Suuri mullistus on täällä reilun parin vuoden päästä: Sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät maakuntien järjestämisvastuulle 1.1.2021. Siitä lähtien kunnat eivät enää järjestä sosiaali- ja terveyspalveluita. Miten palvelut jatkossa tuotetaan ja miten varmistetaan, että palvelut tuotetaan niin, että jokaisella kansalaisella on yhtäläiset mahdollisuudet saada laadukasta hoitoa tai palvelua riippumatta asuinpaikasta? Onko vuonna 2021 maaseudulla ja kaupungissa asuvalla samat mahdollisuudet saada tarvitsemaansa hoitoa tai palvelua? Lisääntyvätkö kotiinannettavat palvelut tai etävastaanotot merkittävästi?

Valinnanvapaus ja monituottajamalli todennäköisesti tulevat lisäämään palvelujen tarjontaa ja käyttöä, jolloin sote-järjestelmän kustannukset lisääntyvät. Aiheuttaako se korotuksia palvelumaksuihin, jolloin köyhien palveluidenkäyttäjien olot voivat kurjistua? Pystyvätkö he maksamaan nousevia palvelumaksuja? Aiheuttaako tämä kehitys eriarvoistumista etenkin mielenterveyspotilaiden ja pitkäaikaissairaiden näkökulmasta?

Palvelumaksujen nousua on hillittävä, jotta hoitoonpääsy toteutuu. Osa potilaista ei kykene tekemään valintapäätöstä itsenäisesti heikentyneen kognitiivisen kyvyn vuoksi. Kansalaisille on taattava riittävä palveluohjaus palveluiden viidakossa navigointiin. Tulevaisuudessa sote-keskuksiin käyttöön tuleva asiakassuunnitelma monialaisia palveluita käyttäville asiakkaille huolehtii siitä, että palvelusuunnitelma on heillä yhteenkoottuna, ei pirstaleisena. Asiakassuunnitelma ei ole kuitenkaan velvoittava ja koskee noin 10 prosenttia väestöstä, jotka tarvitsevat monia palveluita. Tavoitteena on saada (esim. mielenterveyspalveluiden) hoitoketjut paremmin hallintaan.

THL: n sähköinen mietintö ”Näkökulmia lakiluonnokseen asiakkaan valinnanvapaudesta sosiaali- ja terveydenhuollossa” Jukka Kärkkäinen, Jaana Suvisaari, Riikka Lämsä ja Kristiina Kuussaari toteavat, että uudistuksen myötä tuleva perustason sote-keskus-järjestelmä voi nykytilanteeseen nähden tehostaa mielenterveyspotilaiden hoidon alkuvaihetta. Keskeinen hallinnollinen väline on maakunnan palvelulupaus, jolla voidaan määrittää palvelujen resurssointia yhdenvertaisesti alueellisesti ja potilasryhmien kesken.

Sote-uudistusta valmisteleva projektijohtaja Päivi Nerg valtiovarainministeriöstä kertoo Mtv:n uutisten haastattelussa 8.11.2018, että päätavoitteena sote- ja maakuntauudistuksessa on panostaminen perusterveydenhoitoon ja maakunnissa julkisella rahoituksella tuotettavien sosiaali- , terveys- ja muiden maakunnan vastaavien palveluiden tuottaminen yhdenvertaisina. Kansalainen tulee huomaamaan parannukset siitä, että peruspalveluihin alkaa päästä paremmin. Ikäihmisten hoitotarpeen kasvuun pyritään myös vastaamaan. Nerg mainitsee haastattelussa myös yleisesti, että sosiaali- ja terveyspalveluiden säästöihin pyritään muiden muassa digitalisaatiota ja sähköisiä palveluita lisäämällä.

Aikaisintaan vuonna 2023 tulee voimaan valinnanvapaus. Silloin muutokset tulevat näkyväksi kansalaisille, koska silloin jokaisen on valittava itselleen sote-keskus, jonka asiakkaana haluaa olla. Soten alkuvaiheessa 2021 ei kansalainen välttämättä huomaa merkittävää muutosta palveluiden järjestämisessä.

Perhetyöntekijänä lapsiperhepalveluissa ja lastensuojelussa, jossa toimipaikkani on fyysisesti ollut kunnan sosiaalitoimisto ja myöhemmin hallinnollisesti perhekeskus, en osaa kovin kirkkaasti ajatella, miten työni on tulevaisuudessa järjestetty, muutoin kuin että työskentelykuntaani on rakenteilla (tulevaisuudessa maakunnan hallinnoima) sote-keskus, joka kokoaa sosiaali- ja terveyspalvelut saman katon alle. Ajatus kuulostaa hyvältä kuntalaisen näkökulmasta.

Miten lapsiperhepalveluiden asiakas valitsee tarvitsemansa kotiin annettavan palvelun? Voiko hän valita yksityisen palveluntuottajan ja mitä se merkitsee ”pitkän, mutta kapean-leivän” kuntatyöntekijöille? Lisääntyvätkö yt-neuvottelut julkisella sektorilla, jos palveluiden kysyntä siirtyy enemmän yksityisen tai kolmannen sektorin toimijoille? Paljonko merkitsee palvelumuotoiluosaaminen ja osaamisen tuotteistaminen ja markkinointi? Tämä alkaa kuulostaa markkinataloudelta.

Nähtäväksi jää, miten sote-uudistus konkreettisesti helpottaa palveluiden saatavuutta ja toteuttaa yhdenvertaisuuden tavoitetta koko maassa.

LÄHTEET:

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, internetsivu, luettu 19.11.2018

https://thl.fi/fi/web/sote-uudistus/valinnanvapaus

Kärkkäinen, J, Suvisaari, J, Lämsä, R., Kuussaari K, 2018. Näkökulmia lakiluonnokseen asiakkaan valinnanvapaudesta sosiaali- ja terveydenhuollossa (lakiluonnoksen versio 31.1.2017) Mielenterveyspalvelut. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

https://thl.fi/documents/2616650/2646346/5ValinnanvapausMielenterveyspalvelut+%282%29.pdf/833476d2-8c48-4ab4-8f95-94648db4a004

Nerg, P. 2018. Sote-projektia vetävä Päivi Nerg: Säästöt eivät ole se tärkein tavoite vaan palveluiden saannin takaaminen. Mtv-uutiset 8.11.2018. Toimittaja Jarno Miettinen.

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/sote-projektia-vetava-paivi-nerg-saastot-eivat-ole-se-tarkein-tavoite-vaan-palveluiden-saannin-takaaminen/7155796#gs.SNYbceM