Kuukausi: marraskuu 2018

Kurkistus teknologisoituvaan sosiaalityöhön

Sosionomi Seija saapuu työpaikalleen. Reijo robotti tulee ovella vastaan, kertoo ajankohtaisimmat Seijan työtä koskevat tiedot ja käy läpi tämän päivän kalenterin. Reijo on vastaanottanut illalla tiedon asiakaskäynnin peruuntumisesta ja pyytää lupaa saada sopia uuden ajan kalenteriin. Seija hyväksyy pyynnön puheohjauksella ja Reijo laittaa sähköisesti asiakkaalle uuden tapaamisajan. Aamulla Seijalla ei ole asiakkaita ja hän pyytää Reijoa jakamaan ajantasaisen tiedon alueen palveluista, palvelunpiiriin hakeutuneista kiireellisiksi luokitelluista asiakkaista sekä mahdollisista lakimuutoksista liittyen hänen asiakasryhmäänsä, nuoriin. Palvelurobotti Reijo hyödyntää tekoälyä, jonka ansiosta sillä on oppimiskykyä ja se pystyy päätöksentekoon. Robotti on Seijan tärkeä työpari. Se säästää häneltä viikkotasolla tunteja työaikaa sekä parantaa työnlaatua, Seijalla on aina hallussaan luotettava ja uusin ajan tasalla oleva tieto.  

Robotti parantaa työn laatua

Iltapäivällä Niilo Nuorisolainen on ensimmäinen asiakas. Niilo on valinnut palveluvalikoimasta tapaamisen toteuttamisen muodoksi etätapaamisen, mikä hoidetaan kuvapuhelin yhteyden kautta. Reijo robotti kertoo ennen e-tapaamista viimeisimmät tiedot Niilon elämäntilanteesta sitten viime tapaamisen. Yhtenäinen digitaalinen tietojärjestelmä kaikkien toimijoiden kesken mahdollistaa tarvittavan ja kattavan tiedonsaannin. Samassa järjestelmässä ovat muun muassa oppilaitos, terveydenhoito että sosiaalitoimi. Työskentely Niilon kanssa on siis täysin palveluintegroitunutta eikä hänen tarvitse selittää samoja asioita eri ihmisille. Sen lisäksi Reijo kartoittaa Niilon perheenjäsenten tiedot ja jäsentää sitä kautta voimavaroja sekä niitä uhkaavia tekijöitä. Teknologisoituminen ja digitaaliset palvelut ovat merkittävässä roolissa Niilon osallisuuden ja hyvinvoinnin edistämisessä. 

Tekoälyn kautta kerätty ennakoiva data-analytiikka kertoo Niilolla olleen haasteita elämänhallinnan saralla, yksinkertaiset rutiinit ja motivaatio ovat hukassa. Myös yksinäisyyttä on ollut. Seija on juuri saanut kokeiluun elämänhallintarobotteja, se toimii virtuaalilemmikki Tamagotchin tavoin. Siihen on ohjelmoitu peruspäivärytmi arjen rutiineineen. Robotti pyytää toimenpiteitä ja auttaa käyttäjää pitämään rutiineista kiinni. Pörröinen, sympaattisen näköinen robotti myös muuttuu surkean oloiseksi, jos rutiineista ei pidetä kiinni, sen pelillisyyden toivotaan innostavan nuoria sen käyttöön. Niilo pääsee halutessaan ensimmäisten joukossa kokeilemaan tätä. Seija on ollut alusta asti innostunut uusista digitaalisista ratkaisuista ja käyttänyt niitä ahkerasti. Osa ratkaisuista on ollut

Kuva www.pixabay.com

toimivia ja osasta taas on luovuttu tai kehitetty eteenpäin. Seija on uinut digitalisaation aaltoihin vaivattomasti. Hänen mielestä uudet ratkaisut ovat parantaneet työn laatua, vapauttaneet aikaa puuduttavista töistä ihmisten parissa olemiseen ja tätä kautta tehneet myös työstä mielekkäämpää. Seija ei ole takertunut aiempaan vaan hän surffaa innostuneesti muutoksen aalloissa.  

 

Robotin ja ihmisen työtoveruus laadukkaan tulevaisuuden avain

Tämän ajatusleikin kautta voidaan huomata, että moderni robotti on toimija kuten ihminen. Robotiikan nopean kehityksen myötä on oletettavaa, että robotit tulevat yleistymään sosiaalialalla lähivuosina. Robotiikan ja yleisesti teknologian hyödyntäminen on lähes edellytys sosiaali- ja terveysalan toimintojen tehokkuuden takaamiseksi tulevaisuudessa, mutta myös palveluiden laadun turvaamiseksi ja parantamiseksi. Robotit mahdollistavat sote-alan työn toteuttamisen ja -jaon uudelleenmuotoilun, mikä avaa monia mahdollisuuksia. Seijan ja Reijo robon yhdistelmän tulos on enemmän kuin 1+1 eli toisiaan tukeva super yhdistelmä. Teknologisoituminen, sen mukanaan tuomat säästöt sekä laadukkaan työn takaaminen edesauttaa sitä, että voimme tulevaisuudessakin puhua hyvinvointiyhteiskunnasta.

Emma Piirinen & Niina Kärkkäinen

 

Lähteet

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-251-836-1

https://www.eva.fi/wp-content/uploads/2016/09/Robotit-t%C3%B6ihin.pdf

https://www.lapinamk.fi/loader.aspx?id=e2620023-0048-433b-8884-c420c8e6d3f3

 

”Onks Niilo tyttö vai poika?”

– Yli 20 vuoden työurani aikana vastaan on tullut vain yksi sukupuoltansa epätyypillisesti ilmaiseva lapsi. Vanhemmilta tuli keväällä ennakkotieto, että sellainen lapsi on syksyllä tulossa ryhmääni. Äiti tokaisi minulle, että jos Niilo tulee mekko päällä, niin haluan sinun sitten sanovan jotain muuta kuin että ”kaikki voivat pukeutua miten haluavat”. Tieto tuli shokkina. En ollut osannut varautua sellaiseen, kun en ollut törmännyt aiemmin ja mietin pitkin kesää, että osaisinko sanoa ja toimia oikein.

