoiksi ja toimijoiksi. Hän myös tukee asiakasta löytämään omat voimansa ja vahvuutensa ja käyttämään niitä arjessa. Tätä ammattitaitoa tulee käyttää, oli Sote käsillä tai ei.

Samaisessa Kansanuutisten artikkelissa THL:n tutkimuspäällikkö Minna Kivipelto arvioi, että tekeillä oleva valinnanvapauslaki edistää hyvin koulutettujen ja osaavien ihmisten mahdollisuuksia valita palveluiden tuottaja, mutta heikentää tai sekavoittaa heikommassa asemassa olevien mahdollisuuksia. Sosiaalipalveluiden osalta tämä on erityisen ongelmallista, kun niiden palveluiden käyttäjät ovat usein niitä heikommassa asemassa olevia. Samainen Kivipelto peräänkuuluttaa asiakkaiden puolestapuhujia, ja tässä kohtaa sosionomin osaaminen on avainasemassa.

 

Sosionomin asema tulevaisuuden työmarkkinoilla

Tämän blogikirjoituksen näkökulma kumpusi esityksestämme Sosiaalipalvelut Sotessa. Perehtyessämme aiheeseen huomasimme, että Sotessa tulevien sosiaalipalvelujen kohdalla henkilöstöstä käytettiin vaihtelevaa nimikkeistöä. Lähteet olivat kuitenkin ministeriön ja valtioneuvoston sekä THL:n materiaalia, joten havainto oli hämmentävä ja jätti kysymyksiä. Nimikkeinä käytettiin enimmäkseen sosiaalityöntekijää, mutta myös sosiaalihuollon ammattihenkilöä. Mitä tämä tarkoittaa meidän sosionomien kannalta? Meitä alemman ja ylemmän sosiaalialan ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneita ammattilaisia on Suomessa paljon, ja meidän osaamisemme on monipuolista ja laaja-alaista.

Mediassa käy parhaillaan kiivas keskustelu sekä puolesta että vastaan, miten jatkossa sosionomi on kelpoinen lastentarhanopettajan tehtäviin. Kuitenkin on nähty, että sosionomi on yhtä pätevä pedagogisesti kuin kasvatustieteen kandidaattikin. Sosiaalialan ammattihenkilöiden pätevyysvaatimukset ja nimikkeet, aivan kuten koko sosiaalipalveluiden tuottaminenkin Sote-uudistuksessa, herättävät vielä monta kysymysmerkkiä. Toivottavasti pätevyyksiä pohdittaessa arvostetaan kaikkien sosiaalialan koulutusten tuomaa osaamista ja ammattitaitoa ja ajatellaan niitä toisiaan täydentävinä niin, ettei kilpailu ja hierarkia eri koulutusten välillä lisäänny. 2020- lukua lähestyttäessä voitaisiin jo tunnustaa eri koulutusmuotoja ja tehdä aitoa yhteistyötä asiakkaiden hyväksi, unohtaen kyräilyn ja vertailun. Miksi emme voisi toimia moniammatillisina sosiaalialan osaajina sellaisella kentällä, jossa jokaisen ammattitaito on tärkeä ja saa arvostusta osakseen? Saman asian eri näkökulmista katsominen pitäisi nähdä etuna, ei haittana. Yhdessä saavutamme tavoitteet parhaiten pitäen samalla asiakkaan keskiössä.

 

Asiakas ytimessä

Sotessa lähtökohtana on asiakas ja hänen kokonaisvaltainen huomioiminen. Näin palveluiden tarpeen arvioinnin työ tulee isoksi osaksi asiakkaan ensimmäistä kohtaamista. Samalla palveluohjauksen tarve lisääntyy. Kuka on kelpoinen antamaan ohjausta ja arvioimaan palveluiden tarvetta? Ja mitä se tarkoittaisi asiakkaan kannalta?  Sosionomilla on työskentelyssään vahvuutena asiakkaan kohtaaminen ja ohjaaminen, asiakkaan yksilöllisen tarpeen mukaan. Sosiaalialan palvelukentän laajalla tuntemuksella asiakas pystytään ohjaamaan oikeiden palveluiden piiriin. Palveluohjaus ei ole vain asiakkaan neuvomista ja opastusta, vaan asiakkaan elämäntilanteen kokonaisvaltaista kartoittamista ja oikeanlaisen tuen etsimistä asiakkaan tarpeiden ja toiveiden mukaan. Toivomme, että tämä tullaan ottamaan huomioon, kun päätetään sosiaalialan ammattilaisten pätevyyksistä ja nimikkeistä Sote-uudistuksen edetessä.

Meidän sosionomien tulee tuoda esille omaa ydinosaamistamme ja olla siitä ylpeitä. Ulkopuolelta tulevan arvostuksen lähtökohtana on, että arvostamme itse omaa työtämme ja pidämme sitä tärkeänä ja merkityksellisenä. Emme saa vaieta, kun meitä koskevista asioista päätetään.

