Kirjoittajalta Removed User

Kuntouttavan työtoiminnan vaikutukset asiakkaan identiteettiin

Kuntouttavan työtoiminnan vaikutukset
asiakkaan identiteettiin

Iso-Kukkula Katja
Jokela Anne-Marie

Blogin tarkoituksena on pohtia, onko kuntouttava työtoiminta oikeasti kuntouttavaa, ja vaikuttaako se positiivisella tavalla työttömän identiteettiin. Yleinen mielipide tai uskomus on, että kuntouttavalla työtoiminnalla on osoitettu olevan myönteiset vaikutukset hyvinvointiin; elämän- ja arjen hallintaan sekä työ- ja toimintakykyyn. Näin mekin ajattelimme ennen kuin opintojaksolla tutustuimme kuntouttavaan työtoimintaan syvällisemmin.

Työttömyydestä työllisyyteen?

Osalle kuntouttava työtoiminta onkin varmasti riittävä toimenpide uudelle alulle työttömyysjakson jälkeen; työttömät, jotka kaipaavat vain pientä apua tai potkua takapuoleensa, hieman lisäkoulutusta tai taitojen päivittämistä.
Entä ne osallistujat, jotka ovat mukana työtoiminnassa, koska henkilö ei oman työ- tai toimintakykynsä rajoitusten vuoksi kykene osallistumaan työhön tai julkisiin työvoimapalveluihin? Kuntakyselyn osaraportin (2016) mukaan heitä on kuitenkin yli 70% kuntouttavan työtoiminnan osallistujista. Tämä tukee tutkimustuloksia, joiden mukaan osallistujien työllistyminen ei ole edistynyt. Joillekin kuntouttavasta työtoiminnasta tuleekin ns. pyöröovisyndrooma, jossa työttömyysjaksot ja aktivointitoimet vuorottelevat. Pitkäaikaistyötöntä pallotellaan paikasta toiseen.

Osattomuudesta osallisuuteen?

Kuntouttavalla työtoiminnalla pyritään löytämään mielekästä tekemistä, jonka ansiosta päivärytmi jäsentyy ja arki selkeytyy. Kuntoutuja tuntee itsensä tärkeäksi ja merkitykselliseksi, kun häntä arvostetaan omana itsenään, oikeudenmukaisessa ympäristössä. Kuntouttava työtoiminta vahvistaa näin omaa identiteettiä. Osallisuus perustuu vastavuoroisuuteen ja tunnustamiseen. Ihmiset tulevat nähdyiksi ja kuulluiksi tavoilla, jotka he kokevat omakseen. Heidän voimavaransa ja kyvykkyytensä vahvistuvat. He ovat valmiit suunnittelemaan elämäänsä ja näkevät lähitulevaisuutensa myönteisenä. Minäpystyvyys vahvistuu ja luo tulevaisuutta.
Tämä visio koskee kuitenkin pientä osaa kuntoutujista. Vastentahtoiset kuntoutujat kokevat osallistamisen turhana, koska he eivät oman näkemyksensä mukaan kuitenkaan voi vaikuttaa asioihinsa. Vaikka kuntouttavaan työtoimintaan osallistuisi aluksi aktiivisesti, niin mitä lähemmäksi kuntoutusjakson loppua mennään, sitä vähemmän työtoimintaan halutaan osallistua. Koetaan, ettei saada kuitenkaan töitä, vaan kierre jatkuu. Osallistutaan vain etujen jatkuvuuden vuoksi, eikä uskota työllistymiseen. Epävarmuus vain lisääntyy, ja työttömän identiteetti säilyy.
Osallisuus parhaimmillaan voimaannuttaa, valtaistaa ja vahvistaa autonomista toimijaa. Toisaalta taas ulkopuolisuus, toimettomuus ja työtoiminnan kontrolloiva vaikutus lisäävät osattomuutta. Ei kuuluta joukkoon.