Näistä hämmentyneistä ajatuksista kertoi haastattelemamme esiopetuksen opettaja Tiina, kun pyysimme häntä kuvailemaan ensimmäisiä tuntemuksiaan sukupuolineutraalisti kasvatetun lapsen tulosta omaan ryhmään. Hän oli kuvitellut, että eskarin ovesta astuisi sisään poika mekko päällä leikkimään tyttöjen leikkejä, mutta sieltä tulikin lapsi, joka haki sukupuoli-identiteettiään. Tiina kertoi syksyllä Niilon äidille, että koki jääneensä keväällä ajatuksineen aika hankalaan tilanteeseen ja että oli jäänyt miettimään mitä sanoisi, jos Niilo tulisi eskariin mekko päällä. Hän kysyi äidiltä, että mitä sinä olisit toivonut minun sanovan. Äiti myönsi, ettei itsekään tiedä ja lisäsi, että ”kaikki voivat pukeutua miten haluavat” on vastaus, jota käytetään, kun ollaan hämillään.

Terminä sukupuolisensitiivisyys on vielä varsin uusi, eikä siitä ole ollut juurikaan puhetta vielä kymmenisen vuotta sitten. Termistö aiheen ympärillä aiheuttaa yhä sekaannuksia jopa alan ammattilaisille.

Sukupuolisensitiiviydellä tarkoitetaan sitä, ettei lapsen kasvattamisessa sukupuolen olemassaoloa kielletä, mutta sen ei anneta liikaa vaikuttaa toimintaan. Esimerkkinä tästä toimii hyvin se, että sukupuolisensitiivisesti toimivassa eskariryhmässä ei ajatella perinteisten sukupuoliroolien mukaan ja tehdä rajauksia vaikkapa tyttöjen ja poikien leikeille tai käyttäytymisrooleille. Perinteiset stereotyyppiset ns. tyttöjen ja poikien jutut loistavat siis poissaolollaan. Jokaista lasta pidetään yhtä tärkeänä ja arvokkaana riippumatta sukupuolesta tai lapsen mielenkiinnon kohteista.

Tästä astetta erityisempään suuntaan taas sijoittuu sukupuolineutraali kasvatus, joka tulee esille esimerkkitapauksessammekin. Sukupuolineutraalissa kasvatustyylissä sukupuolen olemassaoloa ei millään muotoa tunnusteta, eikä se näyttele lapsen elämässä mitään roolia. Lapset kasvatetaan täysin vailla sukupuolen vaikutusta mihinkään toimintaan. Sukupuolineutraalius on myös niin kutsuttua sukupuolisokeutta.

Tällä hetkellä ei välttämättä ole vielä kovin yleistä, että varhaiskasvatuksessa olisi esimerkiksi sukupuolineutraalisti kasvatettavia lapsia, mutta tämä on varmasti asia, joka tulee yleistymään. Ruotsissa on esimerkiksi kokonaan sukupuolineutraaleja päiväkoteja.

Siinä vaiheessa, kun Niilo tuli ensimmäistä kertaa tunika päällä eskariin, niin lapset olivat jo tottuneet Niilon tapaan pukeutua. Hänellä oli ollut välillä päällään pinkkejä vaatteita, samoin lenkkarit olivat pinkit. Niilo ei ole koskaan kuitenkaan ollut vahvasti feminiininen. Hän harrastaa sählyä, rakentelee legoilla ja on enemmän poikien kanssa. Eskarikaverit eivät kommentoineet Niilon sukupuolta mitenkään, mutta eräs ekaluokkalainen poika kysyi kerran Niilon äidiltä: ”Onks Niilo tyttö vai poika?” Äiti vastasi, että hän vielä vähän miettii.

Uudessa varhaiskasvatuslaissa on asetettu seuraavat tavoitteet tasa-arvoiselle varhaiskasvatukselle:

”Antaa kaikille lapsille yhdenvertaiset mahdollisuudet varhaiskasvatukseen, edistää yhdenvertaisuutta ja sukupuolten tasa-arvoa sekä antaa valmiuksia ymmärtää ja kunnioittaa yleistä kulttuuriperinnettä sekä kunkin kielellistä, kulttuurista, uskonnollista ja katsomuksellista taustaa.”

Tässä tavoitteessa tärkeää roolia näyttelee huoltajien ja henkilöstön välinen yhteistyö. On tärkeää, että vuorovaikutus on arvostavaa, avointa ja tasavertaista. Näin taataan lapsen elämään jatkuvuutta ja turvallisuutta. Laissa painotetaan myös, että lapsen syntyperä, sukupuoli tai kulttuuritausta ei saa vaikuttaa lapsen valintojen tekemiseen tai taitojen kehittämiseen. On tärkeää, että lapsen kanssa työtä tekevät aikuiset tukevat lapsen perheidentiteettiä ja suhteita niin, että hän kokee perheensä arvokkaaksi.

Aikaa sukupuoli-identiteetin etsimiseen

Lapsen sukupuoli- identiteetin muodostumista tukee se, että työntekijät ovat arjessa juuri sellaisia kuin oikeasti ovat. Riippumatta siitä, onko jokin tapa tai toiminto jonkun toisen mielestä naisellista tai miehekästä, tulisi lapsille näyttää mallia siitä, että olemme kaikki erilaisia ja arvokkaita. Parhaiten tätä mallia näytetään toista arvostavalla kohtelulla sekä olemalla sinut itsensä kanssa. On tärkeää antaa lapsille mallia siitä, että riippumatta sukupuolesta, voimme tehdä juuri niitä asioita, joita itse haluamme. Jotta henkilökunta pystyy tukemaan perheitä mahdollisimman hyvin ja lapsen perheidentiteettiä tukien ja arvostaen, on tärkeää, että kasvattajilla on asian suhteen yhtenäinen ja perhettä arvostava linja.

Niilon sukupuoli-identiteetin etsimistä tuettiin antamalla hänen rauhassa hakea paikkaansa, eikä kantaa otettu puoleen eikä toiseen. Aikuiset eivät tukeneet eskarissa tyttöpuolta eivätkä poikapuolta, vaan toimivat mahdollisimman neutraalisti.

Vaikeinta Tiinan mukaan oli muuttaa omaa puhetapaansa. Hän oli tottunut sanomaan esimerkiksi: ”Pojat, pistäkääpäs vauhtia” tai ”Nyt tytöt lähtee ensin.” Sen sijaan hän alkoi sanoa: ”Olkaas nyt hiljempaa” tai ”Hei te neljä siellä”. Jos Niilo ei ollut paikalla, niin Tiina saattoi edelleen sanoa esimerkiksi ”Nyt tytöt” ja jos oli, niin hän käytti jotakin muuta termiä.

– Ennen Niilon tuloa meillä oli tyttöjen ja poikien vessat erikseen, mutta muutimme ne sekavessoiksi. Ennenkään ryhmässämme ei ollut erikseen tyttöjen ja poikien leikkejä, joten sitä oli helppo jatkaa.

