– Yli 20 vuoden työurani aikana vastaan on tullut vain yksi sukupuoltansa epätyypillisesti ilmaiseva lapsi. Vanhemmilta tuli keväällä ennakkotieto, että sellainen lapsi on syksyllä tulossa ryhmääni. Äiti tokaisi minulle, että jos Niilo tulee mekko päällä, niin haluan sinun sitten sanovan jotain muuta kuin että ”kaikki voivat pukeutua miten haluavat”. Tieto tuli shokkina. En ollut osannut varautua sellaiseen, kun en ollut törmännyt aiemmin ja mietin pitkin kesää, että osaisinko sanoa ja toimia oikein.

Näistä hämmentyneistä ajatuksista kertoi haastattelemamme esiopetuksen opettaja Tiina, kun pyysimme häntä kuvailemaan ensimmäisiä tuntemuksiaan sukupuolineutraalisti kasvatetun lapsen tulosta omaan ryhmään. Hän oli kuvitellut, että eskarin ovesta astuisi sisään poika mekko päällä leikkimään tyttöjen leikkejä, mutta sieltä tulikin lapsi, joka haki sukupuoli-identiteettiään. Tiina kertoi syksyllä Niilon äidille, että koki jääneensä keväällä ajatuksineen aika hankalaan tilanteeseen ja että oli jäänyt miettimään mitä sanoisi, jos Niilo tulisi eskariin mekko päällä. Hän kysyi äidiltä, että mitä sinä olisit toivonut minun sanovan. Äiti myönsi, ettei itsekään tiedä ja lisäsi, että ”kaikki voivat pukeutua miten haluavat” on vastaus, jota käytetään, kun ollaan hämillään.

Terminä sukupuolisensitiivisyys on vielä varsin uusi, eikä siitä ole ollut juurikaan puhetta vielä kymmenisen vuotta sitten. Termistö aiheen ympärillä aiheuttaa yhä sekaannuksia jopa alan ammattilaisille.

Sukupuolisensitiiviydellä tarkoitetaan sitä, ettei lapsen kasvattamisessa sukupuolen olemassaoloa kielletä, mutta sen ei anneta liikaa vaikuttaa toimintaan. Esimerkkinä tästä toimii hyvin se, että sukupuolisensitiivisesti toimivassa eskariryhmässä ei ajatella perinteisten sukupuoliroolien mukaan ja tehdä rajauksia vaikkapa tyttöjen ja poikien leikeille tai käyttäytymisrooleille. Perinteiset stereotyyppiset ns. tyttöjen ja poikien jutut loistavat siis poissaolollaan. Jokaista lasta pidetään yhtä tärkeänä ja arvokkaana riippumatta sukupuolesta tai lapsen mielenkiinnon kohteista.

Tästä astetta erityisempään suuntaan taas sijoittuu sukupuolineutraali kasvatus, joka tulee esille esimerkkitapauksessammekin. Sukupuolineutraalissa kasvatustyylissä sukupuolen olemassaoloa ei millään muotoa tunnusteta, eikä se näyttele lapsen elämässä mitään roolia. Lapset kasvatetaan täysin vailla sukupuolen vaikutusta mihinkään toimintaan. Sukupuolineutraalius on myös niin kutsuttua sukupuolisokeutta.

Tällä hetkellä ei välttämättä ole vielä kovin yleistä, että varhaiskasvatuksessa olisi esimerkiksi sukupuolineutraalisti kasvatettavia lapsia, mutta tämä on varmasti asia, joka tulee yleistymään. Ruotsissa on esimerkiksi kokonaan sukupuolineutraaleja päiväkoteja.

Siinä vaiheessa, kun Niilo tuli ensimmäistä kertaa tunika päällä eskariin, niin lapset olivat jo tottuneet Niilon tapaan pukeutua. Hänellä oli ollut välillä päällään pinkkejä vaatteita, samoin lenkkarit olivat pinkit. Niilo ei ole koskaan kuitenkaan ollut vahvasti feminiininen. Hän harrastaa sählyä, rakentelee legoilla ja on enemmän poikien kanssa. Eskarikaverit eivät kommentoineet Niilon sukupuolta mitenkään, mutta eräs ekaluokkalainen poika kysyi kerran Niilon äidiltä: ”Onks Niilo tyttö vai poika?” Äiti vastasi, että hän vielä vähän miettii.

Uudessa varhaiskasvatuslaissa on asetettu seuraavat tavoitteet tasa-arvoiselle varhaiskasvatukselle:

”Antaa kaikille lapsille yhdenvertaiset mahdollisuudet varhaiskasvatukseen, edistää yhdenvertaisuutta ja sukupuolten tasa-arvoa sekä antaa valmiuksia ymmärtää ja kunnioittaa yleistä kulttuuriperinnettä sekä kunkin kielellistä, kulttuurista, uskonnollista ja katsomuksellista taustaa.”

