Kirjoittajalta Heidi Salonen

Sosionomi soteviidakossa

Sosionomi Soteviidakossa

 

Kati Kenttälä, Satu Rantanen, Heidi Salonen

Suomi vuonna 2018. Sote-uudistus lähenee. Osa kokee, että suomen kieleen on tullut uusi kyseenalainen kirosana, sote-uudistus. Halusimme tai emme, Sote on meille sosiaalialan ihmisille tulevaisuudessa tuttu kaveri, tavalla tai toisella. Ottakaamme siis Sote haltuun siten, kuin se on mahdollista.

 

No. Soten kokonaisvaltainen ymmärtäminen lienee mahdotonta tässä vaiheessa, kun muutoksia ja päätöksiä tehdään alituiseen. Vielä jää nähtäväksi, tuleeko koko Sotesta hyvän päivän tuttu, vihollinen, vai kenties läheinen ystävä. Tai se voi olla mitä vain edellä mainituista, henkilöstä riippuen. Soten vallatessa mediaa ja keskustelutilaa työpaikoilla, on meidän sosionomien syytä pitää itsemme tietoisina, mitä missäkin päätetään, ja miten tämä kaikki vaikuttaa omaan työhömme tai asiakkaidemme elämään.

 

Sote, vai pelkkä te?

Mediaa aktiivisesti seuratessa tulee väistämättä huomanneeksi, että sosiaalipalveluiden osuus koko Sote- keskustelussa on selvästi pienempi kuin terveyspalveluiden saama keskustelu- ja palstatila. Tämä nyt ei sinällään ole ihme; terveyspalveluiden piirissä saamme olla kaikki, riippumatta elämäntilanteesta, mutta sosiaalipalvelut koetaan sellaisiksi, joiden vaikutuspiiriin päätyminen on joutumista. Karrikoidusti katsoen sosiaalipalveluiden jokseenkin taka-alalle jääminen aiheuttaa mielikuvan, että myös näitä palveluita käyttävät ihmiset ovat yhteiskunnassa taka-alalla, ja heidän näkyvyyden lisäämistä ei nähdä oleellisena. Kuitenkin he ovat juuri niitä, joille koko sote on kaikista hankalimmin omaksuttavissa, kun voimavarat ovat muutenkin vähissä.

 

 

Sosionomi, Puolestapuhuja

Soten sosiaalipalveluiden ymmärrettävyyteen voidaan linkittää entisen tutkijan ja lehtorin, nykyisen työttömän Jouni Kylmälän tuore haastattelu Helsingin Sanomissa, jossa Kylmälä kertoo omasta syrjäytymisestään, ja tulemisestaan köyhyyden kokemusasiantuntijaksi. Erittäin osuva oli haastattelun yhteydessä kommentti Minna Canthin Köyhää kansaa -novellista, jossa varakkaat rouvashenkilöt ihmettelevät, minkä vuoksi köyhän perheen koti on kovin likainen, kun vesi ei kumminkaan mitään maksa. Ihmettelyyn todetaan, että kun huolet painavat, ei vain jaksa. Köyhyys muuttaa ihmistä kiireen tavoin; ei ihminen silloin jaksa miettiä, onko ruoka terveellistä, lasten pienen huolet ei kiinnosta, saati kodin siisteys. Tähän kohtaan pitäisi sitten ottaa haltuun uusi Sote-uudistus. Sopii yrittää.

 

Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen, THL:n tutkija Jouko Karjalainen pohtii kärjistäen Kansanuutisten artikkelissa, halutaanko rehjut asiakkaat pitää ulkona tulevista Sote-keskuksista? Samalla Karjalainen muistuttaa, että lisäämällä työntekijöitä palveluihin, häiriöitä saataisiin vähennettyä. Sosionomi puhuu heikompiosaisten puolesta osallistaen ja valtaistaen heitä oman elämänsä asiantuntijoiksi ja toimijoiksi. Hän myös tukee asiakasta löytämään omat voimansa ja vahvuutensa ja käyttämään niitä arjessa. Tätä ammattitaitoa tulee käyttää, oli Sote käsillä tai ei.

Samaisessa Kansanuutisten artikkelissa THL:n tutkimuspäällikkö Minna Kivipelto arvioi, että tekeillä oleva valinnanvapauslaki edistää hyvin koulutettujen ja osaavien ihmisten mahdollisuuksia valita palveluiden tuottaja, mutta heikentää tai sekavoittaa heikommassa asemassa olevien mahdollisuuksia. Sosiaalipalveluiden osalta tämä on erityisen ongelmallista, kun niiden palveluiden käyttäjät ovat usein niitä heikommassa asemassa olevia. Samainen Kivipelto peräänkuuluttaa asiakkaiden puolestapuhujia, ja tässä kohtaa sosionomin osaaminen on avainasemassa.