Tiina kertoi, että myös Niilon vanhemmat antoivat asian kehittyä omalla painollaan ja menivät viikon ja kuukauden kerrallaan. Vanhemmat eivät keskustelleet Niilon kanssa asiasta, vaan sanoivat katselevansa, kumman sukupuolen hän valitsee. Tiina oli miettinyt itsekin, että jos lapsi on asian kanssa kovin hämillänsä, niin ei auta, jos asiasta koko ajan keskustellaan. Ja ettei lasta voi patistaa nimeämään kokemustaan omasta sukupuolestaan.

– Tärkeintä on, että lapsi voi hyvin, hänen itsetuntonsa kasvaa eikä häntä kiusata. Olen miettinyt, että mitä jos isot pojat alkavat kiusata koulussa, niin miten se vaikuttaa itsetuntoon ja oman kuvan kehittämiseen. Kaikki on kuitenkin mennyt yllättävän hyvin.

Niilon äiti antoi herkästi palautetta, jos kaikki ei sujunut tarpeeksi neutraalisti. Esimerkiksi kerran lapsille oli arvottu istumapaikat ja toiseen pöytään osuivat kaikki tytöt ja toiseen pojat. Tiina sanoi, että sattuipa hauskasti, kun sattumalta tuli tyttöjen pöytä ja poikien pöytä. Äiti otti tämän puheeksi vanhempainillassa.

Kohti sukupuolten välistä tasa-arvoa

Valtioneuvosto on teettänyt vuonna 2016 selvityksen liittyen sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseen varhaiskasvatuksessa. Uudessa varhaiskasvatuslaissa sukupuolten välinen tasa-arvo on kirjattu yhdeksi varhaiskasvatuksen tavoitteeksi. Kuitenkaan missään valtakunnallisissa varhaiskasvatusta ohjaavissa dokumenteissa ei määritellä, mitä tasa-arvolla tarkoitetaan tai kuinka sitä edistetään. Puhumattakaan siitä, miten sen toteutumista seurataan. Esimerkkitapauksessamme eskariryhmän opettaja kommentoi seuraavasti kysyttäessä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelman tekemisestä eskarissa:

-Periaatteessa sellainen pitäisi tehdä. Koulun puolella se on tehty, mutta en ole nähnyt sitä.

Monesti käytännössä tasa-arvo mielletään jo saavutetuksi ja itsestään selväksi lähtökohdaksi. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että varhaiskasvatuksessa on monia epätasa- arvoisia käytänteitä ja toimintaympäristöjä. Epätasa-arvoisuutta on nähtävissä myös lasten kohtaamisessa ja tähän vaikuttaa nimenomaan lapsen sukupuoli. Arjessa tulee harvoin pohdittua, mitä tasa-arvo omassa toiminnassa tarkoittaa ja millä tavoin sitä voisi edistää. Vaikka asiaan tällä hetkellä kiinnitetään jo paremmin huomiota, tutkimukset osoittavat, että tietyllä tapaa varhaiskasvatuksessa elää edelleen perinteiset stereotyyppiset käsitykset sukupuolista.

Selvityksestä kävi myös ilmi, että varhaiskasvattajien koulutuksessa ei ole yhtenäistä opintojaksoa, joka valmistaisi sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseen omassa työssään. Kyseessä oleva julkaisu on tehty vuonna 2016 ja tässä asiassa onkin menty varmasti kyllä eteenpäin ja oppilaitoksissa herätty siihen, että tämä on asia, johon tulisi panostaa. Henkilöstön kanssa asioita tulisi käydä edes jollain tasolla läpi, jotta oltaisiin valmiimpia vastaanottamaan perheitä, jotka kasvattavat lastaan sukupuolineutraalisti. Tärkeää on myös miettiä omaa henkilökohtaista näkemystään, jotta pystyy toimimaan ammatillisesti työelämässä. Ei varmasti ole yksiselitteistä vastausta siihen, kuinka pitäisi toimia. On tärkeää, että jokainen pysähtyy miettimään näitä asioita, koska tulevaisuudessa tämä asia saattaa olla hyvinkin ajankohtainen.

Esimerkkitapauksessamme suurena eteenpäin vievänä voimana nähdään Niilon elämässä mukana olevien ihmisten positiivinen suhtautuminen asiaan. Monesti kun asiaan suhtaudutaan negatiivisesti, se myös ratkeaa negatiivisesti ja päinvastoin. Positiivisuudella on siis asioiden järjestymiseen suuri vaikutus.”Onks toi tyttö vai poika?”- kysymykseenkin on hyvä varautua, vaikka lapsella itsellään saattaa olla siihen selkeä vastaus. Ja lapsethan ovat itsessään äärettömän suvaitsevaisia. Asenteet he saavat meiltä aikuisilta.

Nykypäivän kuulumisia

Niilo siirtyi eskarista kouluun ja luokan tytöt ja pojat leikkivät edelleen todella hyvin sekaisin ja he ovat hyvin suvaitsevaisia. Koulun puolella tytöt ja pojat jaetaan erikseen muun muassa pukuhuoneisiin ja vessoihin. Sen sijaan eskarin vessat ovat edelleen sekavessoja myös Niilon siirryttyä kouluun.

Tiinan nykyisessä ryhmässä lapset jakautuvat selkeästi poikiin ja tyttöihin. Ryhmässä esiintyy paljon sellaista suhtautumista, että ”mä en tyttöjen kanssa leiki” ja ”voitko kuvitella, mä jouduin sellaiseen pöytään, jossa on pelkkiä poikia”.

-Kerran menimme pelaamaan sählyä. Osa lapsista on pelannut jo pari vuotta ja ovat taitavia ja osa tytöistä olivat arkoja ja heitä jännitti. Jaoin salin kahtia ja lapset kysyivät heti, että laitetaanko tytöt ja pojat erikseen. Teimme kuitenkin sekajaon taitojen mukaan. Periaatteessa jako tyttöihin ja poikiin olisi voinut myös toimia, mutta Niilon ja hänen äitinsä vaikutuksesta ajatteluni on muuttunut. Olen alkanut ajatella, että tytöt-pojat on keinotekoinen jako ja tärkeintä on, että oppii tekemään yhteistyötä kaikkien kanssa.

Niilon ja Tiinan nimet on muutettu

Päivikki Koskinen, Kaisa Salo, Hanna Salonen

SOTE-uudistus -uhkakuvia vai toivoa paremmista peruspalveluista?