Tässä tavoitteessa tärkeää roolia näyttelee huoltajien ja henkilöstön välinen yhteistyö. On tärkeää, että vuorovaikutus on arvostavaa, avointa ja tasavertaista. Näin taataan lapsen elämään jatkuvuutta ja turvallisuutta. Laissa painotetaan myös, että lapsen syntyperä, sukupuoli tai kulttuuritausta ei saa vaikuttaa lapsen valintojen tekemiseen tai taitojen kehittämiseen. On tärkeää, että lapsen kanssa työtä tekevät aikuiset tukevat lapsen perheidentiteettiä ja suhteita niin, että hän kokee perheensä arvokkaaksi.

Aikaa sukupuoli-identiteetin etsimiseen

Lapsen sukupuoli- identiteetin muodostumista tukee se, että työntekijät ovat arjessa juuri sellaisia kuin oikeasti ovat. Riippumatta siitä, onko jokin tapa tai toiminto jonkun toisen mielestä naisellista tai miehekästä, tulisi lapsille näyttää mallia siitä, että olemme kaikki erilaisia ja arvokkaita. Parhaiten tätä mallia näytetään toista arvostavalla kohtelulla sekä olemalla sinut itsensä kanssa. On tärkeää antaa lapsille mallia siitä, että riippumatta sukupuolesta, voimme tehdä juuri niitä asioita, joita itse haluamme. Jotta henkilökunta pystyy tukemaan perheitä mahdollisimman hyvin ja lapsen perheidentiteettiä tukien ja arvostaen, on tärkeää, että kasvattajilla on asian suhteen yhtenäinen ja perhettä arvostava linja.

Niilon sukupuoli-identiteetin etsimistä tuettiin antamalla hänen rauhassa hakea paikkaansa, eikä kantaa otettu puoleen eikä toiseen. Aikuiset eivät tukeneet eskarissa tyttöpuolta eivätkä poikapuolta, vaan toimivat mahdollisimman neutraalisti.

Vaikeinta Tiinan mukaan oli muuttaa omaa puhetapaansa. Hän oli tottunut sanomaan esimerkiksi: ”Pojat, pistäkääpäs vauhtia” tai ”Nyt tytöt lähtee ensin.” Sen sijaan hän alkoi sanoa: ”Olkaas nyt hiljempaa” tai ”Hei te neljä siellä”. Jos Niilo ei ollut paikalla, niin Tiina saattoi edelleen sanoa esimerkiksi ”Nyt tytöt” ja jos oli, niin hän käytti jotakin muuta termiä.

– Ennen Niilon tuloa meillä oli tyttöjen ja poikien vessat erikseen, mutta muutimme ne sekavessoiksi. Ennenkään ryhmässämme ei ollut erikseen tyttöjen ja poikien leikkejä, joten sitä oli helppo jatkaa.

Tiina kertoi, että myös Niilon vanhemmat antoivat asian kehittyä omalla painollaan ja menivät viikon ja kuukauden kerrallaan. Vanhemmat eivät keskustelleet Niilon kanssa asiasta, vaan sanoivat katselevansa, kumman sukupuolen hän valitsee. Tiina oli miettinyt itsekin, että jos lapsi on asian kanssa kovin hämillänsä, niin ei auta, jos asiasta koko ajan keskustellaan. Ja ettei lasta voi patistaa nimeämään kokemustaan omasta sukupuolestaan.

– Tärkeintä on, että lapsi voi hyvin, hänen itsetuntonsa kasvaa eikä häntä kiusata. Olen miettinyt, että mitä jos isot pojat alkavat kiusata koulussa, niin miten se vaikuttaa itsetuntoon ja oman kuvan kehittämiseen. Kaikki on kuitenkin mennyt yllättävän hyvin.

Niilon äiti antoi herkästi palautetta, jos kaikki ei sujunut tarpeeksi neutraalisti. Esimerkiksi kerran lapsille oli arvottu istumapaikat ja toiseen pöytään osuivat kaikki tytöt ja toiseen pojat. Tiina sanoi, että sattuipa hauskasti, kun sattumalta tuli tyttöjen pöytä ja poikien pöytä. Äiti otti tämän puheeksi vanhempainillassa.

