Kuukausi: huhtikuu 2018 (Page 2 of 2)

Megatrends. Losing humanity?

‘Megatrend’ is a word coined to describe and group a set of changes in our world that are enormous in their impact, unprecedented in their magnitude, and apparently unstoppable in their march. They are global, sustained and macro-economic forces of development that impact business, economy, society, cultures and personal lives, defining our future world and its increasing pace of change.

An example of megatrend is the rise of artificial intelligence (AI). Computers are now able to learn in much the same way as humans do. They can process data and, in some way, understand it. AI allows computers to “see” (facial recognition), “read” (analyse of messages), “speak” (Apple Siri)…

Hawkins pleaded against Artificial Intelligence on November 6, 2017. He stated that it could be ”worst event in the history of our civilization” because maybe there will come a time when we will not be able to control the learning functions of these ”robots” and these machines will become more human than human beings.

Secondly, what happens is this artificial intelligence fells into the wrong hands? The AI can be programmed to do something devastating. We live in a world of constant war where life does not matter, where the most important thing is oil (petroleum resources) and the arms races. People now control the planet, not because humans are the fasters or the strongest, but because of their brain. AI has the potential to become more intelligent than any human; if we’re no longer the smartest, are we going to stay in the top of the pyramid?

On the other hand, as a ‘no-scientific social worker student’ I think artificial intelligence can be used for good terms. We can learn to control this technologies, we can limit them and use them to help us work or to develop ourselves; not letting AI learn by themselves but with our supervision.

New services can be created, applications to help people, new ways to teach in a classroom, a perfect helper for the ones that are in needs: bionic arms, legs, or even a reconstruction of a part of the brain thanks to the new technologies.

The future is not in machines or in artificial intelligence. It is in us, and it is now.


Never give up cafe & bar – A way to destroy borders

Never give up cafe & bar was opened in 2016, in the downtown of Budapest. The venue is a barrier-free, dog-fancier place in a basement, where the visitors can feel like  home from the moment they step in. Cofee, cakes, games area, comfortable furnitures and friendly atmosphere… just like in a usual café. What makes this place unique are the employees. In the Never give up cafe & bar almost all of the employees are disabled! 


This place gives a great opportunity to disabled people to have a work experience, to get in touch with intact society and show them their personal values. These are supposed to improve their self-confidence and self-evaluation. At the same time, those visitors who kept a distance from disabled people so far also have the chance to reconsider their opinions about them. 

Where did this idea came from?  

The Never Give Up Foundation was founded in 2005. Their services are aiming to help the clients to find their own skills that they can use to live the most valuable life that is possible to them. The foundation has many different programs for this, for example integrated camps, sensitizing trainings, support service and the well-known Never Give Up Band. To have an own place for themselves, they opened the Never give up cafe & bar, and by this step they extended the ”nevergiveup” feeling to the visitors as well.  

There is an exciting series of programs in the cafe that makes it even more popular: among others, visitors can participate in karaoke parties, movie and quiz nights and concerts.  

Never give up cafe & bar is a place where differences are obvious but are only seen by those who really want to see them. It is a fantastic place to have a loooooong coffe and to get to know interesting poeple and ways of life.  


 Rebeka Balogh

Critical thinking education


There are challenges that change societies but ,what about individuals? During this course, we talked about how critical thinking can change a whole society but we didn´t talk about individual experiences, we didn´t talk how critical thinking can change completely a person and the own vision of the world and attitudes.

Critical thinking has transformed me into the person I am now. With the age of 15, I started going to alternative educational programmes from the organization Barbiana in Cordoba, Spain. In these programmes, I was part of a group with 8 more people from my age and the plan was to treat topics that our own group decided to learn. During four years, each semester we treated a different topic, such as gender, feminism, inequality, eating habits, mass-media, politics or ecology. The model of learning of this organization was based on critical thinking, where the “teacher” was our guide through the path of our learning process, the sessions were made so it was us the protagonist of the learning process, sharing opinions, creating debates, participating in dynamic and creative activities, respecting each other, teamwork and lots of personal moments for reflexion.