 

Sosionomin asema tulevaisuuden työmarkkinoilla

Tämän blogikirjoituksen näkökulma kumpusi esityksestämme Sosiaalipalvelut Sotessa. Perehtyessämme aiheeseen huomasimme, että Sotessa tulevien sosiaalipalvelujen kohdalla henkilöstöstä käytettiin vaihtelevaa nimikkeistöä. Lähteet olivat kuitenkin ministeriön ja valtioneuvoston sekä THL:n materiaalia, joten havainto oli hämmentävä ja jätti kysymyksiä. Nimikkeinä käytettiin enimmäkseen sosiaalityöntekijää, mutta myös sosiaalihuollon ammattihenkilöä. Mitä tämä tarkoittaa meidän sosionomien kannalta? Meitä alemman ja ylemmän sosiaalialan ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneita ammattilaisia on Suomessa paljon, ja meidän osaamisemme on monipuolista ja laaja-alaista.

Mediassa käy parhaillaan kiivas keskustelu sekä puolesta että vastaan, miten jatkossa sosionomi on kelpoinen lastentarhanopettajan tehtäviin. Kuitenkin on nähty, että sosionomi on yhtä pätevä pedagogisesti kuin kasvatustieteen kandidaattikin. Sosiaalialan ammattihenkilöiden pätevyysvaatimukset ja nimikkeet, aivan kuten koko sosiaalipalveluiden tuottaminenkin Sote-uudistuksessa, herättävät vielä monta kysymysmerkkiä. Toivottavasti pätevyyksiä pohdittaessa arvostetaan kaikkien sosiaalialan koulutusten tuomaa osaamista ja ammattitaitoa ja ajatellaan niitä toisiaan täydentävinä niin, ettei kilpailu ja hierarkia eri koulutusten välillä lisäänny. 2020- lukua lähestyttäessä voitaisiin jo tunnustaa eri koulutusmuotoja ja tehdä aitoa yhteistyötä asiakkaiden hyväksi, unohtaen kyräilyn ja vertailun. Miksi emme voisi toimia moniammatillisina sosiaalialan osaajina sellaisella kentällä, jossa jokaisen ammattitaito on tärkeä ja saa arvostusta osakseen? Saman asian eri näkökulmista katsominen pitäisi nähdä etuna, ei haittana. Yhdessä saavutamme tavoitteet parhaiten pitäen samalla asiakkaan keskiössä.

 

Asiakas ytimessä

Sotessa lähtökohtana on asiakas ja hänen kokonaisvaltainen huomioiminen. Näin palveluiden tarpeen arvioinnin työ tulee isoksi osaksi asiakkaan ensimmäistä kohtaamista. Samalla palveluohjauksen tarve lisääntyy. Kuka on kelpoinen antamaan ohjausta ja arvioimaan palveluiden tarvetta? Ja mitä se tarkoittaisi asiakkaan kannalta?  Sosionomilla on työskentelyssään vahvuutena asiakkaan kohtaaminen ja ohjaaminen, asiakkaan yksilöllisen tarpeen mukaan. Sosiaalialan palvelukentän laajalla tuntemuksella asiakas pystytään ohjaamaan oikeiden palveluiden piiriin. Palveluohjaus ei ole vain asiakkaan neuvomista ja opastusta, vaan asiakkaan elämäntilanteen kokonaisvaltaista kartoittamista ja oikeanlaisen tuen etsimistä asiakkaan tarpeiden ja toiveiden mukaan. Toivomme, että tämä tullaan ottamaan huomioon, kun päätetään sosiaalialan ammattilaisten pätevyyksistä ja nimikkeistä Sote-uudistuksen edetessä.

Meidän sosionomien tulee tuoda esille omaa ydinosaamistamme ja olla siitä ylpeitä. Ulkopuolelta tulevan arvostuksen lähtökohtana on, että arvostamme itse omaa työtämme ja pidämme sitä tärkeänä ja merkityksellisenä. Emme saa vaieta, kun meitä koskevista asioista päätetään.

 

 

 

 

LÄHTEET

Jouni Kylmälä, haastattelu, https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005632161.html

Sosiaalialan ammattikorkeakouluverkoston kannanotto, https://www.innokyla.fi/documents/1167850/ebf4d715-7ff7-41e3-ac69-1273cb3b1a40

Sosiaalihuollon asiakkaan oltava moniosaaja, Kansanuutiset, https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3677392-sosiaalihuollon-asiakkaan-oltava-moniosaaja-sote-uudistuksen-jalkeen

Sosiaalipalvelut sote-uudistuksessa, http://alueuudistus.fi/sote-uudistus/sosiaalipalvelut

Sote-heprea eksyttää avuttoman, https://yle.fi/uutiset/3-10084042

Aktiivimalli, valmiita liki

Heidi Salonen, yso17

 

Blogikirjoitus aiheesta aktiivimalli on höystetty anagrammi-väliotsikoin, jotta lukija jaksaa näin virkeän aiheen äärellä hetkisen viipyä.

