Työn muuttuminen on väistämätöntä ja siihen on hyvä varautua ajoissa. Jos muutokseen varautumisen aloittaa heti, on vielä aikaa, sillä muutos ei tietenkään tapahdu hetkessä vaan se vie aikaa. Näitä asioita on kuitenkin hyvä pohtia ajoissa ja laittaa korvan taakse hautumaan, että ei putoa  muutoksen kelkasta jo alkuvaiheessa.

Hyvinvointi on yhteiskunnan keskeinen tavoite, jonka edistämisessä työelämällä on aivan keskeinen rooli. Työelämä muuttuu nopeaan tahtiin ja sen mukana muuttuvat työhyvinvoinnin tarpeet ja keinot ylläpitää ja kehittää  työhyvinvointia. Työ- ja elinkeinoministeriö sekä Sitra ovat teettäneet ja tehneet raportteja tulevaisuuden työstä, vuonna 2020, 2030 ja vuonna 2040. Näissä raporteissa hahmotellaan Suomalaista työelämää tulevaisuudessa. Muutokseen tulee valmistautua, mutta se ei tapahdu hetkessä, jolloin sen suuntaan  voidaan ehkä vielä vaikuttaa. Hyvät työolot ja työhyvinvointi ovat olennainen osa tulevaisuuden työelämää. Hyvin toimivissa työyhteisöissä panostetaan samanaikaisesti sekä aikaansaannoksen että työhyvinvoinnin parantamiseen.

Suomen taloudessa painottuvat tulevaisuudessa palvelut, verkostot sekä jatkuva uuden oppiminen ja uusiutuminen. Työelämää pitää kehittää joustavin uudistuksin siihen suuntaan, että vahvistetaan mahdollisimman monen ihmisen halua ja kykyä tulla sekä jatkaa työelämässä riittävän kauan motivoituneina.

Kun luet  tätä blogitekstiä pohdi samalla, mitä tämä tarkoittaa käytännössä omassa työssäsi sosiaalialalla. Miten sosiaalialan kenttä sopeutuu näihin työn ja työhyvinvoinnin tulevaisuuden kuviin ? Alatko nähdä kauhukuvia pienistä lapsista, jotka leimaavat itsensä kellokortilla päiväkotiin tullessaan ? Tai vanhuksista, jotka tilaavat ruokansa automaatista, ja ruuan toimittaa robotti ?

Tulevaisuuden työntekijältä edellytetään muutosvalmiutta, sillä työelämässä muutos tulee olemaan enemmänkin tapa kuin poikkeus, ja työntekijän on pysyttävä muutoksen tahdissa, tai mieluummin jopa askeleen edellä. Muutos tarkoittaa myös työn jatkuvaa keskeneräisyyttä, kun työn taustalla olevat tilanteet ja olosuhteet muuttuvat, työntekijästä saattaa tuntua, että työ ei tule milloinkaan valmiiksi. Kun valmista ei tunnu tulevan, saattaa stressikäyrä nousta omiin sfääreihinsä.

Tulevaisuuden työntekijän toiseksi tärkeäksi ominaisuudeksi nousee kyky löytää omat vahvuusalueensa, taitoa kehittää ja yhdistellä niitä ja muokata niitä vaaditun työtehtävän mukaan. Tämä tarkoittaa myös sitä, että työntekijän tulee olla hyvä tiimin jäsen ja hänellä tulee olla hyvät työyhteisötaidot, jolloin hän pystyy verkostoitumaan ja organisoitumaan tulevaisuuden työkentällä.

Työhyvinvointiin tulee panostaa, sillä hyvinvoiva työntekijä ja työyhteisö ovat tuottavia ja innovatiivisia. Työurien pidentämistavoitteen kannalta on tärkeää, että työttömyysjaksot lyhenevät ja erityisryhmien, esim. maahan muuttaneiden, osatyökykyisten ja vajaatyöllistettyjen mahdollisuudet olla mukana työelämässä varmistetaan. Tämä on inhimillisesti ja yhteiskunnallisesti tärkeää.