This programme changed me so much in the way of perceiving the world and in the way I felt myself connecting to that world. I become aware of my surroundings and the repercussion on it with every decision made. I realized that the way I relation myself with others, the things I way, the way I eat, the things I read had a repercussion on myself and in the world so little by little I started changing very basic habits in order to feel better with myself and helping my surroundings. One of these changes was becoming vegetarian. This change means one of the most important decisions of my life because it doesn´t only mean to feel better with myself by not eating meat, it means a rebellion and an attack to a system that everyone believes but not many critic and try to change it. Critical thinking helped me realize that we need to questions everything and only that makes us want to make a change in society or to ourselves.

At the same time, this experience reminds me a lot of the experience I´m having this year with this course. Our teacher has been our guide, proposing different topics and proposing the structure of the course and giving us the freedom to choose not only where and when to meet, but also what we want to learn and freedom to express what we have learned in the way we decide.

Another big repercussion of being participant of this programme was deciding one big part of my future: my professional career. I felt that with this I changed and learnt so much that I wanted to give it back to others and be the guide of others in the path of critical thinking. This is the reason why I decided to study social work and social education and give back what I received.




Hi everyone!

We are Maria and Maria Andrea, two Italian students of Social Services. We attended Eeva-Mari course: “Changing Operational Environment and Health and Social Service System”. We would like to share with you what we learned during one of the lectures we had; it was about clients in Social Services.

To face this topic we watched the movie “I, Daniel Blake”, a 2016 drama film considered one of the best “study books” for social work. To make it they used interviews and true stories, moreover it was filmed with the collaboration of some social workers. It tells the story of Daniel Blake, a 60 year- old man, who had a heart attack and could no more work. Because of that now he has to face and fight against bureaucracy and the Social System in his country in order to live a dignified life.

Since we are from Italy and in our country is easy to find such a situation, we got impressed about this movie and Daniel’s story, that’s why we chose to focus on the alternative ways to face social problems related to bureaucracy.

Watching the movie, we realized that nowadays the Social System is not working in the best way and one of the causes of that is the excessive bureaucracy. Being bureaucracy equal for everyone does not consider differences between people and their problems. Consequently, Social System cannot find a proper answer to everyone’s situation and people do not feel supported.

After which, we focused in how could be possible to make things better and we realized that the best solution would be to find alternative ways of work instead of fighting against bureaucracy.

These alternative solutions include, for example, the Community work and the development of self-help groups. In there, people with the same problems could help each other to face and solve them. Moreover, this helps to create connection between people and humanize them without leaving anyone alone.

In conclusion, this kind of work, helps to prevent the insurance of some kind of problems as depression, isolation, alcoholism and relational difficulties. Finding help from others can solve also some offices problems like overcrowding and long waits for queues.

This kind of prevention could make things working better in Social System and in the whole society.


Maria & Maria Andrea


Kuulun niihin ihmisiin joilla kotoa löytyy kyllä kaikenlaista tietotekniikkaa, mutta joka kuitenkin toivoo, että voisi palata niihin helpompiin aikoihin, kun aika ei mennyt kännykän tai tietokeen kanssa vaan ihmisiä tavattiin kasvotusten. No, tietokonetta käytän kotona oikeastaan elokuvien katseluun, tabletti kerä pölyä kaapin päällä ja puhelin on yhteydenpitoa j satunnaista sosiaalisen median seuraamista varten. Myönnettäköön kuitenkin, että valokuvaukseen älypuhelin on kätevä, onko kellään muuten enää oikeita kameroita..

Työssäni kuitenkin pääsen osalliseksi uraauurtavaa digitalisaatiota ja hyvä niin. Pakkohan se on myöntää, että digitalisaation kehitys on monia asioita helpottanut ja helpottaa varmasti myös jatkossa.

En ole ollut sosionomi vielä kovinkaan montaa vuotta, mutta silti huomaa miten digitalisaatio muuttaa käytäntöjä ja toimintatapoja.

Urani alussa työskentelin yrityksessä, jossa päivittäiset asiakaskirjaukset tehtiin word-tiedostoon. Arvaat varmaan, että on melkoinen työ etsiä tiedostoista tarvitsemaansa tietoa. Tietoja ei myöskään voinut tarkastella kuin sillä koneella millä ne ovat tallennettuna, eli ei mahdollisuutta tarkastella tietoja etänä tai eikä myöskään silloin kun kollega kirjasi omaa raporttiaan. Hurraa kirjausjärjestelmät joihin voit kirjautua missä tahansa!