 

Aktiivimalli, valmiita liki

Aktiivimalli on pyörinyt otsikoissa pitkään. Jo pelkkä nimi ”Aktiivi” saa monella niskakarvat pystyyn, tuoden sen mielikuvan, että työtön on automaattisesti passiivinen retale, jonka ensisijainen tehtävä olisi nyt aktivoitua ja lopettaa passiivinen oleminen. Muutenkin on jäänyt median tietojen kautta suhteellisen negatiivinen kuva koko mallista. Median tehtävä faktojen esiin tuojana on tämäkin mallin myötä välillä hälventynyt; mielipiteiden ja faktojen erottaminen on välillä vaikeaa. Toisaalta ne työttömät, jotka aktiivimallin kynsissä ovat, antanevat todellisen kuvan elämästään, ja siltä osin tarjoavat faktapohjaista tietoa tähänkin keskusteluun.

 

Aktiivimalli lyhyesti: jos et hae ja saa töitä, tai osallistu tiettyihin työvoimapoliittisiin palveluihin, työttömyysturvastasi tai peruspäivärahastasi vähennetään 4,64% suuruinen summa. Tämä toistuu 65 päivän tarkastelujaksoissa.

 

Erityisen mieleenpainuva oli tieto, ettei aktiivimallissa voi yhdistää eri aktiivisuuden keinoja. Tämä tuntuu jäykältä ja erityisen epäihmislähtöiseltä. Lähipiirissäni on työttömyyttä, ja todella eri tyyppisiä ja toisistaan eroavia lähtötilanteita työttömyydelle. Näissä tilanteissa olen havainnut työttömän pohjakoulutuksen erityisen suuren merkityksen. Toinen voi koulutuksensa perusteella joutua hakemaan ja vastaanottamaan ties minkä epämieluisankin työpaikan, kun toiselle soveltuvia töitä ei meinaa löytyä mistään. Tämä ongelma ennen aktiivimallia toi tullessaan sen, että niin sanotusti hankalasti työllistyvä sai niin halutessaan helpommin ”olla työtön” saaden ansiosidonnaista päivärahaa, eikä haastattelukutsuja eri työpaikkoihin satanut postilaatikkoon, kuin se työtön, jonka koulutukseen sopivia työpaikkoja oli tarjolla. Viimeksi mainitulla työttömällä oli suurempi riski joutua karenssiin, jos jättikin huomaamattaan hakematta jotain työpaikkaa tai muuten toimi työvoimapoliittisesti moitittavalla tavalla. Tällaisessa tilanteessa työtön saattoi myös joutua ottamaan vastaan työpaikan todella pitkäkin matkan päästä, eikä huomioon välttämättä otettu muita arjen tekijöitä.

 

Työllistymisedellytykset, mikset edellytys työllisty?

Työllistymisedellytyksiä parantava palvelu. Tämä on sellainen sanayhdistelmä, että tulkinnan varaa on. Lähipiirissäni oli tilanne, että aktiivisuusehto ei täyttynyt, vaikka työtön oli hakeutunut oman alansa täydennyskoulutukseen. TE -toimiston henkilön näkemys oli, ettei täydennyskoulutus lisää työttömän henkilön työllistymisedellytyksiä. Tällainen toiminta on mielestäni enemmän kyykytystä kuin työttömän ihmisen tukemista. Keppiä tulee, ja porkkanaa ei näy missään.

 

Ylipäätään voisi olettaa, että hankittu koulutus olisi jo itsessään työllistymisen edellytys. Työtön joutuu usein hattu kourassa vakuuttelemaan tuntemattomille ihmisille omaa ihmisarvoaan, tai näin ainakin työtön voi asian kokea. Moni erittäin korkeasti koulutettu työtön joutuu nielemään katkeria kyyneleitä, kun edessä on joko aktiivimallin prosenttivähennys työttömyysturvassa, tai työvoimakoulutus, jonka alkajaisiksi filosofian maisteri- työttömän kohdalta arvioidaan, osaako hän esimerkiksi käyttää tietokonetta. Nämä kokemukset voivat olla äärimmäisen nöyryyttäviä ja mieleen jääviä.