”Työttömät, joiden ongelmista työttömyys on vain yksi – eikä välttämättä edes isoin”

Pirkanmaan työllisyyskokeilussa 2017-18, on mukana 23 000 työtöntä, joista suurin osa on ollut työttömänä yli 1000 päivää. Kokeilussa on pyritty järjestämään oma valmentaja ja otettu käyttöön uusia välineitä, työttömän yksilöllisten tarpeiden kartoittamiseksi. Kokeilussa on käynyt selväksi, että työttömät ovat kaikkea muuta kuin yhtenäinen massa ja esiin on noussut ryhmä työttömiä, joilla on ennakoitua enemmän ongelmia elämän eri osa-alueilla, kuten ahdistuneisuutta, paniikkihäiriöitä ja voimakasta sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Työttömyyden taustalla saattaakin olla mielenterveyden ongelmia, jotka ovat vuosien mittaan johtaneet siihen, että ihminen on käpertynyt yhä tiiviimmin kotiinsa.

Mäntynevan ja Hiilamon tutkimus (2017) osallisuuden ja osattomuuden dynamiikasta, vahvisti omaa käsitystämme siitä, että nykyinen kuntouttava työtoiminta ei sinällään toimi nyky-yhteiskunnassa. Olisi otettava enemmän huomioon myös osallistujajoukon kokemusten erot, ihmisten elämän tilanteet, elämänketjut ja tosiasialliset mahdollisuusrakenteet. Kenenkään identiteetti ei vahvistu turhilla lupauksilla ja tulevaisuudennäkymillä, jos niihin ei itse yksilönä ole mahdollisuutta, eikä niihin muistakaan henkilöön kohdistuvista syistä päästä.

Mikä neuvoksi?

Muilta opiskelijoilta saamamme palautteen mukaan kuntouttavaa työtoimintaa pidetään hyvänä toimintamallina. Esityksen jälkeen annetuista palautteista kävi ilmi, että työtoiminta kaipaa uusia toimintatapoja tai -muotoja. Esimerkiksi osallistavan budjetoinnin keinoin asiakas osallistuisi oman kuntouttamispolkunsa suunnitteluun demokraattisessa prosessissa. Palvelujen ja investointien suunnittelussa ja päätöksenteossa voitaisiin hyödyntää hyvinkin erilaisia toteutustapoja ja osallistamisen menetelmiä. Osallistuva budjetointi voidaan esimerkiksi sitoa kunnan vuotuiseen talousarvioprosessiin ja määritellä kiinteänä prosenttina budjetista.
Kuntoutuuko työttömän identiteetti työtoiminnan avulla vai ei? Kuntoutuu ja ei kuntoudu. Kuka sen määrittää, mikä on riittävä osallisuuden aste ihmiselle tässä yhteiskunnassa? Tässä osallisuuden, asiakaslähtöisyyden ja valinnanvapauden maassa, sen pitäisi olla itsestään selvyys.

Mäntyneva, P. & Hiilamo, H. 2017. Osallisuuden ja osattomuuden dynamiikka työtoiminnassa. Etnografinen tutkimus kolmella kuntoutuvan työtoiminnan kentällä.
http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/136023/YP1801_Mantyneva%26Hiilamo.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Osallistuva budjetointi

THL–TILASTORAPORTTI 33|2017. Kuntouttava työtoiminta 2016–Kuntakyselynosaraportti
29.9.2017 (Korjattu 6.10.2017)
https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/135308/Tr33_17.pdf?sequence=4

https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/tyollisyyskokeilu-nostanut-tyottomien-aktivointiasteet-hurjiin-lukemiin-punkalaidun-70-sastamala-60-lempaala-46/6774330#gs.w5k2S2M

Asiakaslähtöisyys – vaatimuksia vai yhdessä tekemistä?