Tällä hetkellä työpaikkani on Kela. Kelalla on uskomaton määrä IT-alan ammattilaisia, jotka päivittäin kehittävät ja ylläpitävät sähköisiä järjestelmiä. Jopa osa päätöksistä voidaan jo tehdä automaattisesti. Tämä säästää sekä asiakkaiden hermoja, että työntekijöiden aikaa. Tietysti kaikkea ei voida automatisoida mutta pienikin kevennys työmäärään on positiivista.

Kelassa asiakas voi hoitaa kaikki asiansa käymättä lainkaan toimistossa. Asiakas voi hakea etuudet verkossa ja toimittaa samalla liitteet sähköisesti. Halutessaan asiakas voi kommunikoida käsittelijöiden kanssa viesteillä. Kätevää eikö totta?

Tietysti on ihmisiä jotka eivät verkon kautta kykene toimimaan. Mutta kun osa asiakkaista hoitaa asiansa sähköisesti vapautuu aikaa asiakkaille jotka tarvitsevat henkilökohtaista neuvontaa.

Itse olen vahvasti digitalisaation kannalla. Vielä kun saamme eri toimijoiden sähköiset järjestelmät kommunikoimaan keskenään. Laadukkaan palvelun kannalta olisi tärkeää turvata aukoton tiedonkulku ja järjestelmät jotka kommunikoivat keskenään sujuvasti. Vielä kun asiakas pääsisi itse sähköisiä tietojaan laajemmin tarkastelemaan, tällöin voimme tosissaan taata palvelujen läpinäkyvyyden.

Vaikka siviilissä olen digiajan näkökulmasta luolamies, kuulun työn puolesta niihin onnellisiin joiden organisaatio kehittää digitaalisia palvelujaan ennakkoluulottomasti ja on valmis kokeilemaan erilaisia tapoja tuottaa palveluja. Ei digitalisaatio ole uhka vaan mahdollisuus silloin kun sitä tuotetaan turvallisesti ja laadukkaasti.

Sanna vieraankivi

Aikuissosiaalityön kehittämisestä

Perustoimeentulotuki siirtyi vuoden 2017 alussa Kelan hoidettavaksi, täydentävä ja ehkäisevä toimeentulotuki jäivät edelleen kuntien vastuulle. Muutoksella tavoiteltiin asiakkaiden tasavertaisuutta sekä mahdollisuutta kehittää yhteisö- ja rakenteellista sosiaalityötä. Rakenteellisen sosiaalityön tehtävänä on tuottaa tietoa asiakkaiden tarpeista ja niiden yhteiskunnallisesta merkityksestä. Lisäksi sosiaalityön tulee olla tavoitteellista. Sosiaalihuoltolaki määrittelee myös, että sosiaalityön asiantuntemus tuodaan politiikan ja päätöksenteon avuksi.

Uusien työmuotojen tulee vastata asiakaskunnan tarpeisiin, elämäntilanteiden tunnistamiseen ja vaikuttavien työmuotojen seuraamiseen ja arviointiin. Pohja aikuissosiaalityön uudistumiseen löytyy sosiaalityön alkuperäisestä tehtävästä: sosiaalisten ongelmien ehkäisemisestä, vähentämisestä ja poistamisesta, sosiaalihuollon eettisistä periaatteista sekä osallisuuden vahvistamisen ja yhteistyön perinteestä.

Aikuissosiaalityötä tarvitaan aina kun asiakkaalla on toimeentulon ongelmia, joissa Kela ei voi auttaa esimerkiksi pitkittynyt toimeentulotuen tarve ja velkaantuminen. Lisäksi asiakkailla voi olla muita elämänhallintaan liittyviä haasteita, joihin tarvitaan aikuissosiaalityötä. Tärkeää on asiakkaiden profilointi, prosessien sujuvoittaminen sekä eri ryhmien palvelutarpeisiin vastaaminen oikea-aikaisella ja vaikuttavalla tavalla.