 

Suuri mullistus on täällä reilun parin vuoden päästä: Sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät maakuntien järjestämisvastuulle 1.1.2021. Siitä lähtien kunnat eivät enää järjestä sosiaali- ja terveyspalveluita. Miten palvelut jatkossa tuotetaan ja miten varmistetaan, että palvelut tuotetaan niin, että jokaisella kansalaisella on yhtäläiset mahdollisuudet saada laadukasta hoitoa tai palvelua riippumatta asuinpaikasta? Onko vuonna 2021 maaseudulla ja kaupungissa asuvalla samat mahdollisuudet saada tarvitsemaansa hoitoa tai palvelua? Lisääntyvätkö kotiinannettavat palvelut tai etävastaanotot merkittävästi?

Valinnanvapaus ja monituottajamalli todennäköisesti tulevat lisäämään palvelujen tarjontaa ja käyttöä, jolloin sote-järjestelmän kustannukset lisääntyvät. Aiheuttaako se korotuksia palvelumaksuihin, jolloin köyhien palveluidenkäyttäjien olot voivat kurjistua? Pystyvätkö he maksamaan nousevia palvelumaksuja? Aiheuttaako tämä kehitys eriarvoistumista etenkin mielenterveyspotilaiden ja pitkäaikaissairaiden näkökulmasta?

Palvelumaksujen nousua on hillittävä, jotta hoitoonpääsy toteutuu. Osa potilaista ei kykene tekemään valintapäätöstä itsenäisesti heikentyneen kognitiivisen kyvyn vuoksi. Kansalaisille on taattava riittävä palveluohjaus palveluiden viidakossa navigointiin. Tulevaisuudessa sote-keskuksiin käyttöön tuleva asiakassuunnitelma monialaisia palveluita käyttäville asiakkaille huolehtii siitä, että palvelusuunnitelma on heillä yhteenkoottuna, ei pirstaleisena. Asiakassuunnitelma ei ole kuitenkaan velvoittava ja koskee noin 10 prosenttia väestöstä, jotka tarvitsevat monia palveluita. Tavoitteena on saada (esim. mielenterveyspalveluiden) hoitoketjut paremmin hallintaan.

THL: n sähköinen mietintö ”Näkökulmia lakiluonnokseen asiakkaan valinnanvapaudesta sosiaali- ja terveydenhuollossa” Jukka Kärkkäinen, Jaana Suvisaari, Riikka Lämsä ja Kristiina Kuussaari toteavat, että uudistuksen myötä tuleva perustason sote-keskus-järjestelmä voi nykytilanteeseen nähden tehostaa mielenterveyspotilaiden hoidon alkuvaihetta. Keskeinen hallinnollinen väline on maakunnan palvelulupaus, jolla voidaan määrittää palvelujen resurssointia yhdenvertaisesti alueellisesti ja potilasryhmien kesken.

Sote-uudistusta valmisteleva projektijohtaja Päivi Nerg valtiovarainministeriöstä kertoo Mtv:n uutisten haastattelussa 8.11.2018, että päätavoitteena sote- ja maakuntauudistuksessa on panostaminen perusterveydenhoitoon ja maakunnissa julkisella rahoituksella tuotettavien sosiaali- , terveys- ja muiden maakunnan vastaavien palveluiden tuottaminen yhdenvertaisina. Kansalainen tulee huomaamaan parannukset siitä, että peruspalveluihin alkaa päästä paremmin. Ikäihmisten hoitotarpeen kasvuun pyritään myös vastaamaan. Nerg mainitsee haastattelussa myös yleisesti, että sosiaali- ja terveyspalveluiden säästöihin pyritään muiden muassa digitalisaatiota ja sähköisiä palveluita lisäämällä.

Aikaisintaan vuonna 2023 tulee voimaan valinnanvapaus. Silloin muutokset tulevat näkyväksi kansalaisille, koska silloin jokaisen on valittava itselleen sote-keskus, jonka asiakkaana haluaa olla. Soten alkuvaiheessa 2021 ei kansalainen välttämättä huomaa merkittävää muutosta palveluiden järjestämisessä.

Perhetyöntekijänä lapsiperhepalveluissa ja lastensuojelussa, jossa toimipaikkani on fyysisesti ollut kunnan sosiaalitoimisto ja myöhemmin hallinnollisesti perhekeskus, en osaa kovin kirkkaasti ajatella, miten työni on tulevaisuudessa järjestetty, muutoin kuin että työskentelykuntaani on rakenteilla (tulevaisuudessa maakunnan hallinnoima) sote-keskus, joka kokoaa sosiaali- ja terveyspalvelut saman katon alle. Ajatus kuulostaa hyvältä kuntalaisen näkökulmasta.

Miten lapsiperhepalveluiden asiakas valitsee tarvitsemansa kotiin annettavan palvelun? Voiko hän valita yksityisen palveluntuottajan ja mitä se merkitsee ”pitkän, mutta kapean-leivän” kuntatyöntekijöille? Lisääntyvätkö yt-neuvottelut julkisella sektorilla, jos palveluiden kysyntä siirtyy enemmän yksityisen tai kolmannen sektorin toimijoille? Paljonko merkitsee palvelumuotoiluosaaminen ja osaamisen tuotteistaminen ja markkinointi? Tämä alkaa kuulostaa markkinataloudelta.

Nähtäväksi jää, miten sote-uudistus konkreettisesti helpottaa palveluiden saatavuutta ja toteuttaa yhdenvertaisuuden tavoitetta koko maassa.

LÄHTEET:

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, internetsivu, luettu 19.11.2018

https://thl.fi/fi/web/sote-uudistus/valinnanvapaus

Kärkkäinen, J, Suvisaari, J, Lämsä, R., Kuussaari K, 2018. Näkökulmia lakiluonnokseen asiakkaan valinnanvapaudesta sosiaali- ja terveydenhuollossa (lakiluonnoksen versio 31.1.2017) Mielenterveyspalvelut. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

https://thl.fi/documents/2616650/2646346/5ValinnanvapausMielenterveyspalvelut+%282%29.pdf/833476d2-8c48-4ab4-8f95-94648db4a004

Nerg, P. 2018. Sote-projektia vetävä Päivi Nerg: Säästöt eivät ole se tärkein tavoite vaan palveluiden saannin takaaminen. Mtv-uutiset 8.11.2018. Toimittaja Jarno Miettinen.