Sosiaali- ja terveyspalveluissa pyritään asiakaslähtöisyyteen ja se on usein toiminnan arvoperustana. Kuitenkin usein puhutaan, että toiminta jää enemmänkin asiakaskeskeiseksi tai korkealentoisiksi puheiksi. Vaikka tahtotila on suuri, voi ymmärrys asiakaslähtöisyyden ja asiakaskeskeisyyden eroista jäädä heikoksi. Toisaalta myös arvostelu on helppoa. Voidaankin kysyä, onko asiakaslähtöisyyttä se, että kaikki toiveet ja tarpeet toteutetaan juuri niin kuin asiakas toivoo? Mikä on asiakkaan rooli asiakaslähtöisessä toiminnan kehittämisessä? Sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakaslähtöisyyden lisäämiseksi tarvitaan yhteistä keskustelua ja eri näkökulmien ymmärtämistä, jotta voidaan oppia ja nähdä, mikä todella on asiakaslähtöisyyttä.

Ikääntyneiden palveluissa asiakaslähtöisyys nähdään ikääntyneen kohtaamisena ihmisarvoisena yksilönä, jolla on täydet mahdollisuudet vaikuttaa omaan elämäänsä ja saamiinsa palveluihin. Toiminta ei voi olla asiakaslähtöistä, mikäli palveluntuottaja ei edes kysy ikääntyneiltä ajatuksia toiminnasta. Kehittäminen ilman asiakasta häntä ajatellen ei ole asiakaslähtöisyyttä. Ikääntyneiden osallisuus toiminnassa ja toiminnan kehittämisessä taas mahdollistaa ikääntyneille asiakaslähtöiset palvelut. Kun toiminta on asiakaslähtöistä, myös asiakkaat ovat tyytyväisempiä. Asiakaslähtöisyyden voi ajatella olevan asiakkaan turva ja takaavan asiakkaan hyvän kohtelemisen sekä osallistumisen omien palveluidensa suunnitteluun. Asiakaslähtöisyyttä on viety myös uudelle tasolle, jossa kokeillaan esimerkiksi omaishoitajaperheiden henkilökohtaisen budjetin käyttöä omaishoidon vapaiden käytön sijaan. Henkilökohtaista budjetointia on kokeiltu myös veteraanien palveluissa. Kokeiluissa testataan, miten henkilökohtainen budjetti toimii nykyisen lainsäädännön puitteissa. 

Asiakaslähtöisyydessä osallistumista voidaan pitää asiakkaan näkökulmasta katsottuna synonyyminä yhdenvertaisuuden, itsemääräämisoikeuden ja toimijuuden toteutumiselle. Ikääntyneet on tärkeä nähdä kansalaisina ja sosiaalisina osallistujina, joiden mukaan ottaminen palveluiden suunnitteluun ja toteutukseen on tärkeää. Voimavarat, osaamiset, kyvyt ja aktiivisuus kuuluvat ikääntymiseen. Täytyy kuitenkin muistaa, että kuka tahansa, toimintakyvyn heikentymisestä riippumatta, tulee voida vaikuttaa omaan elämäänsä ja siihen, miten hän toivoo itsensä kohdattavan. Tämä korostuu uudenlaisessa tavassa tuottaa ennaltaehkäiseviä palveluja, joiden asiakkaat ovat kohta eläkkeelle jäävistä yli 100-vuotiaisiin. Näin ollen tarpeet ja toiveet ovat hyvin erilaisia ja tulee turvata tasavertainen mahdollisuus vaikuttaa palveluiden kehittämiseen. Moninaisten tarpeiden ja toiveiden vuoksi toiminnan tuleekin olla hyvin kirjavaa.

Asiakaslähtöisyys on muuttunut ja ikääntyneet ovat valveutuneempia omien oikeuksiensa ja oman näköisen elämänsä suunnittelemisessa. Valveutuneisuus omaan elämään vaikuttamisesta korostuu ikääntyneiden palveluohjauksessa, jossa enenevissä määrin ikääntyneet tiedustelevat esimerkiksi hoitotahdon merkitystä. Lisäksi ikääntyneille suunnattujen luentojen aiheissa korostuvat puheet hoitotahdosta ja edunvalvontavaltuutuksesta.  On tärkeää voida vaikuttaa siihen, miten elämänsä elää ja kuka yksilön asioihin pääsee vaikuttamaan. Ihmiset arvostavat laadukkaita palveluja ja elämänmakuista elämää mahdollisista sairauksista huolimatta.