Sosiaalityöntekijän täytyy löytää uusia väyliä tavoittaa tuen tarpeessa olevat asiakkaat. Sosiaalityön on jalkauduttava, mutta edelleen etsitään väyliä, miten ja minne? Sosiaalityön ammattilaisten palveluita on siirrettävä pois toimistoista asuinalueille ja verkostoihin, joissa asiakkaiden tilanteisiin voidaan vaikuttaa parhaiten. Järjestöjen ja yhdistysten osallistava toiminta on liitettävä mukaan asiakkaiden tukemiseen. Tulevaisuudessa osallisuutta ja hyvinvointia tukevia käytäntöjä voitaisiin edistää mm.  lisäämällä sosiaalityöntekijöitä sairaaloihin, käyttämällä selkokieltä, matalan kynnyksen yhteydenotoilla asiakkaisiin sekä chat-palveluilla.

Osallisuutta ja hyvinvointia tuottavien hankkeiden ja käytäntöjen kehittämistä tulee jatkaa yhdessä järjestöjen, yhdistysten ja asukastoimijoiden kanssa. Pääpaino toiminnassa tulee olla erityisesti ennaltaehkäisevissä palveluissa ja kohtaamisissa. Palvelujen saaminen saman katon alle olisi tärkeää, jolloin asiakkaiden juoksuttaminen luukulta toiselle vähenisi.

Tampereelle hyvänä esimerkkinä on Oma Tesoma -kehittämishanke. Oma Tesoma on kokonaisvaltainen ja poikkihallinnollinen hanke, jonka perustana on eri tahojen yhteistyö. Hankkeen kumppaneita ovat muun muassa elinkeinoelämän edustajat, korkeakoulut ja tutkimuslaitokset, kolmannen sektorin toimijat sekä tärkeimmät eli alueella asuvat ja alueen palveluita käyttävät ihmiset. Tesoman sosiaalisiin haasteisiin etsitään kestäviä ja vaikuttavia ratkaisuja yhdessä asukkaiden, palvelunkäyttäjien ja alueen muiden toimijoiden kanssa vastaten erityisesti alueen asukkaiden tarpeisiin.


Tekijät: Satu Ahava ja Maria Malvisalo-Jauhiainen




Viimesijaisen turvan huono-osaiset sosiaalityön asiakkaina THL:n tutkimushanke sosiaalityön ja siihen liittyvien palvelujen ja etuuksien vaikuttavuudesta. https://www2.uef.fi/documents/1196685/2927365/Saikkonen+ja+Kivipelto.pdf/11795718-a438-4301-83d2-ae150af216de





Valinnanvapaus – uhka vai mahdollisuus?

”On talvi vuonna 2021. Nainen yrittää avata sosiaalitoimen ovea siinä onnistumatta, ovi on lukossa. Nainen voi huonosti, vieressä itkee lapsi hieman pienessä takissa ja kesäkengissä, ei ole ollut varaa ostaa uutta takkia tai sopivia talvikenkiä.

Nainen on jäänyt yksinhuoltajaäidiksi muutama vuosi sitten, kun puoliso rakastui toiseen ja jätti vanhan perheensä. Viime aikoina naiselle on alkanut maistumaan alkoholi liikaakin ja työpaikkakin meni kuukausi sitten alta kun yritys siirsi toimintansa halvempaan maahan.

Nainen on saanut työttömyysturvan edellisellä viikolla, mutta siitä ei enää vuokran ja kostean viikonlopun jäljiltä ole mitään jäljellä. Lapsi tarvitsee ruokaa ja vaatteita ja nainen tarvitsee apua, jotta saisi elämänsä hallintaan. Lapsi itkee nälkää ja kylmää, nainen hermostuu ja tukistaa lastaan.

Lopulta nainen huomaa ovessa lapun jossa ilmoitetaan palveluiden siirtyneen naapurikunnassa sijaitsevaan sote-keskukseen, terveyskeskuskin on sulkenut ovensa. Paikkakunnalla ei ole edes kelaa josta voisi hakea toimeentulotukea. Naisella ei ole autoa eikä pienellä paikkakunnalla kulje julkista liikennettä.”

Tämä tarina ei tosi… vielä.

Sote uudistus tekee tuloaan ja vuonna 2021 olisi uudistuksen tarkoitus jo olla käytössä. Valinnanvapauden tulisi tuoda ihmisille oikeuden valita mistä ottaa palveluja vastaan ja sen on myös tarkoitus antaa ihmisille enemmän vaihtoehtoja. Mutta entäpä jos niin ei käykään.