Kohti sukupuolten välistä tasa-arvoa

Valtioneuvosto on teettänyt vuonna 2016 selvityksen liittyen sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseen varhaiskasvatuksessa. Uudessa varhaiskasvatuslaissa sukupuolten välinen tasa-arvo on kirjattu yhdeksi varhaiskasvatuksen tavoitteeksi. Kuitenkaan missään valtakunnallisissa varhaiskasvatusta ohjaavissa dokumenteissa ei määritellä, mitä tasa-arvolla tarkoitetaan tai kuinka sitä edistetään. Puhumattakaan siitä, miten sen toteutumista seurataan. Esimerkkitapauksessamme eskariryhmän opettaja kommentoi seuraavasti kysyttäessä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelman tekemisestä eskarissa:

-Periaatteessa sellainen pitäisi tehdä. Koulun puolella se on tehty, mutta en ole nähnyt sitä.

Monesti käytännössä tasa-arvo mielletään jo saavutetuksi ja itsestään selväksi lähtökohdaksi. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että varhaiskasvatuksessa on monia epätasa- arvoisia käytänteitä ja toimintaympäristöjä. Epätasa-arvoisuutta on nähtävissä myös lasten kohtaamisessa ja tähän vaikuttaa nimenomaan lapsen sukupuoli. Arjessa tulee harvoin pohdittua, mitä tasa-arvo omassa toiminnassa tarkoittaa ja millä tavoin sitä voisi edistää. Vaikka asiaan tällä hetkellä kiinnitetään jo paremmin huomiota, tutkimukset osoittavat, että tietyllä tapaa varhaiskasvatuksessa elää edelleen perinteiset stereotyyppiset käsitykset sukupuolista.

Selvityksestä kävi myös ilmi, että varhaiskasvattajien koulutuksessa ei ole yhtenäistä opintojaksoa, joka valmistaisi sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseen omassa työssään. Kyseessä oleva julkaisu on tehty vuonna 2016 ja tässä asiassa onkin menty varmasti kyllä eteenpäin ja oppilaitoksissa herätty siihen, että tämä on asia, johon tulisi panostaa. Henkilöstön kanssa asioita tulisi käydä edes jollain tasolla läpi, jotta oltaisiin valmiimpia vastaanottamaan perheitä, jotka kasvattavat lastaan sukupuolineutraalisti. Tärkeää on myös miettiä omaa henkilökohtaista näkemystään, jotta pystyy toimimaan ammatillisesti työelämässä. Ei varmasti ole yksiselitteistä vastausta siihen, kuinka pitäisi toimia. On tärkeää, että jokainen pysähtyy miettimään näitä asioita, koska tulevaisuudessa tämä asia saattaa olla hyvinkin ajankohtainen.

Esimerkkitapauksessamme suurena eteenpäin vievänä voimana nähdään Niilon elämässä mukana olevien ihmisten positiivinen suhtautuminen asiaan. Monesti kun asiaan suhtaudutaan negatiivisesti, se myös ratkeaa negatiivisesti ja päinvastoin. Positiivisuudella on siis asioiden järjestymiseen suuri vaikutus.”Onks toi tyttö vai poika?”- kysymykseenkin on hyvä varautua, vaikka lapsella itsellään saattaa olla siihen selkeä vastaus. Ja lapsethan ovat itsessään äärettömän suvaitsevaisia. Asenteet he saavat meiltä aikuisilta.

Nykypäivän kuulumisia

Niilo siirtyi eskarista kouluun ja luokan tytöt ja pojat leikkivät edelleen todella hyvin sekaisin ja he ovat hyvin suvaitsevaisia. Koulun puolella tytöt ja pojat jaetaan erikseen muun muassa pukuhuoneisiin ja vessoihin. Sen sijaan eskarin vessat ovat edelleen sekavessoja myös Niilon siirryttyä kouluun.

Tiinan nykyisessä ryhmässä lapset jakautuvat selkeästi poikiin ja tyttöihin. Ryhmässä esiintyy paljon sellaista suhtautumista, että ”mä en tyttöjen kanssa leiki” ja ”voitko kuvitella, mä jouduin sellaiseen pöytään, jossa on pelkkiä poikia”.

-Kerran menimme pelaamaan sählyä. Osa lapsista on pelannut jo pari vuotta ja ovat taitavia ja osa tytöistä olivat arkoja ja heitä jännitti. Jaoin salin kahtia ja lapset kysyivät heti, että laitetaanko tytöt ja pojat erikseen. Teimme kuitenkin sekajaon taitojen mukaan. Periaatteessa jako tyttöihin ja poikiin olisi voinut myös toimia, mutta Niilon ja hänen äitinsä vaikutuksesta ajatteluni on muuttunut. Olen alkanut ajatella, että tytöt-pojat on keinotekoinen jako ja tärkeintä on, että oppii tekemään yhteistyötä kaikkien kanssa.

Niilon ja Tiinan nimet on muutettu

Päivikki Koskinen, Kaisa Salo, Hanna Salonen