Kuntouttavan työtoiminnan vaikutukset
asiakkaan identiteettiin

Iso-Kukkula Katja
Jokela Anne-Marie

Blogin tarkoituksena on pohtia, onko kuntouttava työtoiminta oikeasti kuntouttavaa, ja vaikuttaako se positiivisella tavalla työttömän identiteettiin. Yleinen mielipide tai uskomus on, että kuntouttavalla työtoiminnalla on osoitettu olevan myönteiset vaikutukset hyvinvointiin; elämän- ja arjen hallintaan sekä työ- ja toimintakykyyn. Näin mekin ajattelimme ennen kuin opintojaksolla tutustuimme kuntouttavaan työtoimintaan syvällisemmin.

Työttömyydestä työllisyyteen?

Osalle kuntouttava työtoiminta onkin varmasti riittävä toimenpide uudelle alulle työttömyysjakson jälkeen; työttömät, jotka kaipaavat vain pientä apua tai potkua takapuoleensa, hieman lisäkoulutusta tai taitojen päivittämistä.
Entä ne osallistujat, jotka ovat mukana työtoiminnassa, koska henkilö ei oman työ- tai toimintakykynsä rajoitusten vuoksi kykene osallistumaan työhön tai julkisiin työvoimapalveluihin? Kuntakyselyn osaraportin (2016) mukaan heitä on kuitenkin yli 70% kuntouttavan työtoiminnan osallistujista. Tämä tukee tutkimustuloksia, joiden mukaan osallistujien työllistyminen ei ole edistynyt. Joillekin kuntouttavasta työtoiminnasta tuleekin ns. pyöröovisyndrooma, jossa työttömyysjaksot ja aktivointitoimet vuorottelevat. Pitkäaikaistyötöntä pallotellaan paikasta toiseen.

Osattomuudesta osallisuuteen?

Kuntouttavalla työtoiminnalla pyritään löytämään mielekästä tekemistä, jonka ansiosta päivärytmi jäsentyy ja arki selkeytyy. Kuntoutuja tuntee itsensä tärkeäksi ja merkitykselliseksi, kun häntä arvostetaan omana itsenään, oikeudenmukaisessa ympäristössä. Kuntouttava työtoiminta vahvistaa näin omaa identiteettiä. Osallisuus perustuu vastavuoroisuuteen ja tunnustamiseen. Ihmiset tulevat nähdyiksi ja kuulluiksi tavoilla, jotka he kokevat omakseen. Heidän voimavaransa ja kyvykkyytensä vahvistuvat. He ovat valmiit suunnittelemaan elämäänsä ja näkevät lähitulevaisuutensa myönteisenä. Minäpystyvyys vahvistuu ja luo tulevaisuutta.
Tämä visio koskee kuitenkin pientä osaa kuntoutujista. Vastentahtoiset kuntoutujat kokevat osallistamisen turhana, koska he eivät oman näkemyksensä mukaan kuitenkaan voi vaikuttaa asioihinsa. Vaikka kuntouttavaan työtoimintaan osallistuisi aluksi aktiivisesti, niin mitä lähemmäksi kuntoutusjakson loppua mennään, sitä vähemmän työtoimintaan halutaan osallistua. Koetaan, ettei saada kuitenkaan töitä, vaan kierre jatkuu. Osallistutaan vain etujen jatkuvuuden vuoksi, eikä uskota työllistymiseen. Epävarmuus vain lisääntyy, ja työttömän identiteetti säilyy.
Osallisuus parhaimmillaan voimaannuttaa, valtaistaa ja vahvistaa autonomista toimijaa. Toisaalta taas ulkopuolisuus, toimettomuus ja työtoiminnan kontrolloiva vaikutus lisäävät osattomuutta. Ei kuuluta joukkoon.

”Työttömät, joiden ongelmista työttömyys on vain yksi – eikä välttämättä edes isoin”

Pirkanmaan työllisyyskokeilussa 2017-18, on mukana 23 000 työtöntä, joista suurin osa on ollut työttömänä yli 1000 päivää. Kokeilussa on pyritty järjestämään oma valmentaja ja otettu käyttöön uusia välineitä, työttömän yksilöllisten tarpeiden kartoittamiseksi. Kokeilussa on käynyt selväksi, että työttömät ovat kaikkea muuta kuin yhtenäinen massa ja esiin on noussut ryhmä työttömiä, joilla on ennakoitua enemmän ongelmia elämän eri osa-alueilla, kuten ahdistuneisuutta, paniikkihäiriöitä ja voimakasta sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Työttömyyden taustalla saattaakin olla mielenterveyden ongelmia, jotka ovat vuosien mittaan johtaneet siihen, että ihminen on käpertynyt yhä tiiviimmin kotiinsa.

Mäntynevan ja Hiilamon tutkimus (2017) osallisuuden ja osattomuuden dynamiikasta, vahvisti omaa käsitystämme siitä, että nykyinen kuntouttava työtoiminta ei sinällään toimi nyky-yhteiskunnassa. Olisi otettava enemmän huomioon myös osallistujajoukon kokemusten erot, ihmisten elämän tilanteet, elämänketjut ja tosiasialliset mahdollisuusrakenteet. Kenenkään identiteetti ei vahvistu turhilla lupauksilla ja tulevaisuudennäkymillä, jos niihin ei itse yksilönä ole mahdollisuutta, eikä niihin muistakaan henkilöön kohdistuvista syistä päästä.

Mikä neuvoksi?

Muilta opiskelijoilta saamamme palautteen mukaan kuntouttavaa työtoimintaa pidetään hyvänä toimintamallina. Esityksen jälkeen annetuista palautteista kävi ilmi, että työtoiminta kaipaa uusia toimintatapoja tai -muotoja. Esimerkiksi osallistavan budjetoinnin keinoin asiakas osallistuisi oman kuntouttamispolkunsa suunnitteluun demokraattisessa prosessissa. Palvelujen ja investointien suunnittelussa ja päätöksenteossa voitaisiin hyödyntää hyvinkin erilaisia toteutustapoja ja osallistamisen menetelmiä. Osallistuva budjetointi voidaan esimerkiksi sitoa kunnan vuotuiseen talousarvioprosessiin ja määritellä kiinteänä prosenttina budjetista.
Kuntoutuuko työttömän identiteetti työtoiminnan avulla vai ei? Kuntoutuu ja ei kuntoudu. Kuka sen määrittää, mikä on riittävä osallisuuden aste ihmiselle tässä yhteiskunnassa? Tässä osallisuuden, asiakaslähtöisyyden ja valinnanvapauden maassa, sen pitäisi olla itsestään selvyys.

Mäntyneva, P. & Hiilamo, H. 2017. Osallisuuden ja osattomuuden dynamiikka työtoiminnassa. Etnografinen tutkimus kolmella kuntoutuvan työtoiminnan kentällä.
http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/136023/YP1801_Mantyneva%26Hiilamo.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Osallistuva budjetointi

THL–TILASTORAPORTTI 33|2017. Kuntouttava työtoiminta 2016–Kuntakyselynosaraportti
29.9.2017 (Korjattu 6.10.2017)
https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/135308/Tr33_17.pdf?sequence=4

https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/tyollisyyskokeilu-nostanut-tyottomien-aktivointiasteet-hurjiin-lukemiin-punkalaidun-70-sastamala-60-lempaala-46/6774330#gs.w5k2S2M