Julkisuudessa on viime aikoina kohistu paljon varhaiskasvatuksen muutoksista, muun muassa päivähoito-oikeuden rajaamisesta sekä ryhmäkokojen kasvattamisesta. Toisaalta uudistunut varhaiskasvatuslaki ja varhaiskasvatussuunnitelma nostavat pedagogiikan näyttävästi toiminnan keskiöön ja varhaiskasvatuksen osaksi koulupolkua. Näiden muutosten lisäksi varhaiskasvatusta muokkaa osaltaan siirtyminen enenevässä määrin hoitoaikaperustaiseen palveluun.

Eduskunta päätti joulukuussa 2015 rajata subjektiivista päivähoito-oikeutta 20 tuntiin viikossa, jollei lapsen molemmat vanhemmat ole kokoaikatöissä tai päätoimisia opiskelijoita. Lisäksi ryhmäkokoja kasvatettiin keskimäärin kolmella lapsella. Osa kunnista toteutti kyseiset muutokset, osa kunnista pitäytyi molemmista muutoksista. Ryhmäkokojen kasvua tuskin kukaan pitää positiivisena seikkana, katsoo asiaa sitten lapsen edun tai työntekijöiden näkökulmasta. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamiseen on suhtauduttu pääasiassa kielteisesti. Sen voi nähdä lisäävän eriarvoisuutta, ja vaarana on, että perheiden yksilölliset tilanteet ja tarpeet jäävät huomioimatta. Osa perheistä kuitenkin kokee, että pienen lapsen etu on saada olla kotona ja 20 tuntia varhaiskasvatusta riittää mainiosti. Tämä muutos on varmasti aiheuttanut monille kunnan päättäjille päänvaivaa, koska asiassa on niin monta puolta ja näkökantoja on yhtä paljon kuin on perheitäkin.

Kauan kaivatun uuden varhaiskasvatuslain ensimmäinen vaihe tuli voimaan elokuussa 2015. Sen lisäksi uusi valtakunnallinen varhaiskasvatussuunnitelma on otettava käyttöön viimeistään tämän vuoden elokuussa. Myös sosiaalihuoltolaki koki muutoksia, ja enää päivähoito ei ole sosiaalihuoltolain tarkoittama sosiaalipalvelu. Nyt päivähoidon sijaan puhutaan enemmän varhaiskasvatuksesta ja päivähoidosta tuli osa koulutusjärjestelmää. Tämä näkyy pedagogiikan korostumisena ja esimerkiksi lapsille laadittavat henkilökohtaiset varhaiskasvatussuunnitelmat muuttuivat pakollisiksi. Laki sekä varhaiskasvatussuunnitelma ohjaavat tästä edes velvoittavasti kaikkia päivähoidossa työskenteleviä, ennen työn raamit olivat huomattavasti väljemmät. Näitä raameja kasvatukselle on myös kaivattu ja niillä taataan päiväkotien toiminnan yhdenvertaisuus. Nyt lain antamissa puitteissa työntekijöiden on helppo toimia ja nostaa päiväkodin pedagogiikka ansaitsemaansa arvoon.

Lain mukanaan tuoma velvoittavuus näkyy päivähoidon arjessa välillä hyvinkin konkreettisesti.  Puhutaan esimerkiksi pysyvistä vertaissuhteista, jotka varhaiskasvatuksen tulisi turvata. Tämä muodostuu haasteeksi erityisesti vuoropäiväkodeissa, jossa lapset ”tulevat ja menevät” hyvin eri aikoihin vanhempien työaikojen mukaan. Tällöin on haasteena pohtia, kuinka pysyvät suhteet taataan. Osa varhaiskasvatussuunnitelman kohdista on hyvinkin tarkkoja. Suunnitelmassa mainitaan muun muassa lasten geometrisen ajattelun vahvistaminen tarjoamalla mahdollisuus esimerkiksi rakentelemiseen ja muovailuun. Viimeistään nyt päiväkodit rientävät kiireellä tilaamaan yksiköihinsä useamman kilon savea, muovailuvahaa ja paljon palikoita!