 

Omaehtoinen opiskelu, Kielenopas miun ehtoo

Oman henkilökohtaisen elämäntilanteen huomioiminen ei erityisen paljoa kuvastu aktiivimallin koukeroita lukiessa. JHL pitää aktiivimallia epäreiluna, koska mallin puitteissa työtön voi hakea vaikka sataa työpaikkaa, ja jos ei niistä mihinkään pääse eikä muiltakaan osin aktiivisuus ei ole oikeanlaista, vähenee työttömyyskorvauksen määrä 4,65 %. Kuka voi määrittää tällaisen aktiivisuuden, mikä milloinkin on oikeaa? No, nyt se on määritelty.

 

Omaehtoinen opiskelu on puhuttanut. Joillekin tämä on ollut hyvä väylä työttömyyden alettua päästä selvästi elämässä eteenpäin, kun taas joidenkin kohdalla itse aktiivisesti haettu ja saatukin opiskelupaikka ei olekaan ollut soveltuva TE-toimiston mielestä, ja aktiivisuus ei täyty. Tuntuu, että mielivalta rehottaa tälläkin osa-alueella aika reippaasti.

 

Punkalaitumen työttömät, Työttömän kemut palautin

Kun aktiivimallin ensimmäiset tilastot tulivat Aamulehteen, luin niitä mielenkiinnolla. Etukäteen oli kirkossa kuulutettua, että kyllä se on helppo suurissa kaupungeissa työllistyä, ja täyttää aktiivimallia, mutta eri asia se on asua kuusen nokassa, eikä ole aktiiviimallin täytölle mahdollisuuksia. No. Aamulehden julkaisun perusteella Pirkanmaalla Punkalaidun, tuo suurkaupunki Urjalan ja Huittisten välissä, sai 84% aktiivisuuden, kun taas Tampereella aktivoitumisprosentti oli vain 42 %, ollen samaa tasoa Helsingin ja Oulun kanssa. Näistä tilastoista tietysti voi vetää useita johtopäätöksiä, ja perinteisen Vale-Emävale-Tilasto -jorinankin valossa tätä voi pyöritellä monelta eri kantilta. Saattaapi olla, että esimerkiksi Punkalaitumen väestön maahanmuuttajien osuus on eri prosenttiluokkaa Tampereen kanssa, ja näilläkin kahdella seikalla voi olla jokin yhteys työllisyyttä katsoessa.

 

Mitä tästä seuraa, trauma estää sitä?

Anagrammi Työttömyysturvan aktiivimallista: Kivitin mallia työttömyysturva, lienee osaltaan kuvaava. Monelle aktiivimalli on tuonut harmia, mutta olen kuullut työttömän suusta myös lausahduksen, ettei 4,65 % ole suuri summa näistä ”tienesteistä”, eikä sen takia kannata yöuniaan menettää. Varteenotettava näkökulma tuokin, prosentuaalinen summa ei kuitenkaan kertaudu, vaikka passivoituisi TE-keskuksen silmissä täysin. Odottaisin aktiivimallin aktiivista seuraamista niiden taholta, jotka sen työllistävien vaikutusten takana ovat, sekä rehellistä tulosten julkaisua.

Nyt Talouselämässä oli luettavissa 16.4.2018 ilmestynyt JHL:n selvitys, jonka mukaan aktiivimalli ei ole lisännyt työssäkäyntiaktiivisuutta lainkaan. Nämä uutiset eivät ole omiaan puolustamaan aktiivimallia, vaikka sen luojilla onkin ollut jalommat tarkoitusperät: Mallin tavoitteena on kannustaa lyhyidenkin sijaisuuksien tai määräaikaistöiden vastaanottamiseen ja näin ehkäistä pitkäaikaistyöttömyyttä ja lisätä työllisyyttä, kerrotaan Sosiaali- ja terveysministeriön sivustolla. Aktiivimallia pidetään vastustajien leireissä työttömyysturvan leikkurina, jota se toki onkin. Jään seuraamaan tilannetta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

LÄHTEET

 

Aamulehti, aktiivimallin vaikutukset Pirkanmaalla, https://www.aamulehti.fi/uutiset/kelan-ennakkotiedot-paljastavat-aktiivimallin-todelliset-vaikutukset-korvauksia-leikataan-yli-puolelta-tyottomista-200840293/

Kela, aktiivimalli, http://toimistot.te-palvelut.fi/uusimaa/aktiivimalli

Sosiaali- ja terveysministeriö, aktiivimalli, http://stm.fi/tyottomyysturvan-aktiivimalli

Talouselämä, aktiivimallin seurauksia, https://www.talouselama.fi/uutiset/liiton-selvitys-aktiivimalli-ei-lisannyt-tyossakayntiaktiivisuutta-lainkaan/07f664fa-bfc1-3149-978e-fde2b74c524c

Jouni Kylmälän haastattelu, https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005632161.html