 

 

 

 

LÄHTEET

Jouni Kylmälä, haastattelu, https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005632161.html

Sosiaalialan ammattikorkeakouluverkoston kannanotto, https://www.innokyla.fi/documents/1167850/ebf4d715-7ff7-41e3-ac69-1273cb3b1a40

Sosiaalihuollon asiakkaan oltava moniosaaja, Kansanuutiset, https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3677392-sosiaalihuollon-asiakkaan-oltava-moniosaaja-sote-uudistuksen-jalkeen

Sosiaalipalvelut sote-uudistuksessa, http://alueuudistus.fi/sote-uudistus/sosiaalipalvelut

Sote-heprea eksyttää avuttoman, https://yle.fi/uutiset/3-10084042

Aktiivimalli, valmiita liki

Heidi Salonen, yso17

 

Blogikirjoitus aiheesta aktiivimalli on höystetty anagrammi-väliotsikoin, jotta lukija jaksaa näin virkeän aiheen äärellä hetkisen viipyä.

 

Aktiivimalli, valmiita liki

Aktiivimalli on pyörinyt otsikoissa pitkään. Jo pelkkä nimi ”Aktiivi” saa monella niskakarvat pystyyn, tuoden sen mielikuvan, että työtön on automaattisesti passiivinen retale, jonka ensisijainen tehtävä olisi nyt aktivoitua ja lopettaa passiivinen oleminen. Muutenkin on jäänyt median tietojen kautta suhteellisen negatiivinen kuva koko mallista. Median tehtävä faktojen esiin tuojana on tämäkin mallin myötä välillä hälventynyt; mielipiteiden ja faktojen erottaminen on välillä vaikeaa. Toisaalta ne työttömät, jotka aktiivimallin kynsissä ovat, antanevat todellisen kuvan elämästään, ja siltä osin tarjoavat faktapohjaista tietoa tähänkin keskusteluun.

 

Aktiivimalli lyhyesti: jos et hae ja saa töitä, tai osallistu tiettyihin työvoimapoliittisiin palveluihin, työttömyysturvastasi tai peruspäivärahastasi vähennetään 4,64% suuruinen summa. Tämä toistuu 65 päivän tarkastelujaksoissa.

 

Erityisen mieleenpainuva oli tieto, ettei aktiivimallissa voi yhdistää eri aktiivisuuden keinoja. Tämä tuntuu jäykältä ja erityisen epäihmislähtöiseltä. Lähipiirissäni on työttömyyttä, ja todella eri tyyppisiä ja toisistaan eroavia lähtötilanteita työttömyydelle. Näissä tilanteissa olen havainnut työttömän pohjakoulutuksen erityisen suuren merkityksen. Toinen voi koulutuksensa perusteella joutua hakemaan ja vastaanottamaan ties minkä epämieluisankin työpaikan, kun toiselle soveltuvia töitä ei meinaa löytyä mistään. Tämä ongelma ennen aktiivimallia toi tullessaan sen, että niin sanotusti hankalasti työllistyvä sai niin halutessaan helpommin ”olla työtön” saaden ansiosidonnaista päivärahaa, eikä haastattelukutsuja eri työpaikkoihin satanut postilaatikkoon, kuin se työtön, jonka koulutukseen sopivia työpaikkoja oli tarjolla. Viimeksi mainitulla työttömällä oli suurempi riski joutua karenssiin, jos jättikin huomaamattaan hakematta jotain työpaikkaa tai muuten toimi työvoimapoliittisesti moitittavalla tavalla. Tällaisessa tilanteessa työtön saattoi myös joutua ottamaan vastaan työpaikan todella pitkäkin matkan päästä, eikä huomioon välttämättä otettu muita arjen tekijöitä.

 

Työllistymisedellytykset, mikset edellytys työllisty?

Työllistymisedellytyksiä parantava palvelu. Tämä on sellainen sanayhdistelmä, että tulkinnan varaa on. Lähipiirissäni oli tilanne, että aktiivisuusehto ei täyttynyt, vaikka työtön oli hakeutunut oman alansa täydennyskoulutukseen. TE -toimiston henkilön näkemys oli, ettei täydennyskoulutus lisää työttömän henkilön työllistymisedellytyksiä. Tällainen toiminta on mielestäni enemmän kyykytystä kuin työttömän ihmisen tukemista. Keppiä tulee, ja porkkanaa ei näy missään.

 

Ylipäätään voisi olettaa, että hankittu koulutus olisi jo itsessään työllistymisen edellytys. Työtön joutuu usein hattu kourassa vakuuttelemaan tuntemattomille ihmisille omaa ihmisarvoaan, tai näin ainakin työtön voi asian kokea. Moni erittäin korkeasti koulutettu työtön joutuu nielemään katkeria kyyneleitä, kun edessä on joko aktiivimallin prosenttivähennys työttömyysturvassa, tai työvoimakoulutus, jonka alkajaisiksi filosofian maisteri- työttömän kohdalta arvioidaan, osaako hän esimerkiksi käyttää tietokonetta. Nämä kokemukset voivat olla äärimmäisen nöyryyttäviä ja mieleen jääviä.