Asiakaslähtöisyydessä keskeistä on, että palveluita järjestetään asiakkaan tarpeista ja toiveista lähtien mahdollisimman toimiviksi kokonaisuuksiksi. Asiakaslähtöisyys edellyttää asiakkaalta ja palveluntarjoajalta yhteisymmärrystä tarpeiden ja tarjonnan kohtaamisesta parhaalla mahdollisella tavalla ja kustannustehokkaasti. Yhteisymmärryksen saavuttaminen edellyttää palveluntarjoajalta ymmärrystä asiakkaan tarpeista ja asiakkaalta ymmärrystä saatavilla olevista palvelumahdollisuuksista. Lisäksi molempien tulee ymmärtää palveluntarjoajan ja asiakkaan roolit kumppaneina. Kun opitaan ymmärtämään toisen näkökantoja, halutaan myös auttaa toista. Asiakkaan osallisuutta tukeva ja asiakaslähtöinen toiminta merkitsee siis uudenlaista jaettua asiantuntijuutta, jossa sekä asiakkaiden että työntekijöiden asiantuntijuutta ja osaamista arvostetaan. Uudenlainen ajatustapa näkyy myös monitoimijaisessa kehittämisessä, jossa palveluita kehittävät kuntalaiset, yritykset, yhdistykset ja kaupungin edustajat yhdessä.

Asiakaslähtöisyydessä asiakas ei ole vain palveluiden kehittämisen kohteena vaan osallistuu itse palvelutoiminnan suunnitteluun yhdessä palveluntarjoajan kanssa. Asiakkaiden asiantuntijuutta tulisi hyödyntää jo palveluiden suunnittelu- ja kehitysvaiheessa, ei ainoastaan palveluiden arvioinnissa. Asiakaslähtöisyydessä asiakas nähdään kumppanina, jonka kanssa kehitetään palveluita vastaamaan tarpeita ja toiveita yhdenvertaisena toimijana. Asiakkaan tulisikin olla mukana kehittämässä palveluita niin tieto-osallisuuden, suunnitteluosallisuuden, toimintaosallisuuden kuin päätösosallisuudenkin tasoilla. Kun asiakkaat ovat arvostettuina jäseninä kehittämässä palveluita yhdessä palveluntarjoajan kanssa päästään parhaimmillaan asiakaslähtöisiin ja vaikuttaviin palveluihin. Tulevaisuudessa asiakaslähtöisyys korostuu entisestään, kun valinnanvapaus tulee voimaan. Jokainen palveluntarjoaja voi miettiä, valitseeko asiakas palvelun, jota on ollut luomassa ja johon on voinut vaikuttaa? Vai valitseeko hän palvelun, joka on luotu hänelle kuten muillekin?

Yksilöllisyyttä kohti

Huomioidaanko julkisissa hankinnoissa yksilölliset tarpeet? Nykyään puhutaan paljon itsemääräämisoikeudesta ja valinnan vapaudesta, mutta unohtuvatko nämä hienot ajatukset massakilpailutuksen jalkoihin? Toimintaympäristömme muutos näkyy koko ajan yhä selvemmin. Muistetaanko aina kuunnella asiakasta ja huomioida palvelun laatu halvan hinnan houkutellessa?

Julkisia hankintamenettelyjä koskevat lait astuivat voimaan 1.1.2017. Lainsäädäntö perustuu EU:n julkisia hankintoja koskeviin direktiiveihin. Pääperiaatteena on, että hankinnat suoritetaan avoimen ja tehokkaan kilpailuttamisen hengessä ja kaikkia tarjoajia kohdellaan tasapuolisesti eikä ketään syrjitä. Kilpailu mahdollistaa hankintayksikölle mahdollisimman taloudellisen hankinnan tekemisen. Tarjouksistahan valitaan joko kokonaistaloudellisesti edullisin tai hinnaltaan halvin vaihtoehto.

