Marjo Viitanen, Sanna Unkuri ja Heidi Oinonen, 18YSO

 Ruotsin uhkakuvat ja Suomen lähiöiden tilanne 

Ruotsin ongelmalähiöt ja jengit ovat olleet viime aikoina runsaan uutisoinnin kohteena. Erityisesti maahanmuuttajataustaiset katujengit ovat iso ongelma Ruotsissa. Jengien toiminta pyörii tietyllä alueella (lähiöissä) ja jengit haluavat näyttää valtaansa mm. väkivallan kautta. Huumekauppa ja velanperintä kuuluvat olennaisesti jengien toimintaan. Monelle nuorelle jengiytyminen on houkuttelevampaa kuin yhteiskunnan tarjoamat vaihtoehdot. Nyt myös Suomessa on havaittavissa samoja ongelmia kuin Ruotsissa. Keskusrikospoliisin mukaan Suomessa on nyt sama tilanne kuin Ruotsissa oli kymmenen vuotta sitten. Jengiläisiä Suomessa on jo noin 900 ja uusia ryhmittymiä syntyy koko ajan. Suomessa toistaiseksi jengien voimannäytöt olleet jengien keskinäistä kilvoittelua. Maahanmuuttajien määrä on kasvanut Suomessa runsaasti viimevuosina ja alueiden eriytymistä on havaittavissa. Alueellista eriytymistä aiheuttaa myös tuloerojen kehitys ja työttömyys, joka on vahvasti keskittynyt tiettyihin lähiöihin. Tilanteeseen tulisi puuttua nyt eikä huomenna.

Mitä on jo tehty? 

Suomessa asuntopolitiikka on ollut monikerroksellista eli samoilla alueilla on rakennettu sekä vuokra- että omistusasuntoja. Tämä on lähiöiden alueellisen tasapainon ylläpidossa jatkossakin erityisen tärkeää, jotta alueet eivät eriytyisi toisistaan. On myös tärkeää huolehtia yhteisöllisyydestä lähiöissä, jotta ei pääse syntymään ns. valkoista pakoa eli kantaväestö muuttaa pois tietyiltä alueilta ja syntyy etnistä eriytymistä. Yhteisöllisyys vaikuttaa vahvasti myös yksilön hyvinvointiin ja kiinnittymiseen yhteiskuntaan. Monia ongelmia voidaan ennaltaehkäistä, kun tätä tuetaan eri keinoin. Lähiöiden kehittämiseksi on tehty paljon erilaisia hankkeita ja projekteja vahvistamaan alueiden yhteisöllisyyttä ja asukkaiden osallisuutta. Yhteisösosiaalityöllä on myös tärkeä osa lähiöiden kehityksen muuttamisessa.

TEKO-hanke lisää yhteisöllisyyttä Hervannassa 

Esimerkiksi Tampereen Hervannan alueella toimiva TEKO-hanke tuottaa matalankynnyksen palvelua maahanmuuttajien kahdensuuntaisen kotoutumisen tueksi. Hankkeen toiminta on vahvasti ennaltaehkäisevää. Hanke pyrkii lisäämään yhteisöllisyyttä Hervannan alueella. Hankkeen työntekijöiden mukaan Hervannan alueella on jo nyt ollut havaittavissa valkoista pakoa eli joissain taloissa tai rapuissa asuu vain maahanmuuttajataustaisia asukkaita.  TEKO-hankkeen toiminnassa ei ole juurikaan kantasuomalaisia mukana, mutta hanke jalkautuu erilaisiin paikallisiin tapahtumiin ja on mukana järjestämässä esimerkiksi korttelijuhlia, jotka synnyttävät kohtaamisia maahanmuuttajien ja kantasuomalaisten välillä.

Toiminnassa mukana olleet kaupungin sosiaalitoimen työntekijät ovat kokeneet toiminnan erittäin tärkeäksi työnsä kannalta. He ovat saaneet asiakkaiden tilanteista paremman kokonaiskuvan ja pystyvät ymmärtämään ihmisen kokonaistilannetta yksilöllisemmin. Toiminnan myötä he ovat tavoittaneet asiakkaita jopa kolminkertaisen määrän. TEKO-hankkeen palveluissa käy paljon asiakkaita myös muilta alueilta kuin Hervannasta. Tämä kertoo palvelun tärkeydestä ja siitä, että vastaavaa matalan kynnyksen toimintaa on vähän tarjolla.

Projektien hyvät käytännöt eivät itsestään juurru sosiaalityön rakenteisiin 

Samalla kun lähipalvelut katoavat alueilta palveluiden keskittämisen myötä, erilaiset lähiöprojektit kuten TEKO-hanke koittavat tuovat niitä takaisin ja kehittävät lähes unohdettuja yhteisösosiaalityön menetelmiä. Suomalaisessa sosiaalityössä on viime vuosikymmeninä keskitytty enimmäkseen yksilökeskeiseen työhön, kun taas yhteisösosiaalityön keinoja, kuten uudenlaisten toimintamuotojen kehittäminen asukkaiden kanssa, on hyödynnetty enää lähinnä erilaisissa lähiöhankkeissa ja –projekteissa. Valitettavasti määräaikaisten projektien hyvät käytännöt valuvat hukkaan, mikäli niitä ei onnistuta juurruttamaan yhteiskunnan rakenteisiin.