 

Omaehtoinen opiskelu, Kielenopas miun ehtoo

Oman henkilökohtaisen elämäntilanteen huomioiminen ei erityisen paljoa kuvastu aktiivimallin koukeroita lukiessa. JHL pitää aktiivimallia epäreiluna, koska mallin puitteissa työtön voi hakea vaikka sataa työpaikkaa, ja jos ei niistä mihinkään pääse eikä muiltakaan osin aktiivisuus ei ole oikeanlaista, vähenee työttömyyskorvauksen määrä 4,65 %. Kuka voi määrittää tällaisen aktiivisuuden, mikä milloinkin on oikeaa? No, nyt se on määritelty.

 

Omaehtoinen opiskelu on puhuttanut. Joillekin tämä on ollut hyvä väylä työttömyyden alettua päästä selvästi elämässä eteenpäin, kun taas joidenkin kohdalla itse aktiivisesti haettu ja saatukin opiskelupaikka ei olekaan ollut soveltuva TE-toimiston mielestä, ja aktiivisuus ei täyty. Tuntuu, että mielivalta rehottaa tälläkin osa-alueella aika reippaasti.

 

Punkalaitumen työttömät, Työttömän kemut palautin

Kun aktiivimallin ensimmäiset tilastot tulivat Aamulehteen, luin niitä mielenkiinnolla. Etukäteen oli kirkossa kuulutettua, että kyllä se on helppo suurissa kaupungeissa työllistyä, ja täyttää aktiivimallia, mutta eri asia se on asua kuusen nokassa, eikä ole aktiiviimallin täytölle mahdollisuuksia. No. Aamulehden julkaisun perusteella Pirkanmaalla Punkalaidun, tuo suurkaupunki Urjalan ja Huittisten välissä, sai 84% aktiivisuuden, kun taas Tampereella aktivoitumisprosentti oli vain 42 %, ollen samaa tasoa Helsingin ja Oulun kanssa. Näistä tilastoista tietysti voi vetää useita johtopäätöksiä, ja perinteisen Vale-Emävale-Tilasto -jorinankin valossa tätä voi pyöritellä monelta eri kantilta. Saattaapi olla, että esimerkiksi Punkalaitumen väestön maahanmuuttajien osuus on eri prosenttiluokkaa Tampereen kanssa, ja näilläkin kahdella seikalla voi olla jokin yhteys työllisyyttä katsoessa.

 

Mitä tästä seuraa, trauma estää sitä?

Anagrammi Työttömyysturvan aktiivimallista: Kivitin mallia työttömyysturva, lienee osaltaan kuvaava. Monelle aktiivimalli on tuonut harmia, mutta olen kuullut työttömän suusta myös lausahduksen, ettei 4,65 % ole suuri summa näistä ”tienesteistä”, eikä sen takia kannata yöuniaan menettää. Varteenotettava näkökulma tuokin, prosentuaalinen summa ei kuitenkaan kertaudu, vaikka passivoituisi TE-keskuksen silmissä täysin. Odottaisin aktiivimallin aktiivista seuraamista niiden taholta, jotka sen työllistävien vaikutusten takana ovat, sekä rehellistä tulosten julkaisua.

Nyt Talouselämässä oli luettavissa 16.4.2018 ilmestynyt JHL:n selvitys, jonka mukaan aktiivimalli ei ole lisännyt työssäkäyntiaktiivisuutta lainkaan. Nämä uutiset eivät ole omiaan puolustamaan aktiivimallia, vaikka sen luojilla onkin ollut jalommat tarkoitusperät: Mallin tavoitteena on kannustaa lyhyidenkin sijaisuuksien tai määräaikaistöiden vastaanottamiseen ja näin ehkäistä pitkäaikaistyöttömyyttä ja lisätä työllisyyttä, kerrotaan Sosiaali- ja terveysministeriön sivustolla. Aktiivimallia pidetään vastustajien leireissä työttömyysturvan leikkurina, jota se toki onkin. Jään seuraamaan tilannetta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

LÄHTEET

 

Aamulehti, aktiivimallin vaikutukset Pirkanmaalla, https://www.aamulehti.fi/uutiset/kelan-ennakkotiedot-paljastavat-aktiivimallin-todelliset-vaikutukset-korvauksia-leikataan-yli-puolelta-tyottomista-200840293/

Kela, aktiivimalli, http://toimistot.te-palvelut.fi/uusimaa/aktiivimalli

Sosiaali- ja terveysministeriö, aktiivimalli, http://stm.fi/tyottomyysturvan-aktiivimalli

Talouselämä, aktiivimallin seurauksia, https://www.talouselama.fi/uutiset/liiton-selvitys-aktiivimalli-ei-lisannyt-tyossakayntiaktiivisuutta-lainkaan/07f664fa-bfc1-3149-978e-fde2b74c524c

Jouni Kylmälän haastattelu, https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005632161.html

« Older posts