Sosionomi Soteviidakossa

 

Kati Kenttälä, Satu Rantanen, Heidi Salonen

Suomi vuonna 2018. Sote-uudistus lähenee. Osa kokee, että suomen kieleen on tullut uusi kyseenalainen kirosana, sote-uudistus. Halusimme tai emme, Sote on meille sosiaalialan ihmisille tulevaisuudessa tuttu kaveri, tavalla tai toisella. Ottakaamme siis Sote haltuun siten, kuin se on mahdollista.

 

No. Soten kokonaisvaltainen ymmärtäminen lienee mahdotonta tässä vaiheessa, kun muutoksia ja päätöksiä tehdään alituiseen. Vielä jää nähtäväksi, tuleeko koko Sotesta hyvän päivän tuttu, vihollinen, vai kenties läheinen ystävä. Tai se voi olla mitä vain edellä mainituista, henkilöstä riippuen. Soten vallatessa mediaa ja keskustelutilaa työpaikoilla, on meidän sosionomien syytä pitää itsemme tietoisina, mitä missäkin päätetään, ja miten tämä kaikki vaikuttaa omaan työhömme tai asiakkaidemme elämään.

 

Sote, vai pelkkä te?

Mediaa aktiivisesti seuratessa tulee väistämättä huomanneeksi, että sosiaalipalveluiden osuus koko Sote- keskustelussa on selvästi pienempi kuin terveyspalveluiden saama keskustelu- ja palstatila. Tämä nyt ei sinällään ole ihme; terveyspalveluiden piirissä saamme olla kaikki, riippumatta elämäntilanteesta, mutta sosiaalipalvelut koetaan sellaisiksi, joiden vaikutuspiiriin päätyminen on joutumista. Karrikoidusti katsoen sosiaalipalveluiden jokseenkin taka-alalle jääminen aiheuttaa mielikuvan, että myös näitä palveluita käyttävät ihmiset ovat yhteiskunnassa taka-alalla, ja heidän näkyvyyden lisäämistä ei nähdä oleellisena. Kuitenkin he ovat juuri niitä, joille koko sote on kaikista hankalimmin omaksuttavissa, kun voimavarat ovat muutenkin vähissä.

 

 

Sosionomi, Puolestapuhuja

Soten sosiaalipalveluiden ymmärrettävyyteen voidaan linkittää entisen tutkijan ja lehtorin, nykyisen työttömän Jouni Kylmälän tuore haastattelu Helsingin Sanomissa, jossa Kylmälä kertoo omasta syrjäytymisestään, ja tulemisestaan köyhyyden kokemusasiantuntijaksi. Erittäin osuva oli haastattelun yhteydessä kommentti Minna Canthin Köyhää kansaa -novellista, jossa varakkaat rouvashenkilöt ihmettelevät, minkä vuoksi köyhän perheen koti on kovin likainen, kun vesi ei kumminkaan mitään maksa. Ihmettelyyn todetaan, että kun huolet painavat, ei vain jaksa. Köyhyys muuttaa ihmistä kiireen tavoin; ei ihminen silloin jaksa miettiä, onko ruoka terveellistä, lasten pienen huolet ei kiinnosta, saati kodin siisteys. Tähän kohtaan pitäisi sitten ottaa haltuun uusi Sote-uudistus. Sopii yrittää.

 

Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen, THL:n tutkija Jouko Karjalainen pohtii kärjistäen Kansanuutisten artikkelissa, halutaanko rehjut asiakkaat pitää ulkona tulevista Sote-keskuksista? Samalla Karjalainen muistuttaa, että lisäämällä työntekijöitä palveluihin, häiriöitä saataisiin vähennettyä. Sosionomi puhuu heikompiosaisten puolesta osallistaen ja valtaistaen heitä oman elämänsä asiantuntijoiksi ja toimijoiksi. Hän myös tukee asiakasta löytämään omat voimansa ja vahvuutensa ja käyttämään niitä arjessa. Tätä ammattitaitoa tulee käyttää, oli Sote käsillä tai ei.

Samaisessa Kansanuutisten artikkelissa THL:n tutkimuspäällikkö Minna Kivipelto arvioi, että tekeillä oleva valinnanvapauslaki edistää hyvin koulutettujen ja osaavien ihmisten mahdollisuuksia valita palveluiden tuottaja, mutta heikentää tai sekavoittaa heikommassa asemassa olevien mahdollisuuksia. Sosiaalipalveluiden osalta tämä on erityisen ongelmallista, kun niiden palveluiden käyttäjät ovat usein niitä heikommassa asemassa olevia. Samainen Kivipelto peräänkuuluttaa asiakkaiden puolestapuhujia, ja tässä kohtaa sosionomin osaaminen on avainasemassa.