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/sote-projektia-vetava-paivi-nerg-saastot-eivat-ole-se-tarkein-tavoite-vaan-palveluiden-saannin-takaaminen/7155796#gs.SNYbceM

Mitä taloussosiaalityö pitää sisällään? Mietintöjä Kela-siirrosta

Taloussosiaalityön merkitys on nostanut päätään perustoimeentulotuen siirtyessä Kelan käsiteltäväksi vuoden 2017 alusta. Täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen myöntämisestä päättää edelleen kunnan sosiaalityöntekijä. Eriytymisessä on haasteena esimerkiksi se, ettei tukia haeta enää yhdestä paikasta vaan asiakkaan tulee hakea niitä sekä Kelasta että mahdollisesti lisäksi harkinnanvaraista toimeentulotukea kunnan sosiaalitoimesta. Harkinnanvaraisen toimeentulotuen myöntäminen kunnilta on kasvanut Kela muutoksen jälkeen, mikä saattaa johtua esimerkiksi siitä, että asiakkaan tilannetta ei seurata yhtä tarkasti, jolloin taloudenpito saattaa suistua raiteiltaan helpommin.

Suomen sosiaaliturva tukee ihmistä vaikeissa elämäntilanteissa taaten perusturvan tason kaikille Suomessa vakituisesti asuville sosiaaliturvaan kuuluville. Osa sosiaaliturvasta on katettu vakuutuksin kuten työeläkevakuutus, sairausvakuutus, työtapaturma- ja ammattitautivakuutus tai työttömyysvakuutus, joiden maksut kerätään vakuutetuilta ja työnantajilta vakuutusmaksuilla. Osa tuista katetaan täysin verovaroin. Toimeentulotukea pidetään sosiaaliturvan viimesijaisimpana tukena. Taloussosiaalityö toimii pitkälti toimeentulotuen tarpeessa olevien asiakkaiden kanssa.

Mistä toimeentulotuki koostuu?

Toimeentulotuki koostuu perusosasta, jossa perheen yhteen laskettujen menojen, tulojen ja varojen erotuksen määrästä muodostuu maksuvaralaskelma. Perustoimeentulotuki on tarkoitettu kattamaan ravinto- vaate- ja joitain terveydenhuoltomenoja sekä henkilökohtaiseen ja kodin puhtauteen ja harrastus- ja virkistystoimintaan, paikallisliikenteeseen, sanomalehteen, puhelimeen, tietoliikenteeseen ja muihin jokapäiväisin menoja aiheuttaviin kuluihin.

Täydentävää toimeentulotukea kunnan sosiaalityöntekijä voi myöntää harkinnanvaraisesti asiakkaan erityisistä tarpeista tai olosuhteista johtuviin, toimeentulon turvaamiseksi tai itsenäisen suoriutumisen edistämiseksi tarpeelliseksi harkittuihin menoihin. Erityistarpeita tai olosuhteina voidaan katsoa olevan esimerkiksi pitkäaikaisesta tai vaikeasta sairaudesta, pitkäaikaisesta toimeentulotuen saamisesta tai lasten harrastustoiminnasta johtuvat erityistarpeet.

Ehkäisevän toimeentulotuen tarkoituksena on edistää henkilön ja perheen sosiaalista turvallisuutta ja omatoimista suoriutumista sekä ehkäistä syrjäytymistä ja pitkäaikaista riippuvuutta toimeentulotuesta, perusteista päättää kunta. Muun muassa tuen saajan aktivointia tukeviin toimenpiteisiin, asumisen turvaamiseksi, ylivelkaantumisesta tai taloudellisen tilanteen äkillisestä heikentymisestä aiheutuvien vaikeuksien lieventämiseksi sekä muihin tuen saajan omatoimista suoriutumista edistäviin tarkoituksiin voidaan myöntää ehkäisevää toimeentulotukea.

Laissa toimeentulotuesta 1997/1412 säädetään tuen määräytymisestä.

Takaako selkeät ohjeet helpon asioinnin?

Toimeentulotuen kohdalla ajatus monimutkaisesta ja monesta eri paikasta haettavasta etuudesta ei varsin ole helppo asiakkaille, jotka saattavat toimeentulotukea tarvita. Henkilön, joka saattaa joutua hakemaan toimeentulotukea tilapäisesti työttömyydestä, sairaudesta tai muusta syystä johtuen, tulee pääsääntöisesti nykyisin ensin tehdä perustoimeentulotukihakemus Kelaan, ennen yhteydenottoa sosiaalityöntekijään täydentävästä tai ehkäisevästä toimeentulotuesta. Sen lisäksi monenlaiset eri termit voivat olla asiakkaalle hankalia ymmärtää. Asiaa voi ajatella myös vähän niin, ettei kukaan työntekijä varsinaisesti seuraa asiakkaan tilannetta alusta loppuun.

Kelan sivut ohjaavat selkeästi tukien hakemisessa, toimeentulotuen kohdalla ohje on myös selkeä: ” Hae ensin päätös perustoimeentulotuesta Kelasta. Ilmoita samassa hakemuksessa, jos haet täydentävää tai ehkäisevää tukea. Voit pyytää, että Kela siirtää hakemuksen kuntaan. Jos olet jo saanut päätöksen perustoimeentulotuesta, hae täydentävää ja ehkäisevää tukea suoraan kunnasta.” sekä Kelan ja kunnan välisestä yhteistyöstä: ”Onko sinulla tai perheelläsi tarvetta keskustella Kelan työntekijän tai kunnan sosiaalihuollon ammattihenkilön kanssa? Tarpeen mukaan Kela välittää tietojasi kunnan sosiaalitoimeen, jossa voidaan pohtia elämäntilannettasi syvällisemmin kuin Kelassa.” Lisäksi Kelan elämässä.fi sivustolla yhdessä artikkelissa havainnollistetaan ja neuvotaan, miten toimeentulotukea sekä harkinnanvaraista toimeentulotukea haetaan esimerkiksi harrastukseen kunnalta https://elamassa.fi/tyo-ja-toimeentulo/toimeentulotukihakemus-kelaan/. Ohjeita kyllä on tullut, mikä varmasti lieventää epätietoisuutta jonkin verran. Kela-siirrosta on lisäksi tehty monta tuoretta selvitystä sekä toimeentulotukiasiakkaiden että kunnilla toimeentulotukihakemuksia käsitelleiden ja sosiaalityöntekijöiden näkökulmista ja kokemuksista ammattikorkeakoulujen opinnäytetöinä (Theseus.fi).

Jotta taloussosiaalityössä voidaan vaikuttaa asiakkaiden toimeentuloa koskeviin haasteisiin, tulisi eriarvoistumiseen puuttua nykyistä kokonaisvaltaisemmin ja mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ennen ongelmien kasautumista. Taloussosiaalityötä tekevät työntekijät voisivat pitää suurempaa ääntä yhteiskunnassamme taistellessa eriarvoisuuden lisääntymistä vastaan ja ennaltaehkäisyyn tulisi satsata.