”Hallitus on asettanut sote-uudistuksen tavoitteeksi palvelujen saatavuuden parantamisen, asiakaslähtöisyyden lisäämisen, terveyserojen pienentymisen sekä kustannusten kasvun hillitsemisen. Palveluntuottajan asiakkaaksi pääsee tulevaisuudessa helpommin mutta se i vielä tarkoita parempaa hoitoon pääsyä eikä varsinkaan kokonaisvaltaista hoitoa. Asiantuntijoiden mukaan ratkaisu ei pienennä terveyseroja.”

Monikansalliset pörssiyhtiöt eivät tuota palvelujaan pienillä paikkakunnilla, jossa asukasmäärät erittäin rajalliset. Se ei ole heille kannattavaa toimintaa ja yhtiöiden on mietittävä sijoittajia ennen kaikkea.  Yhtiöt keskittävät toimintaansa niin sanotuille paremmille asuinalueille, joissa asukkaiden tulotaso on tavanomaista korkeampaa ja asukkaat valitsevat poikkeuksetta yksityisen palveluntuottajan toimipaikan.

Julkinen puolikin keskittää säästöjen toivossa niin paljon palvelujaan, että niitä ei enää jokaiselle paikkakunnalle riitä. Palvelut keskittyvät suuriin kasvukeskuksiin ja isompiin kaupunkeihin. Palvelut paranevat, kun resursseja keskitetään isompiin yksiköihin.

Asiakkaat saavat palveluohjausta sotekeskuksissa silloin kun osaavat sinne hakeutua. Mutta mitä tapahtuu tällöin pienituloiselle ihmiselle, jonka liikkuminen omalta paikkakunnaltaan pois on rajattua. Onko ihmisellä todella vapaus valita, jos ei ole mistä valita.

”Nainen soittaa sotekeskukseen, josta ystävällinen ja rauhallinen ääni ohjeistaa naista tilaamaan taksin. Ääni puhelimessa kertoo, että sotekeskus maksaa kyydin ja nainen pääsee vielä tänään palvelutarpeen kartoitukseen. Naiselle kerrotaan, että tapaamiseen tulee moniammatillinen tiimi ja häntä autetaan tekemään myös kiireellinen hakemus kelaan. Sosiaalityöntekijä voi myöntää hänelle lisäapua ruoan ja vaatteiden muodossa. Naiselle kerrotaan myös, että tapaamiseen kutsutaan terveydenhoitaja, joka lähtee auttamaan naista tämän terveyteen liittyvissä asioissa ja työnhakuun hän saa myös tarvitsemaansa tukea. Jatkossa perhetyöntekijä vierailee naisen luona säännöllisesti ja auttaa häntä jaksamaan lapsen kanssa ja antaa ohjeistusta ja tukea yksinhuoltajan arkeen.”

Tämäkään tarina ei ole tosi, mutta toivoisimme että näin tulisi jatkossa olemaan, mikäli palvelut karkaavat pois asiakkaan läheisyydestä. Sote-uudistus lupaa paljon ja me toivomme, että se onnistuisi lunastamaan lupauksensa positiivisella tavalla ja ihmiset saisivat jatkossa tarvitsemansa avun nopeasti ja yhdeltä luukulta. Sirpaloituneen avun ja tuen on muututtava ehjäksi!

”Nyt esitettävä valinnanvapausmalli ei kuitenkaan asiantuntijoiden mielestä pienennä terveyseroja. Malli ei kohdenna palveluja niitä tarvitseville vaan lisää palveluiden käyttöä suhteellisen terveen väestön joukossa. Palveluiden käyttö tulee todennäköisesti kasvamaan mutta niiden vaikuttavuus saattaa samanaikaisesti heiketä.”


Sirpaloituneen avun ja tuen on muututtava ehjäksi!”


Tiedonkulku eri toimijoiden kesken tulee olemaan sote-uudistuksen yksi kynnyskysymys. Miten turvata tiedonkulku ja miten tietoa voidaan toimittaa turvallisesti ilman, että asiakkaiden yksityisyydensuoja vaarantuu. Kuka kantaa lopulta suurimman vastuun; asiakas itse vai palveluntuottaja. Itsehoito on kuitenkin nouseva trendi näin digitalisaation ja uudistuksen aikana.