Meitä sosiaalialan työntekijöinä kiinnosti, kuinka sosiaali- ja vammaispalvelut ostopalveluina vastaavat asiakkaan sekä tilaajan odotuksia ja tarpeita. Asiakas tulisi ottaa mukaan hankinnan kohteen valmisteluun ja asiakaskohtaisia palvelusuunnitelmia olisi tärkeää hyödyntää tehokkaasti. Aina hankintoja ei tarvitse kilpailuttaa. Merkittävä hoito- ja asiakassuhde voidaan turvata hankkimalla palvelu myös muulta kuin kilpailutetulta palveluntuottajalta. Tällöin suorahankinta perustellaan asiakaskohtaisilla syillä. Asiakkaan arkaluontoisten tietojen paljastumisen riski on yksi erittäin hyvä perustelu olla tekemättä julkisia hankintoja aina kilpailutuksen kautta.

Tampereen kehyskunnille, joihin tässä tapauksessa kuuluvat Ylöjärvi, Kangasala, Lempäälä, Nokia, Vesilahti, Orivesi ja Pirkkala, julkisia hankintapalveluja tuottaa Kuntien Hankintapalvelut KuHa Oy. KuHa Oy tuo kehyskuntien hankintoihin kaupallisen osaamisen ja vastaa hankintaprosessin sekä kaupallisesta että juridisesta oikeellisuudesta. Tavaroiden hankinnassa kaupallinen osaaminen varmasti korostuu, mutta minkälaista osaamista tarvitaan palveluiden hankinnoissa ja yksilöllisten tarpeiden huomioimisessa? Miten tarjouspyynnöissä ylipäätään huomioidaan asiakasnäkökulma?

Kangasalan kunnan kotiateriapalvelun kylmiä aterioita ja kuljetuksia koskevassa tarjouspyynnössä (14.12.2016) asiakasnäkökulma oli huomioitu seuraavasti:

1.     Palvelun tuotteet toimitetaan perille sisätiloihin asiakkaan osoittamaan paikkaan, toimituspäivistä sovitaan tarkemmin.

2.     Tuotteiden toimitus asiakkaalle tapahtuu kaksi kertaa viikossa ma – pe klo 9.00 – 17, välisenä aikana.

3.     Ruokasuunnittelussa huomioidaan tilaajan ja asiakkaiden toiveet. Erityisruokavaliot tulee huomioida, mutta tilaaja ja palveluntuottaja pyrkivät yhdessä rajoittamaan sellaisten erityisruokavalioiden tuottamista, joihin ei ole lääketieteellistä perustetta.

Yksilöllinen huomioiminen tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että asiakas saa osoittaa hänelle toimitetun tuotteen paikan ja määritellä toimituspäivän, mutta ei sitä mitä syö.

Tampereen kaupungin vammaispalvelutoimisto kilpailutti viime syksynä henkilökohtaisen avun ostopalvelun. Aamulehti kertoi 10.1.2017, mitä kilpailutus tarkoitti kehitysvammaiselle Eemelille. Eemelin palveluntuottaja vaihtui. Tutut avustajat, jotka olivat saaneet aikaan sen, että Eemeli pystyi ilmaisemaan omaa tahtoaan, tekemään päätöksiä arjessaan ja valitsemaan eri vaihtoehdoista, vaihtuivat. Eemeli itse olisi halunnut pitää kiinni tutuista avustajista. Tampereen kaupunki kilpailuttaa määräajoin avustajapalvelut hankintalain mukaisessa menettelyssä ja yleensä halvin tarjouksen tekijä voittaa kilpailun. Tästä seuraa tilanne, jossa vammainen ihminen ei ole itse vaikuttamassa omaa elämäänsä koskeviin asioihin.

Vaikuttaa siltä, että käytännön tasolla asiakkaan yksilöllisiä tarpeita ei huomioida. Päätimme ideoida yhdessä vuosikurssilaisten kanssa, miten yksilöllisyyden huomioimista voisi parantaa palveluiden kilpailutuksessa.