 

Lähteet:

Elämässä.fi https://elamassa.fi/tyo-ja-toimeentulo/toimeentulotukihakemus-kelaan/

STM. 2018 https://stm.fi/toimeentulo

Kela.fi Toimeentulotuki

Theseus.fi

 

Essi Huovila

Käyttäydytäänhän hyvin toisiamme kohtaan, myös somessa

Johonkin kuuluminen on aina ollut ihmisille tärkeää. Sosiaalinen media eli some mahdollistaa tämän. Jokaisella on mahdollisuus löytää toinen ihminen, ryhmä tai yhteisö johon kuulua välimatkasta riippumatta. Some tuo paljon positiivista elämäämme. Se tuo uutta kuulumisen tunnetta, se voi ehkäistä yksinäisyyttä, se tarjoaa tietoa, vertaistukea, ja antaa uuden väylän ilmaista itseään ja ajatuksiaan. Sosiaalinen media ei ole erillään lasten ja nuorten muusta sosiaalisesta elämästä, vaan se on osa sitä. Se on yksi paikka muiden joukossa olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa.

Some voi myös pahimmillaan sulkea ulos ryhmästä, jostain mihin haluaisi kuulua tai jostain johon jopa pitäisi kuulua. Se on luonut uuden ympäristön ja tavan kiusata ja loukata. Kiusaaminen ei ole enää tönimistä käytävillä, se on Snapchat ja yksityiset ryhmät. Se on toisten videoiden jakamista ja niiden pilkkaamista, kuvien muokkaamista meemeiksi.

Applikaatioissa erilaiset emojit ja palkinnot motivoivat lähettämään enemmän ja enemmän kuvia kavereiden kesken. Monia ilman varsinaista sisältöä, mutta monet jakaen sisältöä itsestä tai toisista. Nuoret kuvaavat toisia salaa. Sinä voit olla tietämättäsi uhri ja naurun aihe somessa, vain koska satuit kaatumaan kadulla tai riisuuduit uimahallissa väärään aikaan.

Sosiaalisen median hyödyt ja haitat eivät niinkään liity siihen, että joku palvelu tai sovellus olisi itsessään huono vaan siihen etteivät käyttäjät käytä sitä oikein. Somessa pätevät ihan samat säännöt kuin muuallakin sosiaalisessa kanssakäymisessä, kohtele toisia kuin itseäsi haluaisit kohdeltavan ja toimi vastuullisesti.

Emme voi kuitenkaan osoittaa ainoastaan nuorisoa syyttävällä sormella. Some on täynnä kiusaamista ja huonoa käytöstä, ikään katsomatta. Yksi mieleenpainuvimmista itselleni on ollut Sakari Timosen blogikirjoitus liittyen 8.3.17 Helsingissä mielenosoituksen yhteydessä yritettyyn itsemurhaan ja sen aiheuttamaan some keskusteluun. (https://blogit.apu.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/2017/03/08/ihmisyyden-raunioilla/?_ga=1.82863827.410094973.1481982313)

Sosiaalipsykiatrian professori Sami Pirkola Tampereen yliopistosta arvioi, että kiusaamiseen houkuttelee osaltaan sosiaalisen median luonne. Tietynlaiset estot katoavat koska kommunikointi on helppoa ja siinä on pieni anonyymiuden tunne, vaikka osallistuttaisiin nimelläkin. Keskustelusta ei voi yhtä konkreettisesti poistua kuin todellisen maailman keskustelusta ja syvälle tunkeutuneita sanoja kannetaan mielessä.

Emme kukaan tunnu vielä olevan kunnollisen some -etiketin omaavia. Tämä on ensiarvoisen tärkeä taito. Työantajat käyttävät googlea palkatessaan uutta väkeä ja epäasiallinen käytös ja kuvat voivat maksaa työpaikan verran. Ihmisiä on myös irtisanottu epäasiallisen kirjoittelun vuoksi.

Tulevaisuus kun tulee olemaan enemmän ja enemmän digiä – halusimme tai emme. Tarvinnemme some -taito kortin, ajokortin sosiaaliseen mediaan ja siellä käyttäytymiseen. Tähän kun lisäämme vielä empatia taidon jota me kaikki voimme toisissamme vahvistaa, ehkä meillä vielä on toivoa käyttää somea enemmän hyvään kuin pahaan.

Sanat satuttavat ja jättävät jälkiä, nekin joita ei koskaan ääneen ole lausuttu, ne jotka vain luemme. Some ei ole verho jonka taakse voi piiloutua ja sen takaa huudella asioita, joita ei kasvotusten kehtaisi sanoa kuten Espoon Saunalahden koulun neljännen luokan luokanopettajan Taru Ikäheimonen kuvasi Ylen uutisissa.

Ollaan jokainen esimerkkinä toisillemme hyvästä käytöksestä, myös täällä somessa.

Kuva: https://elisa.fi/sananvastuu/

– Elisan #sananvastuu -hanke jonka tavoitteena on yhdessä asiakkaiden kanssa tuottaa yhden päivän aikana (19.11.) verkkoon niin paljon positiivisuutta, että se jättää varjoonsa kiusaajat, häiriköt ja vihapuheet.

 

Emma Piirinen

Asiasanat: some-taidot, some -etiketti, empatia, yhteisvastuu

 

Lähteet:

https://yle.fi/uutiset/3-10333414

https://yle.fi/uutiset/3-9399679

https://yle.fi/uutiset/3-9800930

https://www.mll.fi/vanhemmille/tietoa-lapsiperheen-elamasta/lapset-ja-media/lapsi-sosiaalisessa-mediassa/

https://elisa.fi/sananvastuu/

”I want to be an active citizen” – Maahanmuuttajan kokemuksia vapaaehtoistoiminnasta

Maahanmuuttajat vapaaehtoistoiminnan tekijöinä on Suomessa jäänyt sangen tutkimattomaksi alueeksi. Maahanmuuttajat nähdään useimmiten vapaaehtoistoiminnan kohteina ja osallistujina. Vapaaehtoistyötä tulisi tutkia laajemmin, jotta voitaisiin saavuttaa kattavampi ymmärrys sen kokonaisuudesta ja moninaisuudesta. Vapaaehtoistoiminta on yhteiskunnankin kannalta merkittävää, sillä maahanmuuttajien määrä on koko ajan kasvussa. Maahanmuuttajat vapaaehtoistyön tekijöinä nostaa heidät myös erilaiseen rooliin. He ovat aktiivisia toimijoita yhteisössään ja aktiivisia kansalaisia yhteiskunnassa. Vapaaehtoistoiminta onkin tärkeä kansalaisyhteiskunnan osa-alue.