Tällä hetkellä jokaisella toimijalla on omat tietojärjestelmät käytössä. Edes eri sairaanhoitopiireillä ei ole yhtenäisiä keskenään kommunikoivia järjestelmiä. Jotta kaikilla toimijoilla olisi samankaltaiset mahdollisuudet, on järjestelmän kehittämisessä kiinnitettävä huomio käytön helppouteen ja siihen, että järjestelmän ylläpito tulee olla kannattavaa toimijalle. Tällä digitalisaation aikakaudella ei luulisi olevan vaikeaa kehittää järjestelmää, joista jokainen toimipaikka voisi hakea asiakkaan tiedot ja kirjata sinne omat tietonsa.

Onhan olemassa jo Omakanta, johon julkinen puoli ja jotkin yksityisetkin toimijat voivat kirjata asiakkaan terveydentilaa koskevia tietoja ja asiakas voi myös itse tarkastaa omia tietojaan. Varmasti olemassa olevaa kantapalvelua voidaan jatkossa kehittää niin, että sekä sosiaali- että terveyspuoli voivat kirjata kaikki tiedot asiakkaasta yhteen paikkaan ja kaikki palveluntuottajat sekä asiakas itse voivat tietojaan sieltä tarkastella. Tällöin myös palveluiden läpinäkyvyys ja asiakasturvallisuus voidaan taata hoidon ja palveluiden osalta hakeutui asiakas hoitoon missä päin Suomea tahansa.

Valinnanvapaus jakaa varmasti niin päättäjien kuin kansankin mielipiteitä. Tulisiko valinnanvapauden koskea vain terveydenhoitoalaa vai myös sosiaalialaa, mitä nämä muutokset käytännössä tulevat tarkoittamaan esimerkiksi itsehoidon lisääntymisessä, lisääkö valinnanvapaus asiakkaan tyytyväisyyttä palveluun, kuinka käy kunnallisen palveluntuottajan hurjaa nousua tekevän yksityisten palveluntuottajien rinnalla. Kuormittuuko jokin tietty palveluntuottaja suosionsa vuoksi ja muut jäävät ilman asiakkaita. Muutos herättää sekä suuria odotuksia ja toivoa paremmasta, mutta myös pelkoa ja epätietoa tulevasta.



Sote-keskus tuo suuria odotuksia myös sosiaalityöntekijöiden jalkautumisesta. Sosiaalityöntekijöitä olisikin muualla kuin työpöytänsä takana sosiaalivirastossa. Ihminen ihmisille. Kynnys hakeutua avunpiirin tulee laskemaan, mikäli sote-keskukset ja sosiaalialan ammattilaiset todella jalkautuvat odotusten ja toiveiden mukaan. Syrjäytyneet eivät ehkä ole ennen päässeet sosiaalialan ammattilaisten luo, tulevaisuudessa ammattilaiset menevät syrjäytyneiden luo. Asiakkaan tulee saada ohjausta sosiaalialan ammattilaiselta ja tämän merkitys tulee korostumaan, mikäli sote-uudistus saadaan käynnistymään toimivana ja kokonaisena uudistuksena.


Tekijät: Sanna Vieraankivi, Riina Juntunen ja Riina Lamminsivu


*8.3.2018 hallitus antoi valinnanvapautta koskevan lakiesityksen eduskunnalle.





















Löytyykö sateenkaaren päästä työhyvinvointi?

Laita silmäsi kiinni ja kuvittele tulevaisuuden työtäsi, työkulttuuria, työnantaajaasi ja itseäsi työntekijänä hetki:

Työnantajasi on kiinnostunut sinun hyvinvoinnistasi ja tarjoaa erilaisia mahdollisuuksia motivoitua työstä ja parantaa työssä viihtyvyyttä.

Otat käyttöösi kävelypalaverit, kun sovit neuvottelusta yhteistyökumppanisi kanssa. Teet raporttisi seisomapöydän ääressä ja yhdistät siihen päivän kävelylenkin juoksumatolla, joka on yhteydessä työpöytääsi. Hyödynnät työnantajasi mahdollisuudet lastenhoitopalveluihin ja kun parisuhteessasi tulee ryppyjä, tartut työnantajasi tarjoaman rakkauskonsultin apuun.  Työyhteisö olisi innostava, kannustava ja työtä olisi hauska tehdä.  Eikö olisi mahtavaa?!