TEKO-hanke koittaa vastata tähän huoleen toteuttamalla Kaapeli-valmennusta, jonka tavoitteena on valmennettavien voimaantumisen, osallisuuden ja itsestään ja yhteisöstään vastuunottamisen lisäksi uudistaa ja vahvistaa ammatillista yhteisöllisyyttä ja kehittää yhteisörakenteita. Eri sektorirajojen ylittävällä yhteistyöllä voidaan ennaltaehkäistä ongelmia, mutta tarvitaan alustoja ja malleja ja ennen kaikkea tahtotilaa vastuunjakoon ja sopimuksellisuuteen pääsemiseen. Ilman resursseja kädet viimeistään nousevat pystyyn. Ennaltaehkäisevään työhön kannattaisi satsata, mutta miten inhimillisen hyödyn ja osallisuuden tunteen pystyy arvottamaan päättäjille?

Työntekijät saatava liikkumaan asiakkaiden luokse 

Vaikka viidakkorumpu on tehokas sanansaattaja, erilaisista palveluista pitää tiedottaa aktiivisesti. Sosiaalityöntekijöiden tulisi jalkautua vähintäänkin niiden asiakkaiden luokse, joilla on vaikeuksia syystä tai toisesta liikkua varatuille ajoille. Yhteisösosiaalityön menetelmistä myös etsivää työtä voisi enemmänkin hyödyntää sosiaalityön kentällä, jotta tavoitettaisiin myös ne henkilöt jotka eivät aktiivisesti hakeudu palveluiden piiriin tai eivät ole niistä tietoisia.

Luottamuspula viranomaisia kohtaan voi taas vaikeuttaa tuen vastaanottamista. Erityisesti etsivässä nuorisotyössä voitaisiin hyödyntää (maahanmuuttaja)-kokemusasiantuntijoita kohtaamis- tilanteissa. Helsingissä Meilahden peruskoulussa työskentelee monikielisiä ohjaajia ns. kulttuuritulkkeja lasten ja nuorten parissa. Kulttuuritulkit tasoittavat kulttuurieroja kantasuomalaisten ja maahanmuuttajien välillä ja koulupoissaolot ovat vähentyneet. Voisiko tästä ottaa mallia valtakunnallisesti?

Alueiden hyvinvoinnista huolehtiminen on kaikkien vastuulla 

Ennakkoluulot hälvenevät parhaiten tulemalla tutuksi kyseisen asian tai ihmisen kanssa. Parhaassa tapauksessa voimme oppia jotakin uutta. Aina ei tarvita mittavia toimenpiteitä vaan jo pienillä kohtaamisilla voi olla suuri merkitys. Usein on luontevinta kohdata muita ihmisiä jonkin mielekkään tekemisen tai yhdessä oppimisen kautta. Tarvitaan siis yhteisiä kohtaamis- ja toimintapaikkoja ja vastuutaho, työntekijä joka ohjaa tarvittaessa ja huolehtii paikan neutraliteetista.

Yhtä lailla kohtaamattomuus koituu ongelmaksi eri yhteisöjen ja toimijoiden välillä. On pidettävä yllä jatkuvaa keskustelua erilaisten ratkaisujen löytämiseksi lähiöittemme asukkaiden hyvinvoinnin lisäämiseen ja eriarvoisuuden poistamiseen. Näkyvien ja näkymättömien suojamuurien taakse piiloutuminen ei ratkaise mitään vaan ongelmat on kohdattava silmästä silmään ja muutettava negatiivisia toimintatapoja. Tämä on meidän kaikkien yhteinen asia!

Lähteet: 

  • TEKO-hankkeen työntekijöiden haastattelu 2.10.2018 sekä TEKO-hankkeen internet-sivu https://tampereenseurakunnat.fi/sivustot/teko-hanke

  • https://www.mtv.fi/uutiset 23.8.2018, Meilahden koulun rehtori Timo Heikkisen haastattelu. Helsinkiläiskoulun rehtori huolissaan alueiden eriytymisestä: ”Siihen pitäisi puuttua nyt eikä huomenna, jotta ei kävisi kuin Rinkebyssä”. Toimittaja Joonas Lepistö.

  • https://www.mtv.fi/uutiset 22.8.2018, Monikieliset ohjaajat onnistuneet vähentämään lasten koulupoissaoloja.  Toimittaja Joonas Lepistö.

  • https://www.mtv.fi/uutiset, 16.8.2018. Ruotsissa riehuva jengikulttuuri rantautuu Suomeen – Poliisilla tiedossa noin 900 jengiläistä: ”Uusia ryhmiä nousee joka kuukausi”, rikoskomisario Antti Hyyryläisen (keskusrikospoliisi) haastattelu.  Toimittaja Nelly Rauhala.

  • Lähiöiden osallisuuskirja. 2018. Toim. Lindholm, A.  Humanistinen ammattikorkeakoulu.

  • Sosiaalityön yhteisöllisyyttä etsimässä. 2015. Toim. Sanna Väyrynen, Kaisa Kostamo-Pääkkö, Pekka Ojaniemi. United Press. 

  • Yhteisöt ja sosiaalityö – Kansalaisen vai asiakkaan asialla? 2008. Irene Roivainen, Marianne Nylund, Riikka Korkiamäki & Suvi Raitakari (toim.).  Jyväskylä: PS-kustannus.