Työympäristön käsite on määriteltävä uudelleen työelämän muutoksen vuoksi. Työtä ei enää tehdä ainoastaan työnantajan rakentamassa työympäristössä, vaan asiakkaiden luona, julkisissa tiloissa, kotona yms. Työntekijän tulee kehittää valmiuksiaan kohdata muutosta ja toimia muuttuvissa ympäristöissä. Tämä merkitsee työskentelyajan ja –paikan vapautta työntekijälle. Toisille tämä sopii ja on helppoa, toisille voi olla hyvinkin hankalaa erottaa työ ja vapaa-aika toisistaan. Työntekijän on osattava hallita aikaansa ja rytmittää työtään eli tehtävä ratkaisuja työnteon paikan suhteen ja etsittävä sopivia työn tekemisen muotoja. On opittava hallitsemaan oman työn rajoja ja omaa osaamistaan, sillä kaikkea ei voi, eikä ehdi tehdä tai opetella. Oma työ on rakennettava erilaisista työn, vapaa-ajan ja oppimisen palasista. Yksi työympäristön osa-alue on kognitiivinen ergonomia.

Kognitiivinen ergonomia tarkastelee ihmisen vuorovaikutusta toimintajärjestelmien kanssa tiedonkäsittelyn näkökulmasta. Ihmisen tarkkaavaisuus sekä havainto-, muisti- ja ajattelukyky asettavat reunaehdot ihmisen, työn ja tekniikan vuorovaikutukselle. Sen tavoitteena on toiminnan tehokkuus, sujuvuus ja turvallisuus sekä hyvinvointi työssä. Kognitiiviseen ergonomiaan kuuluvan työmuistin kuormittuminen on uusi ilmiö työelämässä: jos tietoa tulee liian paljon, emme pysty kertailemaan ja työstämään kaikkea tietoa riittävän kauan, jotta se ehtisi tallentua pysyvämmin säiliömuistiin. Tämä tulee esiin unohteluina ja oppimisen vaikeuksina. Kognitiivisen ergonomian tarkoituksena on helpottaa työn tekemistä vähentämällä tietotulvan aiheuttamaa psyykkistä kuormitusta.

Johtajuus on muuttumassa osallistavaksi ja valmentavaksi. Johtajalla on samanaikaisesti monta toimijaa eri verkostoissa johdettavanaan. Työyhteisöt eivät ole niin pysyviä kuin ennen, kasvava vastuu työn löytämisestä ja tekemisestä vaatii työntekijältä paljon. Tämä voi aiheuttaa ahdistusta, huolta toimeentulosta ja merkityksettömyyden tunnetta. Dialogi ja neuvottelutaidot ovat välttämättömiä taitoja sekä esimiesasemassa olevalla että työntekijällä. Dialogissa on tärkeää toisen osapuolen kuunteleminen ja ymmärtäminen sekä omien lähtökohtien kriittinen analysoiminen ja muuttaminen tilanteen niin vaatiessa.

Toisaalta muuttuva työ voikin tarkoittaa kehitystä parempaan. Voisiko koneiden tai tekniikan käyttö tarkoittaa, että olisi aikaa enemmän kohdata ihminen? Kun lapsi leimaa itsensä päiväkodin kellokortilla, sinä olet heti vastassa vain häntä varten, sinun ei tarvitse käyttää aikaasi tietokoneella merkitsemässä kuka tuli päiväkotiin ja milloin. Jos ateriarobotin käyttäminen tarkoittaisikin, että sinä ehtisit istua vanhuksen kanssa hetkeksi. Vanhus saisi tärkeän keskusteluhetken päiväänsä ja sinä voisit oikeasti hetken istahtaa työpäivän lomassa ja kuunnella asiakasta. Eikö tämä lisäisi työhyvinvointiakin?

Teksti: Terhi Mäkkeli ja Riikka Hajdinaj