Mitä jos saisitkin mahdollisuuden sovittaa uudella tavalla työn, perheen, vapaa-ajan ja muut roolit? Olisiko se enemmän mahdollisuus vai haaste?


Muu maa mustikka, muutos mansikka

Työelämä on muutoksessa ja työn tekemisen tapa on tuleva muuttumaan. Työsi pirstaloituu, muuttuu ehkä katkonaisemmaksi, työura ei ole enää suora putki eläkkeelle. Teknologian hallitseminen ja uuden opettelu saattaa tuottaa vaikeuksia ja haasteita, mutta samalla myös helpottaa arkea ja työtä. Muutosten keskellä sinulle kehittyy taito sietää keskeneräisyyttä ja epävarmuutta.  Samalla kuitenkin haluat työltäsi enemmän: Ehkä vaihdat työpaikkaa herkemmin, mikäli se ei tuo riittävästi haasteita. Mitä jos työelämän muutos ja työn tekemisen tapa toisikin mukanaan luottamuksen ilmapiirin, jossa työntekijään luotetaan työn toteuttamisessa? Mitä jos saisitkin vapaat kädet valita miten ja missä työsi teet?

Työn tekemisessä korostuu kyky hallita jatkuvaa tietotulvaa sekä taito organisoida omaa tekemistään.  Työ ei enää ole yhdessä paikassa suoritettavaa, ulkoapäin ohjattavia tehtäviä. Digitalisaation kehittymisen myötä työt kulkevat mukana ja on tehtävissä mihin vuorokauden aikaa tahansa. Tässä merkittävään osaan nousee oman työn ja vapaa-ajan rajaamisen taito. Pystytkö vastustamaan kiusausta vilkaista työsähköpostit lasten nukahdettua tai kesäsateen yllättäessä lomallasi?


Johtamisen johtotähti

Itsensä johtamisen taitoa tarvitaan, kun työyhteisössäsi luotetaan työntekijöihin ja saat päättää omat työaikasi ja – tapasi tehdä työtä. Itsensä johtaminen on paljon muutakin kuin ajanhallintaa tai lenkillä käymistä. Se on itsensä tuntemista, hyväksymistä ja sitä, että luotat itseesi ja haluat työskennellä tavoitteellisesti. Se on myös uskallusta pysähtyä hetkeksi miettimään ennen kuin sanoo kyllä ja rohkeutta sanoa myös ei. Rajojen asettaminen on itsensä rakastamista. Muistathan että olet kokonaisuus. Nukkuminen, liikkuminen ja ravinto luovat pohjaa kaikelle muulle. Kun keho voi hyvin, mielikin voi hyvin.


Sinä itse päätät vituttaako maanantaina tehdä töitä. 

Miten niin minä?

Jupisetko asioista takanapäin, vaikka vallan hyvin tiedät, että asioista (niistä vaikeistakin) puhuminen on se, mikä vie asioita eteenpäin ja on mahdollistamassa muutoksen syntymisessä. Kehräätkö negatiivisuuden kehässä ja olet edesauttamassa niin oman kuin työtoverienkin työmotivaation laskua sekä jarruttamassa töiden etenemistä?  Oletko omalla toiminnallasi tekemässä työtoverista vihollisesi?

Vai oletko sittenkin se, joka omalla toiminnallasi ja kannustavalla energiallasi olet edesauttamassa työyhteisön eteenpäin menemistä? Oletko sinä se, joka myötätuntoisuuden lisäksi jaksat myös myötäinnostaa työtovereitasi kiireen keskellä? Uskotko, että voisit omalla asenteellasi sekä elämäntavoillasi olla vaikuttamassa niin omaan kuin muidenkin jaksamiseen ja työhyvinvointiin?


Kirjoittajat: Anu Ala-Marttila, Kristiina Haapakoski ja Katja Siekkinen


Hyvien, inspiroivien ja blogissa hyödynnettyjen linkkien lista:















Inspiroivia kirjoja:

Järvinen Kati, 2014. Työn mielekkyyden johtamien – käytännön opas.

Perho, Anna. 2017. Antisäätäjä – fiksun ajankäyttäjän opas.

Niermeyer, Rainer & Seyffert Manuel. 2004. Motivaatio.

M.Leppänen & I. Rauhala. 2012. Johda ihmistä psykologiaa johtajille.

Newer posts »