Kaikkien edellä mainittujen muutosten lisäksi varhaiskasvatusta ravistelee osaltaan se, että useat kunnat ovat muuttamassa päivähoitoa hoitoaikaperustaiseksi palveluksi. Päivähoito pyrkii vastaamaan muuttuneeseen työelämään ottaen huomioon sen, että yhä harvemmat tekevät perinteistä ”kahdeksasta neljään” -työpäivää. Hoitoaikaperustaisessa palvelussa perheet valitsevat lapselleen tarvitsemansa kokonaishoitoajan kuukaudessa ja asiakasmaksu määräytyy varatun hoitoajan mukaan. Tämän ennustetaan muuttavan lasten hoitoaikoja, mikä näkyy päiväkotien arjessa siten, että lapset voivat tulla hoitoon vaihtelevina aikoina. Silti kaikille olisi edelleen taattava lain määräämää laadukasta varhaiskasvatusta. Jos osa lapsista tulee hoitoon seitsemältä ja osa vasta yhdeltätoista, kuinka kaikki saavat osansa mielekkäästä ja kehittävästä toiminnasta? Lisäksi on huomioitava ne lapset, jotka ovat hoidossa vain osan päivästä tai viikosta. Päiväkotipäivää ohjaavat myös tietyt struktuurit, kuten ruokailuajat, jotka osaltaan säätelevät toiminnan järjestämistä. Toisaalta, kun kaikki lapset eivät ole aina samaan aikaan paikalla, mahdollistuu lapsen yksilöllinen huomioiminen ja se, että lapset saavat viettää aikaa yhdessä vanhempiensa kanssa sen sijaan, että perheet tuovat lapsen hoitoon päiväkodin rytmin mukaan. Vuorohoidossa vaihteleviin hoitoaikoihin on jo totuttu, muissa päiväkodeissa muutos edellyttää vakiintuneiden toiminta- ja ajattelumallien ravistelua. Tämä vaatii uudenlaista ajattelua ja ammatillista toiminnan kehittämistä. Lopputuloksena on varmasti parhaimmillaan joustava ja elävä päiväkotikulttuuri, jossa toimitaan hyvinkin eri tavoin kuin aiemmin.

Monet muutokset ovat olleet varhaiskasvatuksessa pitkään kaivattuja ja tarpeellisia, mutta niiden samanaikaisuus on vaatinut työntekijöiltä paljon ajattelutyötä ja sopeutumista. Muutokset kulkevat kuitenkin osin väistämättä käsi kädessä ja tarjoavat mahdollisuudet toteuttaa työtä hyvin. Nähtäväksi jää, millaiseksi varhaiskasvatus muotoutuu lähivuosina, kun lait ja määräykset saadaan näkymään arjen toiminnassa. Varhaiskasvatus tuntuu kuitenkin viimein saaneen ansaitsemansa arvostuksen osana elinikäisen oppimisen kaarta.

 

Lähteet:

Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi varhaiskasvatuslain sekä lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetun lain muuttamisesta. HE 80/2015. http://www.finlex.fi/fi/esityk-set/he/2015/20150080

Hoitoaikaan perustuvan palvelun kokeilu jatkuu ja laajenee päiväkodeissa. Tampereen kaupunki. http://www.tampere.fi/tampereen-kaupunki/ajankohtaista/tiedotteet/2016/11/17112016_10.html

Muutokset varhaiskasvatusoikeuteen ja henkilöstömitoitukseen. Opetus- ja kulttuuriministeriö. http://www.minedu.fi/OPM/Koulutus/koulutuspolitiikka/vireilla_koulutus/vaka/index.html

Lahtinen, J. & Selkee, J. 2016. Varhaiskasvatuskyselyraportti I: subjektiivinen oikeus ja suhdeluvut. Kuntaliitto. http://www.kunnat.net/fi/Kuntaliitto/media/tiedotteet/2016/201603varhaiskasvatusselvi-tys/Varhaiskasvatuskyselyraportti%20maaliskuu%202016.pdf

Varhaiskasvatuslain ensimmäinen vaihe voimaan 1.8.2015: Lakimuutoksen keskeinen sisältö.http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Koulutus/koulutuspolitiikka/vireilla_koulutus/var-haiskasvatus/liitteet/Vaka1_liite.pdf

Varhaiskasvatuslain uudistaminen. Opetus- ja kulttuuriministeriö.                                                                                                                                                 http://www.minedu.fi/OPM/Kou-lutus/koulutuspolitiikka/vireilla_koulutus/varhaiskasvatus/index.html.

Varhaiskasvatuslain uudistus, vaihe 1. Julkisten ja hyvinvointialojen liitto.                                                                                                                                                         http://www.jhl.fi/por-tal/fi/tyoelama/ammattialatoiminta/varhaiskasvatus/uudistuva_varhaiskasvatuslaki/

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Määräys 39/011/2016.

 

Kirjoittajat: Eveliina Laine ja Hanna Kuronen