Iranista Suomeen opiskelemaan muuttanut Daniel kiinnostui pari vuotta sitten vapaaehtoistoiminnasta. Hän toteaa yhdeksi motiiviksi: ”I want to be an active citizen.”

Ajatus maahanmuuttajasta maahanmuuttajien parissa onkin varsin mielenkiintoinen. Tällainen asetelma mahdollistaa niin vertaisena toimimisen kuin kokemusasiantuntijuuden hyödyntämisen. Lisäksi kielimuuri voi olla matalampi ja kulttuurien törmäys vähäisempää. Mikä saa Suomeen muuttaneen ulkomaalaisen innostumaan vapaaehtoistyöstä? Millaisia kokemuksia tällainen on antanut ja millaisia vaikutuksia sillä on ollut henkilön omaan elämään?

Daniel kertoo aikanaan kotimaassaan Iranissa halunneensa maksaa takaisin yhteiskunnalle muun muassa sen tarjoamasta koulutuksesta hyvän tekemisen muodossa. Kuitenkaan tällöin hänellä ei ollut tähän mahdollisuutta. Tampereelle muuttamisen jälkeen innostus vapaaehtoisena toimimista kohtaan johdatti hänet mukaan Punaisen Ristin toimintaan tekemään muun muassa käännösaputehtäviä. Myöhemmin Daniel sai kuulla asuinalueellaan toimivasta TEKO-hankkeesta, josta hän kiinnostui. TEKO eli Tehostettu kotoutuminen -hankkeessa edistetään kotoutumista Hervannan alueella kahdensuuntaisesti. Hanke näkee uudet tulijat positiivisesti aktiivisina toimijoina. Kulttuurien kohtaamisen sekä vuorovaikutuksen myötä avautuvan avoimen dialogin kautta tavoitellaan uudenlaista monimuotoista yhteisöllisyyttä.

”They have seen something in me. They respect me”

TEKO-hankkeessa annettiin Danielille kirjaimellisesti vapaat kädet hyödyntää osaamistaan ja kiinnostustaan. Hän huomasi TEKO-hankkeeseen tutustuessaan toimintaan osallistuvien maahanmuuttajien englannin kielen taidot puutteellisiksi. Danielia kannustettiin englannin ryhmä -idean suhteen, jota hän vetänyt persiankielisille nyt noin vuoden ajan kaksi kertaa viikossa. Ryhmässä käy 19–37-vuotiaita maahanmuuttajia, joista suurin osa on afgaaneja. Ryhmäkoko on suurimmillaan 12 henkeä ja vähimmillään 4. Osa ryhmäläisistä kulkee toimintaan mukaan keskustasta asti.

Daniel kokee päässeensä mukaan osaksi TEKO-hankkeen yhteisöä ja pystyneensä rakentamaan verkostoaan toiminnan kautta. Vapaaehtoistoiminnan kautta maahanmuuttaja voi hyödyntää yksilötekijöitään ja samalla kokea olevansa tärkeä osa ympäristöään. Vapaaehtoistoiminnalla on tutkitusti kotoutumista tukeva vaikutus. Daniel kertoo olleensa hankkeen kautta mukana myös erilaisilla retkillä ja henkilökunnan koulutuksissa sekä virkistyspäivissä. Danielin sanojen mukaan ”they try to make me happy”, mikä kuulostaa siltä, että hän on tärkeä osa paikan toimintaa ja hänen panoksensa yhteisön hyväksi on merkittävää.

Vapaaehtoistyö on saanut nuoren miehen myös kiinnostumaan sosiaalityöstä, vaikka hän opiskelee ja työskenteleekin täysin eri alalla. Vapaaehtoistoiminta on yksi reitti osallisuuteen ja vaikka itse vapaaehtoistoiminta tapahtuu hyvin lähellä esimerkiksi juuri Hervannassa, sen vaikutukset voivat olla paljon laajempia, valtakunnallisia jopa maailmanlaajuisia. Vapaaehtoistoiminta on monimerkityksellistä ja sillä on vaikutusta myös onnellisuuteen ja hyvinvointiin.

 

Lähteet:

http://lauda.ulapland.fi/handle/10024/62626

https://tampereenseurakunnat.fi/sivustot/teko-hanke

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/23357/Itkonen_Outi.pdf?sequence=1

TEKO-hankkeessa vapaaehtoisena toimivan Danielin haastattelu

 

Niina Kärkkäinen

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vinkkejä taloudenhallinnan työkalupakkiin

Kirjoittajat:
Sosionomi YAMK-opiskelijat Paula Pihkoluoma ja Taika Karodia, ryhmä 18YSO

Taloudenhallinnan käsitteet

Sosiaalityöhön on noussut uusi ajankohtainen teema – taloussosiaalityö. Aiemmin suomenkielisessä sosiaalityön sanastossa melko tuntemattoman käsitteen toi esiin Katri Viitasalo tuoreen väitöskirjansa “Äitien pyrkimykset ja toimintamahdollisuuksien valikko. Käsitteellinen tutkimus äitien taloudellisista toimintamahdollisuuksista” myötä. Taloussosiaalityö tarkoittaa lyhyesti asiakkaan taloudellisen toimintakyvyn vahvistamista, taloudellisen osaamisen ja toiminnan kehittämistä ja toimia taloudellisesti haavoittuvaisten aseman parantamiseksi. Muun muassa PRO SOS hanke- on tarttunut härkää sarvista kiinni. Hankkeen avulla sosiaalialan ammattilaisia on tiedotettu ja koulutettu asiakkaan auttamiseksi taloussosiaalityön suuntauksen mukaisesti. Sosiaalityöntekijät Tampereen kaupungilta kertoivat huomanneensa työssään, että asiakkaiden velkaantuminen on selkeästi kasvanut viime vuosina, ja velkamäärät nuorillakin asiakkailla voivat olla huomattavan suuria. Tilastokeskuksen raportista ilmenee, että suomalaisten velat ovat lisääntyneet huomattavasti 2000-luvun puolivälin jälkeen. Tähän on vaikuttanut toki matala korkotaso ja halu parantaa asumisen tasoa, mutta osansa on varmasti myös pikavippiyhtiöillä ja muilla luotontarjoajilla.

Ketkä velkaantuvat?

Heikko taloudellinen toimintakyky ei rajaudu koskettamaan pelkästään sosiaalityön asiakkaita. Jopa työssäkäyvät, koulutetut ja hyvätuloiset henkilöt saattavat elää yli varojensa. Suomessa on varmasti paljon ihmisiä, jotka elävät jatkuvasti luotolla. He siis saattavat olla hyvätuloisia, mutta joutuvat tuloillaan aina maksamaan edellisessä kuussa otettuja luottojaan, josta seuraa taas se, että loppukuusta on jälleen otettava uusi kulutusluotto. Monet ihmiset elävät yli varojensa.

