Johonkin kuuluminen on aina ollut ihmisille tärkeää. Sosiaalinen media eli some mahdollistaa tämän. Jokaisella on mahdollisuus löytää toinen ihminen, ryhmä tai yhteisö johon kuulua välimatkasta riippumatta. Some tuo paljon positiivista elämäämme. Se tuo uutta kuulumisen tunnetta, se voi ehkäistä yksinäisyyttä, se tarjoaa tietoa, vertaistukea, ja antaa uuden väylän ilmaista itseään ja ajatuksiaan. Sosiaalinen media ei ole erillään lasten ja nuorten muusta sosiaalisesta elämästä, vaan se on osa sitä. Se on yksi paikka muiden joukossa olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa.

Some voi myös pahimmillaan sulkea ulos ryhmästä, jostain mihin haluaisi kuulua tai jostain johon jopa pitäisi kuulua. Se on luonut uuden ympäristön ja tavan kiusata ja loukata. Kiusaaminen ei ole enää tönimistä käytävillä, se on Snapchat ja yksityiset ryhmät. Se on toisten videoiden jakamista ja niiden pilkkaamista, kuvien muokkaamista meemeiksi.

Applikaatioissa erilaiset emojit ja palkinnot motivoivat lähettämään enemmän ja enemmän kuvia kavereiden kesken. Monia ilman varsinaista sisältöä, mutta monet jakaen sisältöä itsestä tai toisista. Nuoret kuvaavat toisia salaa. Sinä voit olla tietämättäsi uhri ja naurun aihe somessa, vain koska satuit kaatumaan kadulla tai riisuuduit uimahallissa väärään aikaan.

Sosiaalisen median hyödyt ja haitat eivät niinkään liity siihen, että joku palvelu tai sovellus olisi itsessään huono vaan siihen etteivät käyttäjät käytä sitä oikein. Somessa pätevät ihan samat säännöt kuin muuallakin sosiaalisessa kanssakäymisessä, kohtele toisia kuin itseäsi haluaisit kohdeltavan ja toimi vastuullisesti.

Emme voi kuitenkaan osoittaa ainoastaan nuorisoa syyttävällä sormella. Some on täynnä kiusaamista ja huonoa käytöstä, ikään katsomatta. Yksi mieleenpainuvimmista itselleni on ollut Sakari Timosen blogikirjoitus liittyen 8.3.17 Helsingissä mielenosoituksen yhteydessä yritettyyn itsemurhaan ja sen aiheuttamaan some keskusteluun. (https://blogit.apu.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/2017/03/08/ihmisyyden-raunioilla/?_ga=1.82863827.410094973.1481982313)

Sosiaalipsykiatrian professori Sami Pirkola Tampereen yliopistosta arvioi, että kiusaamiseen houkuttelee osaltaan sosiaalisen median luonne. Tietynlaiset estot katoavat koska kommunikointi on helppoa ja siinä on pieni anonyymiuden tunne, vaikka osallistuttaisiin nimelläkin. Keskustelusta ei voi yhtä konkreettisesti poistua kuin todellisen maailman keskustelusta ja syvälle tunkeutuneita sanoja kannetaan mielessä.

Emme kukaan tunnu vielä olevan kunnollisen some -etiketin omaavia. Tämä on ensiarvoisen tärkeä taito. Työantajat käyttävät googlea palkatessaan uutta väkeä ja epäasiallinen käytös ja kuvat voivat maksaa työpaikan verran. Ihmisiä on myös irtisanottu epäasiallisen kirjoittelun vuoksi.

Tulevaisuus kun tulee olemaan enemmän ja enemmän digiä – halusimme tai emme. Tarvinnemme some -taito kortin, ajokortin sosiaaliseen mediaan ja siellä käyttäytymiseen. Tähän kun lisäämme vielä empatia taidon jota me kaikki voimme toisissamme vahvistaa, ehkä meillä vielä on toivoa käyttää somea enemmän hyvään kuin pahaan.

Sanat satuttavat ja jättävät jälkiä, nekin joita ei koskaan ääneen ole lausuttu, ne jotka vain luemme. Some ei ole verho jonka taakse voi piiloutua ja sen takaa huudella asioita, joita ei kasvotusten kehtaisi sanoa kuten Espoon Saunalahden koulun neljännen luokan luokanopettajan Taru Ikäheimonen kuvasi Ylen uutisissa.

Ollaan jokainen esimerkkinä toisillemme hyvästä käytöksestä, myös täällä somessa.

Kuva: https://elisa.fi/sananvastuu/

– Elisan #sananvastuu -hanke jonka tavoitteena on yhdessä asiakkaiden kanssa tuottaa yhden päivän aikana (19.11.) verkkoon niin paljon positiivisuutta, että se jättää varjoonsa kiusaajat, häiriköt ja vihapuheet.

 

Emma Piirinen

Asiasanat: some-taidot, some -etiketti, empatia, yhteisvastuu

 

Lähteet:

https://yle.fi/uutiset/3-10333414

https://yle.fi/uutiset/3-9399679

https://yle.fi/uutiset/3-9800930

https://www.mll.fi/vanhemmille/tietoa-lapsiperheen-elamasta/lapset-ja-media/lapsi-sosiaalisessa-mediassa/

https://elisa.fi/sananvastuu/