Ideoissa ehdotettiin laadun laajempaa huomioimista suhteessa hintaan. Kangasalan vanhusten ja vammaisten kylmäaterioiden tarjouspyynnössähän tuo valintaperusteiden painoarvon suhde oli hinta 90 % ja tuotteiden laatuarviointi 10%. Ideoissa nousi esiin myös asiakkaan oma mahdollisuus kilpailutukseen palveluseteleiden tai henkilökohtaisen budjetin kautta. Yhteisymmärrys vuosikurssilaisten kanssa tuntui vallitsevan siitä, että yksilöä tulisi kuunnella jo hankintaa suunniteltaessa. Mitenhän tämä vain käytännön tasolla saataisiin toimimaan? Eräs idea nosti esiin asiakasraatien mukaanoton kilpailutusten suunnitteluun ja päätöksentekoon. Voisiko yksilön kuunteleminen olla kuitenkin mahdollista esim. juuri asiakasraatien kautta?  Vuosikurssilaisia ideoinnista kiittäen, Sanna & Sanna.

 

Kirjoittanut Sanna Jutila & Sanna Nurminen

 

Lähteet:

Aamulehti 10.1.2017

Kuntien hankintapalveluiden verkkosivut

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen verkkosivut

Työ ja elinkeinoministeriön verkkosivut

 

 

 

Tampereen kaupungin palvelut muutoksessa

Puhutaan muutoksesta, tulevasta sote-uudistuksesta ja keskustelua virittävät erilaiset mielipiteet. Muutos on todellinen ja väistämätön. Tampereella kaupungin palvelu- ja organisaatiorakennetta on myös haluttu uudistaa. Organisaatiorakennetta muutettiin, koska tilaaja-tuottajamallista haluttiin luopua ja kehittää nykyistä pormestarimallia.  Myös lähestyvä sote-uudistus vaikutti uuden toimintamallin kehittämiseen. Kaupungin palvelurakennetta on haluttu muuttaa siten, että painopistettä raskaammista palveluista on siirretty entistä enemmän ennaltaehkäiseviin palveluihin ja eri-ikäisen palveluita tuodaan samaan paikkaan. Kokonaisuudessaan kehittämisen tavoitteena on vaikuttavammat ja kustannustehokkaammat palvelut.

Tampereen kaupungin organisaatio aloitti vuoden 2017 alussa uudessa toimintamallissa. Toimintamallin kehittämisessä ei ollut kyse ainoastaan organisaatiorakenteen muutoksesta vaan myös toimintatapoja haluttiin uudistaa. Kokonaisvaltainen muutos luo haasteita sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille, mutta se luo myös hyvät mahdollisuudet tulevaisuuden palveluille. Kokonaisuudessaan uusi toimintamalli otetaan käyttöön 1.6.2017, jolloin uudet poliittiset luottamuselimet aloittavat toimintansa keväällä olevien kuntavaalien jälkeen. Uudessa toimintamallissa palvelut tuotetaan kolmella eri palvelualueella; hyvinvoinnin, kaupunkiympäristön sekä elinvoiman ja kilpailukyvyn palvelualeilla.

Organisaatiorakenteen lisäksi myös palvelurakennetta on haluttu kehittää, jotta palvelut kohdentuvat oikein ja oikea-aikaisesti. Kehittämistyötä kutsutaan palvelumallityöksi, jossa palveluita kehitetään yhdessä kuntalaisten, yritysten, yhdistysten ja kunnan toimijoiden kesken. Uudenlaisella tavalla kehittää tavoitellaan asiakaslähtöisempiä palveluita sekä läpinäkyvää yhteiskehittämistä. Yhdessä kehittämällä pystytään huomioimaan palvelurakenteen eri näkökulmat. Suunnittelussa huomioidaankin kokonaisvaltaisesti kaikki palvelut päivähoidosta vanhuspalveluihin sekä terveydestä kulttuuriin vuoteen 2025 saakka. Kehittämisessä huomioidaan lisäksi alueen tilat, maankäyttö, asuminen ja joukkoliikenne, joita ei aiemmin ole yhdistetty sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämiseen. Palvelumallityön edistämiseksi on järjestetty runsaasti asukastilaisuuksia eri alueilla sekä perustettu aluetoimijaverkostoja kehittämään tulevaisuuden palveluja.