Naisten heikkoutena ovat usein vaatteet ja kosmetiikka, miehillä elektroniikka ja harrastusvälineet. Ostokset aiheuttavat hetkellisen mielihyvän, joka vakavimmillaan johtaa ostoriippuvuuteen. Takuusäätiön ja velkaneuvonnan havaintojen mukaan ostoriippuvuudesta kärsivät yleisimmin alle 40-vuotiaat naiset. Uutena ylivelkaantuneena ryhmänä on tullut esille eläkkeelle jääneet isoäidit, jotka ostelevat lapsenlapsilleen materiaa yli varojensa. Myös päihde-, peli- ja mielenterveysongelmat voivat helposti johtaa velkaantumiseen. Ostoriippuvuus voi johtaa taloudellisiin vaikeuksiin, velkoihin, ahdistukseen, masennukseen, ihmissuhteiden huonontumiseen ja itsetuhoisuuteen.

Apuvälineitä velkataakasta selviytymiseen

Velkaantumisesta selviytymiseen on tarjolla monia apukeinoja. Tampereella apua saa A-killasta ja talous- ja velkaneuvonnasta. Yhteyttä voi ottaa myös terveydenhuoltoon tai sosiaalityöhön ja sitä kautta saada tapaamisajan ammattilaisen kanssa keskusteluun. Huoli suomalaisten velkaantumisesta herätti idean lähteä selvittämään, kuinka omaa talouttaan voi pyrkiä hallitsemaan ilmaisin keinoin omatoimisesti, ennen turvautumista julkisiin sosiaali- tai terveyspalveluihin.

Mielestämme tärkeintä taloudenhallinnassa on hahmottaa, kuinka paljon rahaa tulee ja menee tililtä joka kuukausi. Homma alkaa tylsältä kuulostavan budjetin laatimisesta. Tulot on yleensä helppo tarkistaa tiliotteelta tai etuudenmaksajalta, samoin kuukausittain toistuvat laskut ja asumismenot, mutta muiden menojen selvittäminen voi olla vaikeampaa. Kuukauden ajan kannattaa kerätä kuitit kaikista ostoksista ja kirjata exel- taulukkoon tai ruutuvihkoon joka ikinen meno. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta tieto omista todellisista numeroistaan on varmasti vaivan väärti. Kun on tiedossa tulot ja menot, on luonnollisesti helpompaa tehdä korjausliikkeitä turhien menojen poistamiseksi.

Keskusteluapu ja vertaistuki

Jos haluaa keskustella anonyymisti velkatilanteestaan ja saada ohjausta esimerkiksi omien turhien menojen karsimiseen, tai rohkaisua avun hakemiseen, löytyy Takuusäätiöltä mainiot matalankynnyksen palvelut tähän tarkoitukseen. Takuusäätiön internetsivustoon kannattaa tutustua, sieltä löytyy paljon tietoa, artikkeleita, oma-apuohjeita ja työkaluja parempaan taloudenhallintaan.

https://www.takuusaatio.fi/

Velkalinja puh. 0800 98009, arkisin klo 10-14

Kysy rahasta chat-palvelu ma-to klo 12:30-15

Facebookissa on paljon ryhmiä aiheena taloudenhallinta ja vaurastuminen. Nykyään löytyy myös blogeja ja internetsivustoja, joista voi saada asiallista tietoa taloudenhallinnasta, esimerkiksi https://www.rahataidot.fi/ Kirjastosta saa lainattua selkokielisiä kirjoja taloustaitojen kohentamiseksi, esimerkiksi Jenni Selosmaan Kukkaron kuningatar tai Mikko Sjögrenin Tunne taloutesi – tunnetaloutesi.

Työkalut

Penno.fi -sovellus https://penno.fi/home, tai paperinen Penno-työkirja https://www.takuusaatio.fi/sites/default/files/penno_selvita_rahatilanteesi_netti.pdf ovat kehuttuja työkaluja rahankulun seuraamiseen. Myös pankeilla on omia sovelluksiaan rahankäytön seuraamiseen ja hallintaan. Pivo-sovellus https://pivo.fi/ toimii kaikkien pankkien asiakkailla, sen avulla on erittäin helppo seurata kuinka paljon rahaa menee päivittäin korttimaksamiseen. Sovelluksen kautta kilahtaa puhelimeen heti ilmoitus kaikesta kortilla maksamisesta.

Käteisen käytön väheneminen aiheuttaa varmasti jossain määrin rahan arvon hämärtymistä, joten joillekin toimiva tapa voi olla nostaa käteisenä ruoka- ja käyttörahansa ja jakaa kirjekuoriin viikon käyttövarat. Erillisten tilien hankkiminen eri käyttötarkoituksiin voi olla myös toimiva menetelmä. Näin korvamerkityt summat voivat pysyä paremmin tallessa. Esimerkiksi voi olla hyödyllistä pitää erilliset tilit ruokaostoksille ja kulutukselle ja molempiin omat maksukortit, toki tarkistaen ensin pankin hinnastot. S-pankissa saa asiakasomistajana pitää kaksi maksukorttia veloituksetta ja avata maksutta useita tilejä. Myös harvemmin tuleville laskuille, kuten vakuutuslaskulle, voi siirtää erilliselle tilille joka kuukausi pienen summan.

Tärkein työkalu löytyy tietenkin jokaisen pään sisältä ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Taloudenhallintaa pitäisi opetella jo lapsuudenkodissa, mutta sitä on mahdollista oppia myös myöhemmin. Kantapään kautta saatu oppi on parasta, mutta taloudenhallinnan suhteen se voi käydä turhan kalliiksi.

LÄHTEET

Suomen virallinen tilasto (SVT): Velkaantumistilasto [verkkojulkaisu].
ISSN=1797-8793. 2015, 1 Asuntokuntien velkaantuminen hidastunut viime vuosina. Helsinki: Tilastokeskus. Luettu 24.10.2018.
http://www.stat.fi/til/velk/2015/velk_2015_2016-06-22_kat_001_fi.html

Takuusäätiö.fi

Tilastokeskus 2013. Suomalaisten velkaantuminen eurooppalaista keskitasoa. Julkaistu 3.6.2013. Luettu 24.10.2018. http://www.stat.fi/artikkelit/2013/art_2013-03-11_009.html

Karhukorpi, M. 2018. Ostin hyvää mieltä. Aamulehti. 137 (288), A6-A11.