 

Sosionomin asema tulevaisuuden työmarkkinoilla

Tämän blogikirjoituksen näkökulma kumpusi esityksestämme Sosiaalipalvelut Sotessa. Perehtyessämme aiheeseen huomasimme, että Sotessa tulevien sosiaalipalvelujen kohdalla henkilöstöstä käytettiin vaihtelevaa nimikkeistöä. Lähteet olivat kuitenkin ministeriön ja valtioneuvoston sekä THL:n materiaalia, joten havainto oli hämmentävä ja jätti kysymyksiä. Nimikkeinä käytettiin enimmäkseen sosiaalityöntekijää, mutta myös sosiaalihuollon ammattihenkilöä. Mitä tämä tarkoittaa meidän sosionomien kannalta? Meitä alemman ja ylemmän sosiaalialan ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneita ammattilaisia on Suomessa paljon, ja meidän osaamisemme on monipuolista ja laaja-alaista.

Mediassa käy parhaillaan kiivas keskustelu sekä puolesta että vastaan, miten jatkossa sosionomi on kelpoinen lastentarhanopettajan tehtäviin. Kuitenkin on nähty, että sosionomi on yhtä pätevä pedagogisesti kuin kasvatustieteen kandidaattikin. Sosiaalialan ammattihenkilöiden pätevyysvaatimukset ja nimikkeet, aivan kuten koko sosiaalipalveluiden tuottaminenkin Sote-uudistuksessa, herättävät vielä monta kysymysmerkkiä. Toivottavasti pätevyyksiä pohdittaessa arvostetaan kaikkien sosiaalialan koulutusten tuomaa osaamista ja ammattitaitoa ja ajatellaan niitä toisiaan täydentävinä niin, ettei kilpailu ja hierarkia eri koulutusten välillä lisäänny. 2020- lukua lähestyttäessä voitaisiin jo tunnustaa eri koulutusmuotoja ja tehdä aitoa yhteistyötä asiakkaiden hyväksi, unohtaen kyräilyn ja vertailun. Miksi emme voisi toimia moniammatillisina sosiaalialan osaajina sellaisella kentällä, jossa jokaisen ammattitaito on tärkeä ja saa arvostusta osakseen? Saman asian eri näkökulmista katsominen pitäisi nähdä etuna, ei haittana. Yhdessä saavutamme tavoitteet parhaiten pitäen samalla asiakkaan keskiössä.

 

Asiakas ytimessä

Sotessa lähtökohtana on asiakas ja hänen kokonaisvaltainen huomioiminen. Näin palveluiden tarpeen arvioinnin työ tulee isoksi osaksi asiakkaan ensimmäistä kohtaamista. Samalla palveluohjauksen tarve lisääntyy. Kuka on kelpoinen antamaan ohjausta ja arvioimaan palveluiden tarvetta? Ja mitä se tarkoittaisi asiakkaan kannalta?  Sosionomilla on työskentelyssään vahvuutena asiakkaan kohtaaminen ja ohjaaminen, asiakkaan yksilöllisen tarpeen mukaan. Sosiaalialan palvelukentän laajalla tuntemuksella asiakas pystytään ohjaamaan oikeiden palveluiden piiriin. Palveluohjaus ei ole vain asiakkaan neuvomista ja opastusta, vaan asiakkaan elämäntilanteen kokonaisvaltaista kartoittamista ja oikeanlaisen tuen etsimistä asiakkaan tarpeiden ja toiveiden mukaan. Toivomme, että tämä tullaan ottamaan huomioon, kun päätetään sosiaalialan ammattilaisten pätevyyksistä ja nimikkeistä Sote-uudistuksen edetessä.

Meidän sosionomien tulee tuoda esille omaa ydinosaamistamme ja olla siitä ylpeitä. Ulkopuolelta tulevan arvostuksen lähtökohtana on, että arvostamme itse omaa työtämme ja pidämme sitä tärkeänä ja merkityksellisenä. Emme saa vaieta, kun meitä koskevista asioista päätetään.

 

 

 

 

LÄHTEET

Jouni Kylmälä, haastattelu, https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005632161.html

Sosiaalialan ammattikorkeakouluverkoston kannanotto, https://www.innokyla.fi/documents/1167850/ebf4d715-7ff7-41e3-ac69-1273cb3b1a40

Sosiaalihuollon asiakkaan oltava moniosaaja, Kansanuutiset, https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3677392-sosiaalihuollon-asiakkaan-oltava-moniosaaja-sote-uudistuksen-jalkeen

Sosiaalipalvelut sote-uudistuksessa, http://alueuudistus.fi/sote-uudistus/sosiaalipalvelut

Sote-heprea eksyttää avuttoman, https://yle.fi/uutiset/3-10084042