Palvelumallityöhön keskeisenä osana kuuluvat Hyvinvointikeskukset ja Lähitorit, joiden tarkoituksena on tukea alueiden kaikenikäisten asukkaiden hyvinvointia. Keskuksia toteutetaan monitoimijaisesti yhdessä alueen asukkaiden ja toimijoiden kanssa. Uuden palvelurakenteen palvelumallityön ideologia näkyy siis konkreettisesti ihmisten arjessa. Palvelumallityössä tavoitteena on keskittää hyvinvointiin liittyvät ohjaus ja neuvonta yhteen pisteeseen sekä kehittää sähköisiä palveluja. Hyvinvointikeskukset ja Lähitorit muotoutuvat alueesta riippuen eri näköisiksi alueiden asukkaiden tarpeiden mukaisesti.

Mitä Hyvinvointikeskuksissa ja Lähitoreilla sitten on? Hyvinvointikeskuksissa on monenlaisia palveluita saman katon alla, esimerkiksi vanhusten päivä- ja palvelukeskustoiminta, neuvola, kirjasto, terveysasema, ohjaus- ja neuvontapiste sekä kaupallisia palveluita. Hyvinvointikeskukset sijoittuvat aluekeskuksiin, joihin on helppo tulla. Tällä hetkellä toiminnassa olevia Hyvinvointikeskuksia ovat Koilliskeskus ja Lielahtikeskus. Muut tulevaisuuden hyvinvointikeskukset on suunniteltu sijoittumaan Tesoman, Peltolammin ja Hervannan alueille.

Lähitorit ovat Hyvinvointikeskuksia pienempiä, matalan kynnyksen palvelupisteitä. Ne muodostetaan jonkin jo olemassa olevan palvelun yhteyteen. Lähitoreilla on muun muassa ohjausta ja neuvontaa, yhteisiä tiloja, ryhmätoimintaa, ateriapalveluita sekä yksityisiä ja yhdistysten tarjoamia palveluita. Lähitorien tavoitteena on tukea alueellista hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä. Toimintaa luodaan Lähitorin toimijaverkoston ja alueen asukkaiden kanssa. Lähitori on enemmänkin alueen yhteinen mahdollisuuksien toimintaympäristö.

Palveluiden tulee kehittyä jatkuvasti tarpeiden ja yhteiskunnallisten muutosten mukaisesti -mikään ei ole siis yhtä varmaa kuin muutos. Tampereella kehittämisessä on ymmärretty yhteiskehittämisen mahdollisuudet ja hyödyt. Palvelumallityön etuna voidaan nähdä olevan muun muassa sukupolvien välisen kuilun madaltuminen, kun saman ikäiset osallistuvat yhteiseen toimintaan. Toisaalta tämä taas luo oman haasteensa; millainen toiminta on riittävän houkuttelevaa ja kaikille soveltuvaa, jotta kaikenikäiset osallistuvat? Osa toimintaan osallistuvista haluaa, että mukana on eri-ikäisiä ja osa taas haluaisi toimia ainoastaan ikäistensä kanssa. Kaikkia ei voida aina miellyttää, mutta toiveena olisi, että kaikille löytyisi jotakin mielekästä toimintaa. Uusi tapa suunnitella ja kehittää palveluita yhdessä luo hyvän pohjan tulevaisuuden palveluille. Muutos haastaa työntekijöitä uudella tavalla, mutta antaa samalla mahdollisuudet innovatiivisuudelle ja uuden luomiselle asiakaslähtöisesti.

 

Kirjoittanut Taru Malinen ja Katja Hakkarainen

Lähde: Tampereen kaupungin verkkosivut